Minullakin on konfirmaatiomessuissa ja joulunajan kirkkohetkissä sellainen tunne, että toiset ovat tulleet ja valloittaneet meidän kirkon ja koko tilaisuuden luonne on erilainen, helponnettu, suunnattu ei-kirkossakävijöille. Kauhea kohkaus, hienot vaatteet, kukat, kamerat ym. ovat etusijalla. Jotenkin tyhjänä ja vieraantuneena sieltä lähtee pois. Mutta todellakin - se on raukkamaista minun puoleltani, koska jos kirkkoon kerrankin tulee ihmisiä, niin mikä minä olen heitä paheksumaan. Pois se minusta!
Toisekseen, kun Luopioisten kirkossa on kerran kesässä konfirmaatio, niin siitä en halua jäädä paitsi. Maalla ihmiset osaavat vielä olla luontevasti kirkossa, eivätkä häiritse. Siellä on suorastaan liikuttavaa, kun suurin osa ihmisistä tuntee toisensa. Siksi meidänkin nuorimmainen pääsi ripiltä erityisluvalla Luopioisissa.