Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 16.04.09 - klo:04:37
-
http://evl.fi/ :
Päivän sana
Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Mark. 16:14
-
Tentteihin lukua. Ja pitää ruveta kohta lukemaan myös esseiden lähdematskuja. Ihana kevät :wink:
-
Aapista
-
Hallituksen EU-selonteko (=liipalaapauupaduupa).
-
Hallituksen EU-selonteko (=liipalaapauupaduupa).
Salis! Voitko täsmentää?
-
Sano selvällä suomenkielellä, että appaappaluma paläppaampum!
-
Kuten tunnettua, Pena osaa kiteyttää, mutta täsmennyksetkin näyttävät sujuvan.
-
Kunnia sille, jolle se kuuluu: siteerasin Löytyn Jaskan varhaista mestariteosta Kala-Pekka.
-
Minä taas oletin, että kysymys on Tutti Frutti-nimisestä biisistä.
-
Zarko Petan: Tyhjällä päällä on kevyempi kumartaa; aforismeja
-
Jallu Rantanen: 100 kiloa Jallua ( Teos, 2009 )
-
Juan Gomez Jurado:Taivaspaikka.
-
Moshe Lewin: Neuvostoliiton vuosisata.
-
BirdLife Suomelta tulleita lehtiä, oppaita, tilastoja ja muita julkaisuja. Tulipa tuhti paketti!
Ja edelleen Elävä Kivi tiiliskivikirjaa (uusittu ainakin kerran kirjastossa) nautiskellen.
-
Roger Moore: Nimeni on Moore, Roger Moore ( Like, 2009 ). :icon_eek: :023:
-
Kolmea runoteosta yhtäaikaa:
Derek Walcott: Selected poetry
Märtä Tikkanen: Århundradets Kärleksaga
Jim Morrison: The American Nights volume 2
Tikkasen runot ovat ehtymättömiä. Hän käsittelee runoissa suhdetta mieheen makean osuvasti.
-
Minulla on ne suomeksi. Sain kirjan heti sen ilmestyttyä. Luin ja olin muistaakseni aivan innoissani. Siitä on kauan. Täytyy ottaa uudelleen luettavaksi. Kiitos vinkistä. :023:
-
Maan ystävien lehteä. Painettu uusiopaperille kopioimalla. Samaa voisi harkita HK:ssakin.
-
Selailen ihastuneena H-Y:n uutta Edessä reitti tuntematon -teosta. Käykää kimppuun, kun jossakin näette!
-
Koitan aloitella Jumalan historiaa. Appi lahjoitti sen meillä käydessään "jos edes joku saisi sen luetuksi". Nyt on kovat paineet.
Ja Sormusten herra- iltalukemisprojekti on edennyt niin pitkälle, että huomenna ollaan varmaan viimeisessä luvussa. Mitä sitten, saas nähdä.
-
Liisa Seppäsen "Kelttiläisillä poluilla" menee kolmatta kertaa
Jaakko Haavion "Siionin vanki" vangitsi jo ensimmäisillä sivuilla, vasta aloittelen
Olavi Tarvaisen "Paavo Ruotsalainen luterilaisen kristillisyyden edustajana" pitää otteessaan
-
Aina vain näitä Paavon kirjeitä. Niitä on 89 kpl. Olen lukenut 34. juuri. Tuntemattomalle ystävälle Paavo kirjoittaa viisaasti, lempeästi, rouheasti ja hauskasti.
Itseään kutsuu viekkaaksi syntiseksi. Hengelliset ja maalliset vaivat ovat erikseen, ja
niihin on eri lääkkeet. Kehottaa jollekin jälkimäisiä potevalle ostamaan kaupungista piian
joka antaa halolla päähän!!! (kirje nro 34 )
Jos on linkki Linkeistä löytymättä, googlesta löytyy: Kirjasilta.net/Ruotsalainen/kirjeet :-*
-
Saaks laittaa mitä on lukenut ja tehnyt vaikutuksen kanssa?
Siis niinku tossa kun on aiheena, et mitä nyt luet nyt ja parhaillaan.
Ihmettelin joskus, kun kaikki kehui sieppari ruispellolla kirjaa. No sitten mainoksen uhrina ostin kirjan ja lukasin.
Aika pimeltä se tuntui ja en oikein saanut selvää, missä siellä se Jippo tai jekku on miksi siitä tykätään.
Luettuani kirjan ni seuraavana päivänä se kolahti, niinku hämäläisillä pikkasen myöhässä ja oikeesti,, olihan se hieno teos.
Onko joku muu lukassut ja tyykännyt?
-
Ihmettelin joskus, kun kaikki kehui sieppari ruispellolla kirjaa. No sitten mainoksen uhrina ostin kirjan ja lukasin.
Aika pimeltä se tuntui ja en oikein saanut selvää, missä siellä se Jippo tai jekku on miksi siitä tykätään.
Luettuani kirjan ni seuraavana päivänä se kolahti, niinku hämäläisillä pikkasen myöhässä ja oikeesti,, olihan se hieno teos.
Onko joku muu lukassut ja tyykännyt?
Luin juuri vähän aikaa sitten. Kyllähän se oli taitavasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen tarina. En vain oikein ymmärrä, mikä siinä on niin loisteliasta, että sitä pidetään amerikkalaisen kirjallisuuden merkkiteoksena. Oliko se jotenkin ensimmäinen lajissaan, vai mistä lienee kysymys?
-
Luin juuri vähän aikaa sitten. Kyllähän se oli taitavasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen tarina. En vain oikein ymmärrä, mikä siinä on niin loisteliasta, että sitä pidetään amerikkalaisen kirjallisuuden merkkiteoksena. Oliko se jotenkin ensimmäinen lajissaan, vai mistä lienee kysymys?
Joo sitä samaa ihmettelen ja Potteri kirjoista kanssa.
Ehkä joku karisma, kuten jonkun Bob Dylanin lauluissa on taustalla?
Sanoituksissa ei mitään ihmeellistä, laulut musiikillisesti aika tavallisia, mut joihinkin vaan iskee..
Ihminen on outo..
-
Luin juuri vähän aikaa sitten. Kyllähän se oli taitavasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen tarina. En vain oikein ymmärrä, mikä siinä on niin loisteliasta, että sitä pidetään amerikkalaisen kirjallisuuden merkkiteoksena. Oliko se jotenkin ensimmäinen lajissaan, vai mistä lienee kysymys?
Ehkä sen julkaisuajankohta (1951) selittää jotakin. Omana aikanaan se lienee ollut tyyliltään ja Suomessahan se ilmestyi 1960-luvun alussa, jolloin sen luin teinipoikana. Saarikosken suomennos on loistelias, mutta kuitenkin sikäli epäonnistunut, että Helsingin koululaisslangi (Saarikoski oli Norssin kasvatti) oli tuolloin meille pikkukaupunkilaisille vierasta kieltä. Kirjan mukana olikin sanasto.
Englanninkielisessä Wikipediassa on kohtalaisen asiallisen tuntuinen esitys aiheesta. Sen perusteella voi pohtia maailmanlaajuisen suosion syitä, jotka ovat paitsi kirjallisia myös kulttuurisia.
Mt
-
understanding the Linux Kernel...
Tokkopa sitä koskaan kokonansa luen mutta edes sieltä täältä.
-
Olen aloitellut "Paavo Ruotsalaisen Kirjeitä" ...
-
Pentti Simojoen kirjottamaa : Ensinmäiset ja Viimeiset kiusaukset.
