Kirkko Suomessa

[Riitta-mummi]

Pohdin  veljien kommentteja eilen, mutta väsyneenä en jaksanut saada ajatuksiani kokoon.
Kuin vastauksena teille luki Kai Leppämäki Lutherin kirjaa radiossa, Lohdutussanoja elämän taistelussa. Siinä  Luther kirjoitti kuinka hän joskus jotuu sanomaan kovan sanan hurmahengille , ym.  Valitettavasti en muista koko katkelmaa, mutta on kai ostettava kirja itselle, niin hyvin hänen sanansa minua puhuttelevat.
Kirkkomme on luterilainen, ja hyvä näin. Vieläkin joku voisi lisää puhdistaa ja karsia 'viinipuun oksia'.

[myyrä]

Kirkkomme on luterilainen, ja hyvä näin. Vieläkin joku voisi lisää puhdistaa ja karsia 'viinipuun oksia'.

Eräs katolinen työkaverini sanoi aikoinaan, että Luther suoritti uskosta puhdistamisen. En tiedä, mitä hän tarkoitti?

[Riitta-mummi]

Ei minun mielestäni, mutta enhän olekaan katolinen pappi.  Uskon kirkarkkauden M L  kaivoi katolisuuden höystöistä. Mutta mikäpä meille ihmisille kelpaisi.
Itsekin keräilen sieltä ja täältä oppiakseni, ja katuakseni. Kirkko yli rajojen olisi hyvä, mutta ei kuitenkaan kaikesta vapaana. Synti syntinä tunnettakoon. Rakkaus ja armo ominaan.

[vn]

Pohdin  veljien kommentteja eilen, mutta väsyneenä en jaksanut saada ajatuksiani kokoon.
Kuin vastauksena teille luki Kai Leppämäki Lutherin kirjaa radiossa, Lohdutussanoja elämän taistelussa. Siinä  Luther kirjoitti kuinka hän joskus jotuu sanomaan kovan sanan hurmahengille , ym.  Valitettavasti en muista koko katkelmaa, mutta on kai ostettava kirja itselle, niin hyvin hänen sanansa minua puhuttelevat.
Kirkkomme on luterilainen, ja hyvä näin. Vieläkin joku voisi lisää puhdistaa ja karsia 'viinipuun oksia'.

       

Niinpä....puhdistus pitää lähteä omasta itsestäni....jatkuva parannuksen paikka...
armon varassa...armahdettuna syntisenä...syvä kiitollisuus ja ilo että Herra pitää omastaan
huolta ja saan Elämän Tiellä kulkea...

[Lothar]

Minusta tuntuu että luterilainen kirkko Suomessa on hukannut reformistisen prosessin jatkamisen ajassa pysymiseksi. Monet papit suurena jarruna. Myös jäljelle jääneet seurakunnan jäsenet ovat melko lailla menneisiin aikoihin jumittuneita.

[Riitta-mummi]

Saavutetuista eduista ei haluta luopua. Muutosta pelätään, eikä haluta. Uudistajat vaiennetaan, eikä eturintamaan sen vuoksi uskalleta.

Sama pätee lähes kaikkiin yhteisöihin; muutosvastarinta ja kapea-alaisuus. Turvallisuushakuisuus on turvallista. Turvallisuutta olen hakenut myös minä. Jumala on.

[Pena]

Usein tuntuu, että sekä muutosinnostusta että muutosvastarintaa hallitsee sama kritiikitön harkitsemattomuus. Mikä tahansa muutos ei näet ole kehitystä eikä mikä tahansa vanha säilyttämisen arvoista.

[juhani]

Eräs katolinen työkaverini sanoi aikoinaan, että Luther suoritti uskosta puhdistamisen. En tiedä, mitä hän tarkoitti?

Olen minäkin miettinyt... jos kaverisi tarkoittaa Lutteeruksen opin ydinkohtia, uskoa ja rakkautta, niin mielestäni lähimmäisen rakkautta Lutteerus halusi tuoda. Uskon sijaan rakkaus. Ei uskoa ihminen kehittele. Se on nykyäänkin melkeinpä suurin synti... ihmisen usko on mitä se on... ... Jumppu tekee uskon.

[Pena]

Luther oli käsittääkseni uskon puhdistaja, ei opin. Puhdistiko hän uskon liiasta opista? Luterilaiset opinpuhdistajat tulivat sitten kuvaan seuraavalla kierroksella. Nyt on kirkossamme monenlaisia pyykkäreitä ja tiskaajia.

