Kirjat avataan
Muistan tämän kohdan
isosta kirjasta.
Tuntuu niin raastavalta
pelottavalta.
Kaamealta,
häpeälliseltä.
Olen ihminen,
heikko ja särkynyt.
En halua että kukaan
näkee elämänkertaani.
Kirjoitan sitä itselleni.
On kesken, vielä.
Olen janalla edelleen, yhä.
Päätepiste tulee,
väistämättä.
On epävarma olo,
mikä on tuntomerkkini.
Yksi asia on selvä,
en ole yksin.
Kaikki muutkin häpeävät,
kaikki muutkin pelkäävät.
Kirjat avataan...
Isä, lunastajani ja
armahtajani elää.
Risti ylitseni piirretty on.
katse
toive
odotus
apu
sade
tai
Opintotyö