Toinen kuukausi menossa,täytyy aina välillä pysähtyä pohdiskelemaan Ukko-Paavon taivalta. :eusa_think:
-
Arja Alho: Kovan tuulen varoitus ( kust: Like Kustannus, tuotanto: Into Kustannus ; 127 sivua ). Puhetta Paavo Lipposesta ja paljosta muusta. Sopii - ainakin - Körttifoorumin julkidemareille, Mörtille ja hänen hengenheimolaisilleen. :kahvi:
-
Lapualla oon jo tottunu kovahan tuulehen ja rästäsvuaros ikänsä ollehena en palio tällääsistä tuulivarootuksista hetkahra. Poliitikkojen arvostus on laskenu pualueehin kattomatta, kun heirän valehtelua ym. tyhymiä toilaalujaan oon ihimetelly.
Suamen ylivelekaantuminen ja tyättömyyren lisääntyminen laittaa kansantalouren niin tiukille, että kissin parku tuloo mones kotitaloures tutuksi, pelekään. Elämänarvojen päivittäminen lähimmäisten hyväksi on sitä ainutta ja oikiaa politiikkaa, millä lamasta selevitähän parhaaten :taistelu:.
-
Elina Karjalainen ja Oleg Semenenko: Vanhan Valamon hiljaisuuden kuvat (WSOY 1990)
-
Täytyisi lukea "ekoklassikko", Naomi Kleinin Tuhokapitalismin nousu, kun nyt sen ensin löytäisi :icon_wink:. Raju uusliberalismin kritiikki, josta olen lukenut kiittäviä arvosteluja. Suomessahan synkkää uusliberalismia ajaa voimakkaimmin kokoomus.
Pistän toivoni Euroopassa nousevaan antikapitalistiseen liikkeeseen niinkuin myös toivottavaan henkisyyden nousuun. Valtaansa kouristuksenomaisesti takertuneet poliitikot ja kaikenlaiset pinnalliset trendipellet eivät huomaa, että heidän aikansa alkaa olla ohi ja uusi aika on murtautumassa esille.
-
Tässäpä tietoa Naomi Kleinista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naomi_Klein
-
Siepparista ruispellossa tuolla aiemmin keskusteltiin. Meidän piti lukiossa 70-luvulla lukea se englanniksi. Mahtaisi tuntua eri teokselta, jos nyt lukisi uudelleen. Tai jos lukisi jommankumman suomennoksen ja ymmärtäisi luultavasti siitä paljon enemmän. :icon_lol:
Tänä iltana aion aloittaa Kelttiläisillä poluilla -kirjan. Juhannussateita pidin ei-niin-hyvän suomalaisen dekkarin seurassa.
-
Hohhoijaa - Ikean keittiökuvastoa!
-
Nämä ovat parhaillaan menossa:
Viljo Remes: Herännäisyyden nousu ja hajoaminen
Hugo Pratt: Corto Maltese - Nuoruus
John O. Ericsson: Robin Hoodin seikkailut
-
Hohhoijaa - Ikean keittiökuvastoa!
Kyllä tuo kuvasto vielä, mutta se kasaaminen. Onhan teillä sähköinen ruuvimeisseli?
-
Luen kirjaa meidän suvusta. Ihan mielenkiintoista.
-
Kyllä tuo kuvasto vielä, mutta se kasaaminen. Onhan teillä sähköinen ruuvimeisseli?
Kasaamisesta ovat pelotelleet, mutta onneksi löytyi rohkea remonttimies
joka väitti hallitsevansa asian.
Nyt iltalukemisena on Carol Shieldsin novellikokoelma Tavallisia ihmeitä.
Tykkään kovasti novelleista.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/k030.gif)
-
Olen lukenut jo kertaalleen,
mutta kirja on niin antoisa, että luen heti perään uudelleen.
Nimittäin herättäjäjuhlilta mukaan tarttui Eleniuksen Vakavin kasvoin, iloisin mielin.
Siinäpä oiva paketti herännäisyydestä.
Mukavasti kirjoitettu.
-
Nimittäin herättäjäjuhlilta mukaan tarttui Eleniuksen Vakavin kasvoin, iloisin mielin.
Siinäpä oiva paketti herännäisyydestä.
Mukavasti kirjoitettu.
Olen samaa mieltä: hyvä kirja on. Samoin Heli Karhumäen toimittama/kirjoittama Eleniuksen elämänkerta Härmän vikuri. Olen pari kertaa kuullut Jaakko Eleniusta livenä ja hän taitaa olla yksi syy siihen, että ryhdyin körttiläiseksi. :003:
-
Jerry Cottonia...
-
Tuosta Eleniuksen kirjasta erityisesti on jääny mieleen kun siinä kerrottiin että jossain seuroissa oli puhuja sanonut että seuraavan virren aikana toimitetaan paperinkeräys... :icon_lol: :icon_wink:
-
Niin oli tuollainen juttu ja myös
kuinka kolehti kerättiin uudelleen uuden loppuvirren kera
kun oli haaviin tullut liian vähän rahaa!
Herättäjäjuhlilta ostin viimein monesti käsissäni pyörinyttä
kirjaa Jeesus Nasaretilainen
paavi Benedictus XVI kirjoittama
ja olen häikäistynyt kun on niin upeata tekstiä!
Suosittelen lämpimästi. Joka sivulla olen saanut monta ahaa-elämystä.
Vaikka olen vasta alussa Jeesus Nasaretilaisesta on tullut
aivan uudella tavalla läheinen ja ystävä.
http://www.kirjasana.fi/product.php?isbn=9789513752033
-
Kirjat viikon ajalta:
Kari Kuula; Hyvä, paha synti
Aku Räty; Kädenlyönti
Ilkka Järvimäki; 42195 Maraton elämäntapana
Milja Issakainen; ihmisen ikävä
Urpo Karjalainen; Mitä meiltä puuttuu? Paavo Ruotsalaisen paradoksi
Suomen kartta, uusiopainos v.1920
-tähän tarvitsisin jonkun vanhemman tukea, saisi olla vaikka Säyneisessä syntynyt, Kaavikin käy
-
Voi veikkoseni, onpa siulla mahtava lukuvauhti ja hyvät silmät! Kun minä 15 vuotta sitten olin kipsi jalassa, luin parhaimpana viikkona 3 Kaari Utriota a`1000 sivua.
Ei sitä nais-immeinen kesä-aikaan kerkiä nenä kirjassa olla, ja silmälasitkin pitäisi vaihtaa, nämä on tehty väärin alun alkujaan. Netissä nämä pelaa, mutta makuulla lukiessa , mikä on minun tapani uppoutua kirjaan, ei tahdo oikea luku-alue löytyä.
Kilpailumielessä kävin tänään kirjastossa. Kuukauden satsiksi otin:
Eric-Emmanuel Schmitt: Oscar ja Roosamamma. Se on 10-vuotiaan pojan kirjeitä Jumalalle sairaalasta.
Gaile Parkin:Kigalin kakkukauppa. Lienee Alexander McCall Smith`n Mama Ramotswen tyylinen hauska kirja.
Amin Maalouf: Samarkand. Kertoo Persiasta 1000-luvulta. Omar Khajamin rakkaudesta rauhaan, kauneuteen ja aistinautintoihin. Joku perustaa fanaatikkojen lahkon ja kouluttavaa tappajia.
Onerva Vartiainen: Valo pimeässä on hyvä. Muistelmia sota-ajan lapsuudesta.
O.V. on pitkönlinja vihreä kaupunginvaltuutettu. Oltiin samoissa lautakunnissa, siksikin
tämä kiinnosti.
kalajutut otetaan esiin taas myöhemmin. Eikö? :eusa_shifty:
-
Luin Schmittin kirjan Oscar ja Roosamamma.
Niin vaikealta kuin aihe takakannesta katsottuna olikin, pieni kirja (n. 100 sivua ) piti
hellässä otteessaan kuin niskalenkki. Vapaapainia käytettiin kuriositeettina . Roosamamma kertoi hassuista painiotteluistaan kasvattaessaan pientä kuolevaa poikaa kohtaamaan Jumalaa.