[vn]

Hyeenoita ja lampaitakin...luulisin

[öppiäinen]

Miksi ajattelemme itseämme? Eikö pitäisi jakaa osaksemme tullutta onnea muille?]

Niin, miksi sinä ajattelet itseäsi?

mielestäni lähimmäisen rakkautta Lutteerus halusi tuoda. Uskon sijaan rakkaus.

Ehkä noin on ollut mutta aika onnistuneesti se luterilaisten opetuksesta on kadonnut. Uskoahan sitä tuputetaan kaikkeen ratkaisuna. Pelastuminen on elämän tärkein asia, ja kun uskoo niin pelastuu eikä siinä ole rakkauden teoilla mitään virkaa. Myöhemmät protestantit vielä lanseerasivat sen henkilökohtaisen vapahtajan, ja se on ujuttautunut luterilaisuuteenkin. Ja se itse saatu hyvä jota muille halutaan jakaa on juuri se uskon kautta pelastuminen ja henkilökohtainen vapahtaja.

Eräs katolinen työkaverini sanoi aikoinaan, että Luther suoritti uskosta puhdistamisen. En tiedä, mitä hän tarkoitti?

Aika käsittämättömältä kuulostaa. Eihän ketkään korosta sitä uskomista niin kuin luterilaiset. Katolilaiset ainakin katekismuksessaan näkevät, että ihminen voi uskoa tietämättään, että ihmisen sydämessä voi olla pyrkimystä ja kaipuuta kohti Jumalaa, ja jo tämä voidaan lukea eräänlaiseksi uskoksi, vaikkei ihminen olisi kasteen kautta kristitty tai vaikka tietoisesti kieltäisi Jumalan. Olisiko tällainen uskomisen mahdollisuus sitten nykyisestä luterilaisuudesta puhdistettu?

Tietysti aika oli eri, ja katolinen kirkko on muuttunut niistä päivistä sekin. Uudistusliikkeitä sielläkin ilmeni, osaksi vastauksena Lutherin ja muiden protestanttien toimille. Tuntuu että tämä jää monilta luterilaisilta kirjoittajilta huomaamatta. Rakkautta uskoa tärkeämpänä olen enemmän nähnyt katolilaisten kirjoittajien tuovan esiin. Mutta ne nyt tietysti ovat vain kirjoja, ei sen kirkkokunnan todellisuutta (jota en tunne).

[öppiäinen]

Enkä totisesti haluaisi, että kirkko tunkeutuu kauppaan ja bussiin, koska haluan hoitaa ostokseni pikaisesti ja matkustaa omissa aatoksissani.

Kirkko on bussissa ja kaupassa silloin kun minä olen bussissa ja kaupassa. Ei voi mitään. Sori vaan, mutta en aio eristäytyä kotini seinien sisälle ja pistää siellä tätä nettipiuhaa poikki ja puhelinta kiinni.

Mutta voi se kirkko bussissa ja kaupassa olla hiljaa tai kuuntelevana, itse kunkin matkustavan omille ajatuksille tilaa antavana. Niin ettei rupea niitä edes utelemaan.

Ei se tietenkään aina niin fiksusti osaa olla. Kyllä se on myös se, joka työpaikalal turhan kärkkäästi arvostelee työkaverin toimintatapoja, tai bussissa ärsyyntyy kun sinne tulee koululaisluokka mekastuksellaan ajatuksiin vaipumisen keskeyttämään.

[öppiäinen]

Kirkko on bussissa ja kaupassa silloin kun minä olen bussissa ja kaupassa.

Tähän voisi tietysti heittää Augsburgin tunnustuksesta, että

Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.

Eli onko se siellä bussissa? Sakramenttien oikeata toimitusta ei ole, että rupean bussissa kastamaan tai ehtoollista jakamaan (pl. hätätilanteet). Mutta vaatiiko saarnaaminen, että jaan siellä traktaatteja tai otan uskonasiat puheeksi tuntemattoman vieruskaverin kanssa? Tai se, kuten PekkaV sanoi, osaksemme tulleen onnen jakaminen. Vaatiiko se sitä, että julistaa ja opettaa ja selittää, paljoa puheen pajatusta?