Jotain samaa viisautta, lempeyttä ja aforisminomaisuutta tässä oli. Suosittelen kaikille jotka askartelevat kuolema-kysymyksen kanssa. Myös nuorille, terveille tai sairaille.
-
Viimeisen lauseen vertaus on Pikku Prinssiin. (en osannut muokata )
-
Kapuzinski: Eedenpuu
Matkakertomus keskisestä Afrikasta, uunihelteen, kuivuuden, pölyn, lian ja köyhyyden maanosasta. Luonnonkauneus on vain kulissia. Ihmisen kärsimys on totta.
-
Sain Onerva Vartiaisen muistelmat sota-ajalta luetuksi. Oli hauska havaita, että täysin samanlaiset oli leikit ja muukin aineellinen vielä 10 vuotta myöhemmin. Ruoka, vaatteet,
koulunkäynti ja ohjelman-suoritukset niin koulussa kuin iltamissa. Lapset touhusivat vanhempiensa apuna kaikissa askareissa. Siivosivat, syöttivät possua ja lammasta, hakivat maitoa meijeristä, hoitivat kasvimaata niin kotona kuin koulussa.
Tyyli muuttui joskus 1960-luvulla. Omat lapsemme eivät näitä enää puuhanneet, mitä joskus mummolassa lanttua harvensivat. Ja se oli tylsää.
Sitten olen lukenut lähes kokonaan Seinäjoelta Aholansaaren pöydästä hankkimani
Väinö Malmivaaran puheista ja muistelmista kootun kirjan Armoistuimen eteen.
Kirjan on Kuopion Sisätautusairaalalle lahjoittanut omistuskirjoituksin Aku Räty. Kirja on poiston kautta kulkeutunut Aholansaarisäätiölle.
Taas sain monella tapaa arvokkaan teoksen 1:llä eurolla.
Erityisen mielenkiintoisia ovat Malmivaaran muistot tunnetuista herännäis-vaikuttajista ja - suvuista. Tuttuja nimiä oli minullekin joitakin. Kiuruveden Röngät, Lapuan Malkamäki, ja Ranta. Sievistä mainittiin eräs Viskaalin vanha isäntä. Monia, monia muitakin hän muistelee, erityisesti esi-isiään ja muita kirkonmiehiä.
Alun Herättäjäjuhlasaarnat ovat saarnoja, eivät puheita. Ne kattavat Oulusta 1928 Seinäjoelle 1954. Kieli on sen ajan saarnakieltä, mutta eihän pelastuksen asia ole muuksi muuttunut.
-
Sain Onerva Vartiaisen muistelmat sota-ajalta luetuksi. Oli hauska havaita, että täysin samanlaiset oli leikit ja muukin aineellinen vielä 10 vuotta myöhemmin. Ruoka, vaatteet,
koulunkäynti ja ohjelman-suoritukset niin koulussa kuin iltamissa. Lapset touhusivat vanhempiensa apuna kaikissa askareissa. Siivosivat, syöttivät possua ja lammasta, hakivat maitoa meijeristä, hoitivat kasvimaata niin kotona kuin koulussa.
Tyyli muuttui joskus 1960-luvulla. Omat lapsemme eivät näitä enää puuhanneet, mitä joskus mummolassa lanttua harvensivat. Ja se oli tylsää.
Sitten olen lukenut lähes kokonaan Seinäjoelta Aholansaaren pöydästä hankkimani
Väinö Malmivaaran puheista ja muistelmista kootun kirjan Armoistuimen eteen.
Kirjan on Kuopion Sisätautusairaalalle lahjoittanut omistuskirjoituksin Aku Räty. Kirja on poiston kautta kulkeutunut Aholansaarisäätiölle.
Taas sain monella tapaa arvokkaan teoksen 1:llä eurolla.
Erityisen mielenkiintoisia ovat Malmivaaran muistot tunnetuista herännäis-vaikuttajista ja - suvuista. Tuttuja nimiä oli minullekin joitakin. Kiuruveden Röngät, Lapuan Malkamäki, ja Ranta. Sievistä mainittiin eräs Viskaalin vanha isäntä. Monia, monia muitakin hän muistelee, erityisesti esi-isiään ja muita kirkonmiehiä.
Alun Herättäjäjuhlasaarnat ovat saarnoja, eivät puheita. Ne kattavat Oulusta 1928 Seinäjoelle 1954. Kieli on sen ajan saarnakieltä, mutta eihän pelastuksen asia ole muuksi muuttunut.
Lapsuudessani ihmettelin, miksi vanhempani aina "kuolasivat" niitä Malmivaaroja. Aikuisena lukiessani vanhemmiltani lainaaman Väinö Malmivaaran kirjan Armoistuimen eteen lakkasin ihmettelemästä, miksi he ihannoivat Malmivaaroja. Osaavat olla todella kohtikäyvää puhetta, varsinaista ruisleipää.
-
Ja Väinö Malmivaara on lisäksi virsirunoilija, kuten kaikki "vanhat körtit" tiesivätkin.
-
Apostolien tekoja.
Avasin Raamatun sormivärssytekniikalla. Nyt kävi, että teksti otti mukaansa. Paavalin puolustautuminen juutalaisia ja roomalaisia vallanpitäjiä vastaan oli mielenkiintoista. Sitä ihmettelin, että hän oli ystäville sanonut joutuvansa vangiksi, oli saanut ilmoituksen korkeimmalta mahdolliselta, taivaalliselta taholta, mutta kuitenkin puolustautui. Ap.t. päättyi jännittävästi, kun Paavali oli tuotu Roomaan. Hänen kahden vuoden mittainen keisarin puheille pääsyn odotuksensa alkaa. Hän saa asua vapaasti ja seurustella.
-
Lemillä on kuuluisa antikvariaatti Taikalyhty
http://www.laterna.net/taikalyhty/
jossa kävin vierailemassa ja löysin mm.
Tapani Ruokasen kirjan Ukko-Paavosta.
Sitä olen alkanut lueskella.
-
Atanasia!
Mie ostin saman kirjan Aholansaaresta vajaa 2 vuotta sitten. Siinä on Elina Karjalaisen ex libris.
Nyt Seinäjoelta ostamassani Väinö Malkavaaran puhe- ja muistelmakokoelmassa on Aku Rädyn omistuskirjoitus. Sattuipa somasti! :eusa_clap:
-
korjaus edelliseen Malkavaara pitää olla Malmivaara. Meidän Keski-Lahden emeritus kirkkoherra on Malkavaara. Pää höyryten luen foorumin kirjoituksia kun on viiden vuorokauden rästit. Kirjoitusvirheitä siinä sitten sivussa taiteilen. :107:
-
Ihme hiippari se Paavo Ruotsalainenkin oli! :icon_eek:
Enpä tiennyt.
Minkähän diagnoosin nykypäivän lääketiede hänestä antaisi?
Ärsyttävää kun monilla suutarin lapsilla ei ole kenkiä.
Paavokin kulki maita ja mantuja muitten elämää parantamassa,
mutta oma perhe kärsi hätää ja olis tarvinnut miestä, tukea ja turvaa talossa!
Tulee mieleen mm. Bertrand Russel, joka kirjoitti ja saarnasi hienoja
ajatuksia lastenkasvatuksesta,
mutta omat mukulat oli lastenkodissa :icon_eek:
Tällasia taivaanrannanmaalareita sitä ollaan.
-
Kiva ettei Atanasia Kuolematon ole liukastunut kylppärin kivikkoon ja halkaissut päätään. :)
-
Puavon juhlakirjaa olen lueskellut tänäkin aamuna... Anastasialle voisin antaa amatöörimäisen ja subjektiivisen diagnoosin Puavosta... syvästi maanis-depressiivisen mielitaudin potilas... vanhemmiten potilaalla oli depressiivisiä kauhutiloja...
-
Paavo oli ryty-ukko. Jälkipolvet yrittää siloitella häntä minkä kerkeävät ja tehdä hänestä yhteiskuntakelpoista. :kahvi:
-
Paavo oli ryty-ukko. Jälkipolvet yrittää siloitella häntä minkä kerkeävät ja tehdä hänestä yhteiskuntakelpoista. :kahvi:
Eikös vanhat nilsiäläiset puhuneet Paavo Ruotsalaisesta varovaiseen sävyyn. Samoin Aku Räty.
-
Puavo oli näkökulmiltaan modernisti... :icon_wink:
-
Paavo oli ryty-ukko. Jälkipolvet yrittää siloitella häntä minkä kerkeävät ja tehdä hänestä yhteiskuntakelpoista. :kahvi:
Juuri näin! "Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen". Jotain Paavossa oli kuitenkin sellaista, joka kiinnostaa ihmisiä vielä tänäkin päivänä. Eikä se typisty yksin sepän lausumaan: "Yksi sinulta..."
-
Kuunteleeko kukaan puhettasi?– Kuinka saada viesti perille; toimittanut Lisa Enckell; Kirjapaja, 2007.
Luettelo kirjoittajista osoittaa teoksen kattavan monipuolisuuden:
Irja Askola, pastori, kirjailija, hiippakuntasihteeri, Espoo
Ingmar Lindqvist, viestintäjohtaja, teol.tri, Helsinki
Lisa Enckell, toimittaja, pastori, Helsinki
Kari Latvus, yliopettaja, eksegetiikan dosentti, Järvenpää
Aino-Kaarina Mäkisalo, aikuistyönpastori, bibliodraamakouluttaja, Helsinki
Eero Junkkaala, raamattukouluttaja, Helsinki
Veli-Pekka Hänninen, käsikirjoittaja, pastori, Helsinki
Anneli Vartiainen, toimituspäällikkö, yhteiskuntatieteiden maisteri, Helsinki
Tytti Issakainen, kirjailija, toimittaja, Turku
Pertti Rajala, kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja, selkokielen kehittäjä, Harjavalta
Malla Kuuranne-Autelo, puheenlehtori, Helsinki
Tuula Rajamäki, puheviestinnän ja ilmaisun opettaja, Hyvinkää
Osallistuin keväällä Turun opistolla seurapuhujakoulutukseen. Kurssista oli kesällä juttu Kotimaa-lehdessä. Jutun vieressä oli esittely em. kirjasta.
Useampi kirjoittaja korostaa henkilökohtaisen merkitystä. Vain sitä kautta puhe voi koskettaa.
"Kuunteleeko kukaan puhettasi" -oppaan takakannessa hartauspuhujan tehtävää pidetään haasteellisena: "on etsittävä kieltä ja muotoa sille, mitä ei voida kuvata. Mikään puhe ei ole vain sanoja vaan ilmaisua koko olemuksella. Puhujan tulee tiedostaa sanallisen viestinsä lisäksi oman kehonsa vaikutukset ääneen ja ilmaisuun. Myös taju erilaisten roolien ja minän välisestä suhteesta auttaa puhujaa hänen haastavassa tehtävässään – ajatusten ytimien välittämisessä."
En ole koskaan puhunut seuroissa. Mielenkiinto on teoreettista. Pohjalla on kuitenkin halu esiintyä, pyrkimys tavoitteen saavuttamiseen. En tiedä, miksi. Piinallista. Kokenut seurapuhuja on todennut, että elämä on häpeän ja kunnian välissä heilumista.
-
Nyt menee
Mary Craig
Valona pimeydessä
- on kirja vuosisatamme kuuluisista marttyyreista, joita ovat esimerkiksi Bonhoeffer, Martin Luther King ja Oscar Romero.
-
Hosseini: Leijapoika
Viehättävän vangitseva.
-
Suositteletko minulle? Minulla on se yöpöydälläni. Tyttären tuoma. En ole tarttunut siihen kun puoliso sanoi että siinä on aika rankkoja juttuja. Afganistako kertoo? Toisaalta lueskelen hissukseen sellaista kirjaa kuin Kigalin kakkukauppa. On siinäkin Ruandan kauhutapahtumia.
:icon_eek:
-
Suosittelen sillä varauksella, että päähenkilö on mies. Samaistuminen ei ehkä ole niin saumatonta. Mies, joka harrastaa kirjoittamista. Se on kirjan kirjoittajan avainromaani, elämänkertafiktio.
-
Tietämättä mitä kirja sisältää, kerron että minulle kuvaukset verilöylyistä, kidutuksista, raiskauksista, lasten hyväksikäytöstä ja eläinten pahoinpitelyistä ovat vaikeaa luettavaa.
Juopottelu, huoraaminen, valehtelu yms. kääntyvät aika usein koomisiksi. Niitä kyllä siedän lukea. Näitä kaikkea elämä on, mutta pahuudella ja tyhmyydellä on se ero missä minun sietokykyni raja kulkee.
Siirrän syksymmälle. Voinhan kokeilla kuinka pinna kestää.
yst. terv. Riitta
-
Kirjan alku on herkkää kahden pikku afgaanipojan ystävyyttä, mikä katkeaa kipeästi eriluokkaisuuteen. Sellaista elämä on.
Lukiessani kävi selväksi, että hyvä kirjallisuus kumpuaa vaikeiden yhteiskunnallisten olojen maaperästä. Joten suomalaisilla ei ole toivoa.
-
Määki luin just Tuhat loistavaa aurinkoa. Leijapoika on varmaan sitten seuraava luku-urakka. Äiti jo vähän siitä kertoi että aika hirveä on juoni.
-
Kirjan alku on herkkää kahden pikku afgaanipojan ystävyyttä, mikä katkeaa kipeästi eriluokkaisuuteen. Sellaista elämä on.
Lukiessani kävi selväksi, että hyvä kirjallisuus kumpuaa vaikeiden yhteiskunnallisten olojen maaperästä. Joten suomalaisilla ei ole toivoa...
Täytyy tuohon vielä spekuleerata jatkoa: Rauhan oloissa kirjallisuuden luonne on toinen. Se ei ole niin dramaattista; ei ole niin näkyvän pelkistetysti esillä rakkaus ja kuolema, mustavalkoisen väkevästi kuten Leijapojassa. Meidänkaltaisissa - ja nyt tarkoitan siis lokaalisti - oloissa vaarana on rappio, sisäinen rappio, kun se Afganistanissa on ulkoinen - ja todellinen. On myös totta, että myrskyn silmässä on tyyntä ja päinvastoin.
-
Paul Brunton: Totuuden jäljillä. ( suomentanut Voitto Viro, Karisto 1996, 2. painos ).
Laittaa lukitun tai lukkiutuneen mielen liikkeelle. Bruntonin kirja kuuluu niihin teoksiin, joista saa eri lailla irti eri vuosina, eri aikoina. Kokeilkaapa. :kahvi:
-
Henri J. M. Nouwen: Kotiinpaluu
Mielenkiintoista, miten joku saattaa pohtia itseään, elämäänsä ja uskoa yhden maalauksen kautta peilaten. Teos on Rembrandtin Tuhlaajapojan paluu.
-
Torey Hayden: Auringonkukkametsä
-
Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti.
Ottipa mukaansa.
Nuori nörttinainen oli kokenut lapsena kovia. Hänen isänsä oli neukkuloikkari Ruotsiin, väkivaltainen. Sosiaali- ym. viranomaiset asettivat isän kuitenkin etusijalle tärkeän agenttiasemansa vuoksi, vaikka perheen pahoinpitely oli ilmeistä.