Niin kai se on ymmärretty että puhetta olla pitää, vain sanallista on kirkon toiminta. Minusta kun sen pitäisi riittää että elää muita kohtaan ihmisiksi, ja se tarkoittaa aika usein hiljaa olemista. Ne puheet sun muut riittää pitää siellä kirkkorakennuksessa.

Varsinaisestihan tietysti halusin kritisoida sitä näkemystä, että kirkko = kirkon palkkaa nauttivien työntekijöiden ansiotyö.  Jolloin kirkko siis on kauppakeskuksessa, jos joku kirkon työntekijä siellä työkseen pönöttää, ei muuten. Tavallinen seurakuntalainen on kirkkoa osallisuessaan vapaaehtoisena kirkollisissa ilmoituksissa mainitun tilaisuuden järjestämiseen ja ehkä kotonaan ruoka- tai iltarukousta lukiessaan, mutta eipä sitten muuten. Ei ainakaan bussissa tulevan työkokouksen asialistaa pohtiessaan.

[juhani]

Tähän voisi tietysti heittää Augsburgin tunnustuksesta, että

Eli onko se siellä bussissa? Sakramenttien oikeata toimitusta ei ole, että rupean bussissa kastamaan tai ehtoollista jakamaan (pl. hätätilanteet). Mutta vaatiiko saarnaaminen, että jaan siellä traktaatteja tai otan uskonasiat puheeksi tuntemattoman vieruskaverin kanssa? Tai se, kuten PekkaV sanoi, osaksemme tulleen onnen jakaminen. Vaatiiko se sitä, että julistaa ja opettaa ja selittää, paljoa puheen pajatusta?

Niin kai se on ymmärretty että puhetta olla pitää, vain sanallista on kirkon toiminta. Minusta kun sen pitäisi riittää että elää muita kohtaan ihmisiksi, ja se tarkoittaa aika usein hiljaa olemista. Ne puheet sun muut riittää pitää siellä kirkkorakennuksessa.

Varsinaisestihan tietysti halusin kritisoida sitä näkemystä, että kirkko = kirkon palkkaa nauttivien työntekijöiden ansiotyö.  Jolloin kirkko siis on kauppakeskuksessa, jos joku kirkon työntekijä siellä työkseen pönöttää, ei muuten. Tavallinen seurakuntalainen on kirkkoa osallisuessaan vapaaehtoisena kirkollisissa ilmoituksissa mainitun tilaisuuden järjestämiseen ja ehkä kotonaan ruoka- tai iltarukousta lukiessaan, mutta eipä sitten muuten. Ei ainakaan bussissa tulevan työkokouksen asialistaa pohtiessaan.

ajatuksista viehätyin... luterilaiset virkamiespappisrk:t ja mystiikkaan perehtyvät ihmiset... ei niillä ole mielestäni erilaisuutta... mutta kyllä minä olen öppiäisen kannalla sen verran, että en tykkää papeista kauppakeskuksissa. Voi olla sekin, että Paavo meni torille (kauppakeskukseen) opettamaan. En tiedä.

[Saukkis]

No, en minäkään sakramentteja tai kirkkoa bussiin kaipaa, mutta erilaiset, yleensä teemalliset, tapahtumat ihmisten keskellä tuovat kirkkoa ja osaksi tulleen onnen jakamista myös sinne ihmisten keskelle ja näin ihmisiä kirkon helmaan. Tämmöisiä kuin esimerkiksi jotkin piispan sauvakävelyt.

Noin 25 vuotta sitten rakennettiin uuteen kauppakeskukseen pieni, violetiksi maalattu kappelihuone, vihittiin ekumeeniseksi tilaksi. Perusteltiin ihmettelevälle kansalle, että kiireinen kuluttaja voi pistäytyä hiljentymässä ostosten lomassa. En ole seurannut, onko siellä ollut koskaan ketään työntekijää paikalla tai onko varsinaisesti siinä kappelissa mitään tilaisuutta järjestetty. Kahdesti olen itse kurkistanut, lähinnä ihmetellyt kuinka ovi oli piilotettu (remontissa?) Tiimarin ja Otto-automaatin nurkan taakse. Kirkko kauppakeskuksessa, mutta tuskin kukaan sinne löytää, ainakaan vahingossa.

Voisihan tuossa tilassa pitää vaikka pienet häät, parkkipaikoista ei ole pulaa ja juhlat voisi pitää jossain lukuisista ravintoloista.