Kirja on viisikymppisenä kuolleen (vrt. Glenn Gould, Michel Jackson) Larssonin postuumina ilmestyneen trilogian viimeinen, 500-sivuinen osa. Ehdottomasti luen kaksi ensimmäistä.
Pitkästä aikaa elin kirjan maailmassa muusta juurikaan tietämättä.
Rinnastui tarinat neukkujen opposition mielisairaalakohtaloihin seuratessani nuoren naisen taistelua elämästään Ruotsin (!) vallanpitobyrokratian labyrintissa. Juju oli siinä, että huippunörtti oli paljon edellä aikaansa bittimaailman suvereenissa hallinnassaan.
Mutta nainenpa selvisi, kuinkas muuten! Tietokonetaidoillaan hän oli hankkinut 2 miljardin dollarin omaisuuden! Tuntuuko uskomattomalta? Onhan vastaavanlaisia tarinoita oikeassakin elämässä. Mutta saatuaan lopulta kansalaisoikeudet hän totesi olevansa yksinäinen. Viimeisellä sivulla sekin näytti helpottaneen.
Kirjaa on pääkaupunkiseudulla 250 nidettä, kaikki lainassa ja varauksia 300.
Repikää siitä.
-
Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa.
-
Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa.
Määki luin sen vasta. Oli hieno. Nyt on menossa Leonie Swann: Murha laitumella. Siinä lammaspaimen murhataan ja lampaat rupeavat (neiti Maple -niminen lammas etunenässä) selvittämään murhaa :icon_lol:
-
Kauhanen-Simanainen: Valmentaudu vanhuuteen - viisaasti. Opas omaehtoiseen ikääntymiseen.
Sivulla 19 tekijä kysyy: "Voitaisiinko vanheneminen ottaa vastaan asteittain, avoimesti, yrittämättä siirtää sitä pois kielestä, silmistä ja mielestä?"
-
Mark Levengood: Niin pieni ihmissydän on.
"Poikkesin kiirastorstaina krematoriossa hakemassa pois kaverini, jota oli vähän tuhkattu." (s.53)
-
Tuo ihmisten kumma nuoruuden ihannointi on kyllä sairasta.
Pitäisi miettiä ihmiselämää "koko pakettina" koska jokainen meistä vanhenee jos vaan elää saamme.
Nykyään jotenkin kielletään vanheneminen ja palvotaan "ikuista nuoruutta". Tehdään jopa leikkauksia joilla turpavärkkiä kiristetään ja ulkokullataan.
Eiköhän jokainen rupsaheta ihan rauhassa ja hyväksytään elämänkaari sekä ihmisen luopuminen maallisesta.
-
Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti.
Ottipa mukaansa.
Samaa mieltä, kolmas osa oli kaikkein paras ja pysyin henkisesti pitkään siinä Södermalmin maailmassa. Ymmärrän ihmisiä, jotka tekevät pyhiinvaelluksia tapahtumapaikoille. Jossain vaiheessa varmaan luen koko trilogian uudestaan, omassa hyllyssä kun on.
Mark Levengood: Niin pieni ihmissydän on.
Myös tämä ruotsalaiskirjailija on mukava katolinen...
-
Javier Cercas: Valon nopeus (Bazar Kustannus, 2007) menee nyt toista kertaa.
Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos (Otava, 2008) menee eka kertaa.
Luen kirjoja vuorovedolla.:)
-
Kristiina Alaja: Kasvun keskellä, elämää murrosikäisen vanhempana
Heidi Liehu: Ihana Kristus
-
Lasse Heikkilä: Siunattu kipu
"Sarnon ohella meitä on maailmassa kymmenkunta fyysisen puolen lääkäriä, joiden työssä psykosomatiikka on keskeinen periaate."(s.18)
-
Bussi- ja junakirjoinani nyt pienessä laukussa tietokoneen ja kameran kupeessa:
Isaac Bashevis Singer : Vihassa ja rakkaudessa
Anita Konkka: Tytär
Helsingin Vuosaaressa asuvasta Anita Konkasta olen muutaman sanomalehtijutun 1990- ja 2000-luvulla tehnyt. Etenkin hänen "Unikirjansa" on nautinnollinen. Konkka on myös yksi niistä kolmesta suomalaiskirjailijasta, joita on käännetty Yhdysvaltain markkinoille. Konkan kirjailijaisä oli inkeriläinen, taiteilijaäiti ainakin osin eteläpohjalaista sukujuurta. Isoäitinsä -äidin äiti - on työskennellyt kotiopettajana Lapuan pappilassa, yhden körttipapin lapsia opettanut hän. :039:
-
Aloittelen: Tapani Ruokanen; Paavo Ruotsalainen, talonpoikain herättäjä
Matti Lukkari; Syyttömänä Siperiassa
Yrjö Sariola; Kipua ja siunausta
Iltaisin alkaa jäädä enemmän aikaa lukutouhuille, kun puuhastelua rupeaa hämärä ja pimeyskin haittaamaan.
Kovasti on tänään ollut Savossa syksyinen keli.
-
Antenne am Ziel
Ei ole tullut vielä tarkistettua, mitä Ziel tarkoittaa. Olen kylläkin lueskellut kirjaa sieltä täältä. Kun tuli aikanaan koulussa hikoiltua tämänkin kielen kanssa, niin ajattelin vähän parannella kansalaisopistossa ruostunutta saksan kielen taitoani. Harmittaa, kun kaikesta vaivannäöstä huolimatta ei osaa sanoa saksaksi juuri mitään, kun kaikki tökkää kielioppiin.
Muutama vuosi sitten Saksan matkalla huomasin, että aika pian alkavat sanat palautua mieleen, kun niitä vain kuulee.
Toivottavasti kurssille tulee osallistujia niin, että se ylipäätään nousee pystyyn.
-
Hei, Antti Juhani!
Kun Ruokanen rustasi kirjaa Paavosta, oli kaunis kesä. Hän vietti pitkät ajat Aholansaaressa, jossa olin rippikoulua pitämässä. Monet illat iskettiin tarinaa herännäisyydestä, menneistä ja siitä ajasta, 80-luka elettiin. Kirjassa on joitakin kuvia leiriltämme. Mukavia muistoja!
Samaan aikaan tehtiin kirja kolmesta muustakin suomalaisesta, olikohan ne Paavo Nurmi, Mannerheim ja joku naishenkilö?
muistelee Mauno
-
Antenne am Ziel
Ehdin jo ihastella, että kas Pirskaa, talvi-illoiksi varmaan lyhytaaltoantenni suunnitteilla...
Mt
-
Ehdin jo ihastella, että kas Pirskaa, talvi-illoiksi varmaan lyhytaaltoantenni suunnitteilla...
Mt
:repee: :repee: :repee: :repee: :repee:
-
:repee: :repee: :repee: :repee: :repee:
Ei ole tuo Pirska urheilu ihmisiä. Saksalaisessa hiihtokilpailujen ym maalivaatteessa lukee Ziel meillä maali.
-
Ei ole tuo Pirska urheilu ihmisiä. Saksalaisessa hiihtokilpailujen ym maalivaatteessa lukee Ziel meillä maali.
Arvaus meni ihan nappiin. En ole koskaan jaksanut kiinnostua urheilukilpailujen seuraamisesta.
-
Arvaus meni ihan nappiin. En ole koskaan jaksanut kiinnostua urheilukilpailujen seuraamisesta.
Komppaan (vaikka ollankiin kirjallisuusosastolla), mutta jääkiekkoa seuraan joskus ihan paikan päällä.
-
Arvaus meni ihan nappiin. En ole koskaan jaksanut kiinnostua urheilukilpailujen seuraamisesta.
Sen verran täytyy korjata, että tämän Jopen selostuksen naisten 20 km hiihdosta olen katsonut aika monta kertaa youtubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=FQHPICjTcHc
-
Sen verran täytyy korjata, että tämän Jopen selostuksen naisten 20 km hiihdosta olen katsonut aika monta kertaa youtubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=FQHPICjTcHc
:D
-
Amin Maalouf: Samarkand
...
"– Vain Luojansa kanssa rauhassa elävä ihminen voi saada unta jumalanpalveluspaikassa." ...
Kirjailija on laittanut repliikin nuoren runoilija Omar Khaijamin suuhun. Omar puolustautuu ylituomarin, qadin edessä kansanjoukkojen kiukkua vastaan.
Kirjailija jatkaa: "Abu Tahirin [qadi] epäilevästä ilmeestä huolimatta Omar kiihtyy ja alkaa selittää:
– Minä en ole niitä joiden mielestä usko on pelkkää Viimeisen tuomion kauhua ja joiden rukous on pelkkää polvistelua. Entä minun rukoukseni? Minä tarkastelen ruusua, minä lasken tähtiä, ihastelen luomakunnan kauneutta, sen täydellistä järjestystä, ihmistä, Luojan kauneinta teosta, hänen tietoa janoavia aivojaan, hänen rakkautta anovaa sydäntään, hänen aistejaan, kaikkia aistejaan, herääviä ja tyydytettyjä.
Qadi nousee istuimeltaan, hänen silmänsä ovat mietteliäät, kun hän tulee Khaijamin viereen ja laskee tämän olkapäälle isällisen kätensä. Vartijat katsovat toisiaan tyrmistyneinä.
– Kuule sinä nuori ystäväni, Kaikkein Korkein on antanut sinulle kalleimman mitä Aadamin poika voi saada: älyn, puheenlahjan, terveyden, kauneuden, tiedonjanon, elämänilon, miesten ihailun, ja arvelenpa että myös naisten kaipauksen. Toivon että Hän ei ole jättänyt sinua vaille viisautta, vaikenemisen viisautta, joita ilman ei mikään edellisistä ole arvokasta eikä säilyvää.
– Pitääkö minun odottaa vanhuutta että saan sanoa mitä ajattelen?
– Sinä päivänä kun saat sanoa kaiken mitä ajattelet ovat sinun jälkeläisesi jälkeläiset jo ennättäneet vanheta. Me elämme nyt salaisuuden ja pelon aikaa, sinulla pitää olla kahdet kasvot, yhdet näytät väkijoukolle ja toiset itsellesi ja Luojallesi. Jos haluat säilyttää silmäsi, korvasi ja kielesi, unohda että sinulla on silmät, korvat ja kieli.
... "
Amin Maalouf (arab. أمين معلوف, s. 25. helmikuuta 1949 Beirut Libanon) on libanonilais-ranskalainen kirjailija, jonka perhe on kotoisin Libanonin vuoristoalueelta Ain el Kaboun kylästä. Maaloufin äiti oli harras katolinen ja lähetti poikansa ranskankieliseen jesuiittakouluun. Maalouf opiskeli myöhemmin sosiologiaa ja taloustiedettä Beirutin ranskalaisessa yliopistossa. Libanonin sisällisodan sytyttyä hän muutti Pariisiin, jossa hän asuu edelleen.
Maalouf kirjoittaa ranskaksi, ja hänen teoksiaan on käännetty monille kielille. Hän sai Prix Goncourt -palkinnon vuonna 1993 teoksestaan Le Rocher de Tanios. Maalouf on kirjoittanut libretot Kaija Saariahon oopperoihin Kaukainen rakkaus (2001) ja Adriana Mater (2003) ja näyttämölliseen oratorioon La Passion de Simone (2006). (Wikipedia)
-
Voi satman minkä teit!
Minä en ole niitä joiden mielestä usko on pelkkää Viimeisen tuomion kauhua ja joiden rukous on pelkkää polvistelua.
Entä minun rukoukseni?
Minä tarkastelen ruusua, minä lasken tähtiä, ihastelen luomakunnan kauneutta, sen täydellistä järjestystä,
ihmistä, Luojan kauneinta teosta, hänen tietoa janoavia aivojaan,
hänen rakkautta anovaa sydäntään, hänen aistejaan, kaikkia aistejaan, herääviä ja tyydytettyjä.
:eusa_angel:
-
... ja Herra armahtaa.
-
Onkohan kukaan koskaan saanut luetuksi loppuun kahta klassikkojärkälettä joita minä en saanut?
Joyce: Odysseus
Musil: Mies vailla ominaisuuksia
Onko jokin kaunokirjallinen teos vaikuttanut elämääsi pitempään?
Itse menin joskus 17-kesäisenä useiksi kuukausiksi sekaisin Hessen Arosudesta.
-
Arosudestahan mentiin kaikki.
Odysseusta enkä Musilia ole lukenut, aloittanut kumpaakin.
Kerään Proustin kaikki osat. Kun jään eläkkeelle, alan lukea Kadonnutta aikaa.
Hessen Lasihelmipeli vaikutti ja vaikuttaa vieläkin: muistan ajoittain siitä apotin, joka ei vilkuillut ympärilleen. Ja sen, että Knecht on päähenkilö-johtaja ja tarkoittaa renkiä, ja että hän kirjan lopussa sukelsin Alppien kylmään veteen ja hukkui, koska olomuoto oli jotain aivan muuta, mihin oli tottunut. Rinnasteisena tuohon ajattelen hyvää työntekijää, joka nostetaan ansioidensa vuoksi pomoksi, mutta ei kuitenkaan pärjää, sillä olomuoto on aivan toinen.
-
Jaha.
Kadonnutta aikaa etsimässä on täällä luettu. Hesse kolisi ja Mannin Taikavuori ja Kuolema Venetsiassa. Osamu Dazain oliko nimeltään Verta lumessa oli kova juttu. Camus, Dostojevski ym.
Paljon olisi klassikoitakin kyllä lukematta ja voi jäädäkin.
-
"Jaha"?
-
Camusilta on jäänyt mieleen lause. Nykyään ristille kapuaa niin moni, vain näkyäkseen kauemmas.
-
Siitä on yli neljäkymmentä vuotta kun luin venäläisiä klassikoita. Vaikutuksen teki Tolstoin Sota ja rauha. Sotakohtaukset olivat kuin maalauksia.
Dostojevskin Karamazovin veljesten Aljoshan hyvyys tuntui ihmeelliseltä. Maksim Gorgin Pohjalla, Äiti, Maailmalla-trilogia on hieno ajankuva, ja sosialismin asialla.
Nämä, samoin kuin Galsworthyn Forsytein taru ja Mannin Buddenbrokit olen nähnyt elokuvina ja siksi ne elävät selvemmin kuin pelkästään luetut teokset.
Oma lukunsa ovat Astrid Lindgrenin lastenkirjat. Vaahteramäen Eemeli nostaa luettaessa
aina "pikku-Eemelin" minussa. Isäni ei huutanut kylläkään minulle. :icon_cool:
-
Luin paljon klassikoita.
Myös nykyisin - Aku Ankkaa.
-
Miepä luen parhaillaan Väinö Malmivaaran Armoistuimen eteen. Sain sen Riitta-mummilta lainaksi. On jännä huomata, että vanhatkin saarnat tuntuu hyvinkin ajankohtaisilta ja kodikkailta. :001:
-
Ammattikirjailijan on kirjoitettava, vaikka aihe ei olisikaan poliittisesti korrekti.
Antti Tuurin Suuri viljalaiva Siperiasta jatkaa hänen komeaakin komeampaa teostensa lukua. Aihe littyy kiinteästi Tuurin kansalaissotaa käsittelevään sarjaan, uusimpina Kylmien kyytimies, Suuri asejuna Pietarista ja nyt Uralin takaa Omskista punaisten hakeman viljan ostomatkan kuvaus.
Matka oli 3500 km ja kesti kuukauden helmi-maaliskuussa 1918. Onneton loppuhan sillä sitten oli, kun sankarit kuulivat palattuaan valkoisten vyöryttävän Tamperetta.
Teos on myös kunnianosoitus rautatieläisille ja Tampellan veturikonepajalle. Matkan johtaja Jaakko Rahja oli ammatiltaan veturinkuljettaja. Veturit olivat venäläisiin verraten aivan toista luokkaa.
Varsinkin paluumatkan aikana nälänhätä oli Pietarissa sitä luokkaa, että vain komissaari Rahjan neuvokkuus pelasti operaation.
-
Maunolle, jo elokuun lopulla olleeseen repliikkiin;
en tunnistanut muita ko. kirjasta kuin entisen kansakouluaikojeni opettajan.
Istuu kumpparit jaloissa Paavo Ruotsalaisen muistopaaden vierellä.
Tietsikkani on ollut pois käytöstä lähes kuukauden, joten nämäkin selailut eivät onnistuneet.
Hyvinpä tuota pärjättiin silti.
Nuorison kanssa työskentely on varmaan oma "taiteenlajinsa", muuta kokemusta ei ole kuin omat lapset.
Ilmeisesti kuri oli kovaa, kun eivät ole vieläkään valitelleet.
Tämä opettaja kuvassa on niitä ihmisiä, jotka istuttivat meihin sen "oikean" arvomaailman.
Ihmisen kunnioitamisen, isänmaallisuuden ja rehellisyyden, uskon Jumalaan.
Maakuntalaulut osataan vieläkin. Sekä "Kytösavun aukeilla mailla on kansa..."
-
Mia Berner: Sinun, Pentti (Pentti Saarikosken kirjeitä puolisolleen Mia Bernerille)
Sinikka Nopola: Se on myähästä ny ( Eila, Rampe ja Likka, keskusteluja Tampereen murteella)
-
Vilkaisin mitä arkkipiispa Gustaf Johansson sanoi Herran ehtoollisesta kirjassaan Pyhä uskomme (1896). En tullut hullua hurskaammaksi.
-
Siionin virsiä lueskelen päivittäin...
-
Penalle sanoisin, että Johansson on mielenkiintoinen heppu... hän on beckiläinen (Luther><Beck)... voi olla, että hän olisi välillisesti esikarismaatikko...
-
Olen samaa mieltä Johanssonista. Vaarini, jonka silmä valvoo viestejäni, oli tiettävästi hänen jengissään.
-
luen iltalukemisena Simo Skinnarin Elämänkoulua - viisasta mietiskelyä
- kaiken takana on RAKKAUS
-
Aloitin juuri tänään Juha Ruusuvuoren Stallarin. Mielenkiintoista ajankuvausta ainakin tähän asti!
-
"Ei juuri puhuttu tällä viimeisellä laskulla, joka vietiin aivan alimpaan peiliin saakka siinä toivossa, että Teno antaisi meille vielä yhden lohen, mutta tämän kesän kalat oli jo saatu."
(Antti Tuuri: Tenoa soutamassa, s. 190-191)
-
Otin muutama kuukausi sitten vessalukemisiksi suomennetun kirjan Tuomas Akvinolainen, Summa Theologiae. Gaudeamus. Helsinki 2002. Tuomas on mielenkiintoinen. Kyllä häntä voi sanoa enkeliopettajaksi. Voi olla, että minä voisin liittyä Tuomas fan klubiin. Suomentajalle iso kiitos, mutta hän ei ollut teologi. Hän veti aika suoraan Tuomaan ajattelutavan vahvasti mm. rationalistiseksi. Kyllä hän oli Aristoteleen oppilas, mutta Platoninkin.
-
Missä Aristotelen ja Platonin ajattelut eroavat?
-
Äsken sain luetuksi Tauno Tiusasen uutuuskirjan Elämä rautaesiripun varjossa. Mielenkiintoinen kirja tämän taloustieteilijän elämästä ja hänen kokemuksistaan ns. reaalisosialismista. Lukiessani muistin jälleen kerran mielessäni kiittää rintamalla taistelleita isoisiäni heidän panoksestaan, sen verran karua oli reaalisosialismin kuvaus. Kaunokirjalliselta puolelta olen lukenut Jorma Korpelan Tohtori Finckelmania. Ja sainpa myös luettua Lutherin Isä meidän -rukouksen selityksen, hyvä ja ajatuksia herättävä sekin. Syksy(kin) on minulle lukemisen aikaa... :icon_wink:
-
...Ristin Johannesta... ja mielestäni hän oli kiihkeä vastustaja reaalisosialismille... mystikoillakin on kysymyksiä meille...
-
Posti toi äsken Luther-Divarista tilaamani kaksi kirjaa. Innostus on nyt kova tarttua näihin. Avasin Wilhelmi Malmivaaran Kaita tie Joonan kirjan valossa. Tuntui jo tuoksusta historian siipien havinaa. Kirja on kolmas painos, vuodelta 1946 Kirjapaino Savossa Kuopiossa painettu. Se on omistettu Nilsiän, Kiuruveden ja Paavolan seurakunnille tekijältä. Siemaisin Lukijalle kirjoituksen. Allekirjoitus : Lapualla 1900 W.M. :eusa_pray:
Jaakko Haavion Ukko-Paavon eväät on tuttu kannestaan. Siinä on tuo tuttu Paavon kuva. Kirjaa saa ehkä edelleen kirjapöydistä.
Kirjan toimitus ja pankkisiirto käsinkirjoitettuine tietoineen ja siunauksen toivotuksineen
tuntuu kodikkaalta.
Kiitos mt !
:109:
-
Jaakko Haavion Ukko-Paavon eväät on tuttu kannestaan. Siinä on tuo tuttu Paavon kuva.
Minulla Ukko-Paavo tuijottaa länsilounaaseen kipsikuvana seinällä. Monet vieraat sitä vilkaisee.
-
Käännätkö Paavon kevätmuuton aikana vastakkaiselle seinälle kohti itäkoillista?
-
Paavo-parka katselkoon kevätmuuton entiseltä paikaltaan.
-
Eikös Puakki olis lähdössä Puolaan?
-
oLEN JUURI LOPETTAMASSA sTIEG lARSSONIN kolmiosaista dekkaria, jossa nykyajan Peppi seikkailee rajuissa olosuhteissa.
Lisbeth Savander on Neukuista loikanneen agentin tytär. Lahjakas matemaatikko ja tietokoneasiantuntija ja nyrkkeilijä, jolla on valokuvamuisti.
Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti on mahtava ruotsalaisen yhteiskunnan varjojen kuvaus lähes kahden tuhannen sivun verran.
-
Nyt sain vihdoin luetuksi loppuun tuon verrattoman pikku (kooltaan) kirjan Joonan kirjan opetuksista . Wilhelmi Malmivaaran hengen ja sielun läsnäolo tuntui yli sadan vuoden takaa.
Miten syvällisesti puhuttelevia kohtia sieltä löytyikään. En käy tässä niistä kertomaan. Ehkä ne puhuivat nyt vain minulle.
Nyt selveni sekin lopun paradoksi jota olen aiemmin jäänyt ihmettelemään.
Jos pystyt tämän Joonan vaelluskertomuksen Gath Heferistä Niiniveen jostakin vielä penkomaan niin tee se. Lue ja ihmettele Jumalan tahdon täyttymistä.
siis: Kaita tie, Joonan kirjan valossa. kirj. Wilhelmi Malmivaara
-
Kaiken oudon ensyklopediassa ei ole körttejä. Lähinnä aakkosissa on Kätilösammakon tapaus, joka liittyy 1900-luvun suurimpaan biologiseen kiistaan siitä, periytyvätkö hankitut ominaisuudet vai eivät. Ranskalaisen Jean-Baptiste Lamarckin mukaan kyllä, Darwinin mukaan ei.
-
Suomalaisia vaikuttajanaisia. Painettu n.1995. Löysin melkolailla sielunsiskon sieltä. Eeva Kilven, jos nyt hienoon kirjailijaan on mitään samaistumista.
Mutta karjalaisuus, eläimet, luonto ja jokin muukin tuntui niin tutulta, omalta. :icon_biggrin:
-
Samaa täällä, sisko. Kuuntelin ja katselin kerran telkkarista hänen haastatteluaan. Kovasti on sen jälkeen tehnyt mieleni perehtyä hänen uusimpaan tuotantoonsa ja Tamaraan. Uusi on luonnonylistystä, Tamara edellä aikaansa seksuaalisen vapauden apoteoosina. (Apoteoosi tarkoittaa jumalaksi muuttumista, jumalaksi julistamista. Wikipedia)
-
Niinpä niin veljeni. Pari lausetta Eeva Kilvestä : " Ei surra liikaa.
Ollaan kohtalaisen hyvällä tuulella..."
( Animalia 1987 sivu 81 )
Kirjoittamisen myötä Eeva Kilpi on kokenut itsenäistyneensä. Kirjoittamiseen on voinut käyttää koko tunneasteikkoa ja energia on löytänyt luonnollisen purkautumistien.
Elämänsä ohjenuorana Eeva Kilpi on pitänyt voimakasta velvollisuudentuntoa, johon liittyy myös syyllisyyttä.
Vastuu, intohimo, syyllisyys.
-
Roger Moore: Nimeni on Moore, Roger Moore ( Like, 2009 ). :icon_eek: :023:
:017:
onko yhta hyva kuin itse 007?
Lari ja Kaija Maria Junkkari: "mieheksi joka olet"
(ja veikkaan etta sotahistoriasta innostuneen ystavani kommentti paassyt mukaan kun siella mainitaan termi "telaketjufeministit", pitaa viela tarkistaa. mutta tuo vain sivujuonne)
-
:017:
onko yhta hyva kuin itse 007?
Lari ja Kaija Maria Junkkari: "mieheksi joka olet"
(ja veikkaan etta sotahistoriasta innostuneen ystavani kommentti paassyt mukaan kun siella mainitaan termi "telaketjufeministit", pitaa viela tarkistaa. mutta tuo vain sivujuonne)
Tuosta on jo siis hetkeä kauemmin aikaa kun Roger Mooren elämäkerran luin. Tykkäsin siitä. Aika veitikka ja ahkera näyttelijä. Hänellä Roger Moorella siis - oli paljon myös teatteriesiintymisiä, joista en tiennyt juuri mitään ennen kuin kirjaan tartuin. :icon_wink:
-
Tuosta on jo siis hetkeä kauemmin aikaa kun Roger Mooren elämäkerran luin. Tykkäsin siitä. Aika veitikka ja ahkera näyttelijä. Hänellä - Roger Moorella siis - oli paljon myös teatteriesiintymisiä, joista en tiennyt juuri mitään ennen kuin kirjaan tartuin. :icon_wink:
Siispä jos olette elokuvista ja teatterista kiinnostuneita, niin antava kirja on tuo mainittu: Nimeni on Moore, Roger Moore.
-
Minulla on nyt kolme kirjaa kesken:
Barack Obama: Dreams from my father (ostettu Paddingtonin asemalta matkalukemiseksi)
- kaunista kieltä
- elävää ja uskottavaa kuvausta identiteetin etsimisestä
- nuoruuden sekoiluja ei ole sensuroitu pois, lisää entisestään uskottavuutta
Kim Echlin: Kadonneet (tämä pitää lukea seuraavaan lukupiirin kokoukseen)
- kertoo Kambodzhan kansanmurhasta
- olen vasta alun rakkaustarinassa menossa, hiukan häiritsee, että kerronta suuntautuu sinä-persoonalle (rakastetulle)
Ilkka Pyysiäinen etc. (toim.): Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen (kirjamessujen heräteosto Gaudeamuksen osastolta)
- kiinnostavaa tarkkailla käyttäymistään ulkoapäin
-
Jaakko Haavio: Ukko-Paavon eväät (puolessa välissä)
Martti Lindqvist: Auttajan varjo( sieltä täältä. Aion lukea kokonaan )
Jaakko Heinimäki: Vapahtajan varpajaiset( 2-3 lukua luettuna )
Raisa Lardot: Ripaskalinnut ( vielä aloittamaton, puoliso luki ja kehoitti lukemaan )
-
Herättäjäjuhlilta ostin Raamattu 100 minuutissa. Luemme sitä paremman puoliskoni kanssa vuorotellen aamiaispöydässä. Sitä ennen luimme samalla tekniikalla Pää tallella - runoja ikääntyville.
Näytteeksi Aale Tynni:
Yli kirjan kumartuneena
on tuttu harmaa pää,
ja ilma on sineä, kultaa
ja tuulta lempeää.
Sinä nostat kirjasta pääsi
ja hymyilet,
ja kuitenkaan en tiedä
oletko vaiko et.
-
Ville Tikkanen: Kohtalon divisioonat
Yrjö Kivimies, koonnut: Suomen Marsalkka tuokiokuvina
Juhani Sipilä: Kaukopartio Vertti
- kertoo kaukopartiomiehen kersantti Muisto Lassilan 31.8.1944 alkaneesta retkestä naapurin puolella
- ei mennyt ihan "putkeen" reissu
- kaksi muuta, yhtä aikaa pudotettua miestä jäivät eriteilleen ja seuraukset olivat tuhoisat
- muonasäkki hukkui myös, suklaapatukalla pärjää monta päivää
- on todellinen selviämistarina
- otti tällä retkellä ensimmäisen viinaryyppynsä, ennen uintia Vuoksen ylitse
- kehon rasvaus kylmää vastaan, ja rasvanpoisto uinnin jälkeen erikoisella tavalla olivat mielenkiintoista luettavaa
-
Erkki Niinivaara: Maallinen ja hengellinen:
Kaiken taustalla on ihmisen ylpeä ajatus omasta autonomiastaan. Siitä nouseva käsitys ihmisen vapaasta tahdosta ja sen ratkaisusta rakentaa hengellisyyden valhemaailman, jonka lumous on väkevä, koska sitä ylläpitää ihmisen halu 'olla niin kuin Jumala'. Tämä 'vapaan tahdon' luoma hengellisyys taas pakosta tuo mukanaan sen farisealaisuuden, joka luo kuiluja ja estää evankeliumin pääsemistä syntisten pariin. Uskon vanhurskaus ja vapaan tahdon vanhurskaus ovat kuin tuli ja vesi. Toinen tai toinen häviää.
-
VBiljo Remes: Paavo Ruotsalainen Viisas neuvonantaja Vaikea Lähimmäinben
-
NYT K.R. KARES Pakinoita vuosilta 1918-1942
Varsin mielenkiintoisia ajatuksia ajan uskonnon opetuksesta, rippikoulusta ja kieltolaista....,.
Tutustumismatkani körttiläisyyteen siis jatkuu..... :icon_rolleyes: :icon_wink: :icon_wink:
-
Kävin katsastamassa eilen Herättäjän kirjavalikoiman ja
löytyi mielenkiintoinen opus
Anton Geels& Owe Wikström:
Uskonnollinen ihminen
(Johdatus uskontopsykologiaan)
:109:
-
Jatketaan vol 6 osassa