Millaisia kokemuksia teillä on viidesläisyydestä? Onko se punainen vaate vai mitä? Onko viidesläisyydessä hengellisen väkivallan käyttöä?
En ole körtti-kodista, mutta perheemme eli herännäisyyden vaikutuspiirissä. Tosin en sitä silloin ymmärtänyt. Tutut Siionin-virret (ne, joita on myös virsikirjan puolella) olivat jääneet elämään mieleeni ja sydämeeni ja usein ihmettelin, että miksi ihmeessä minä niistä niin kovasti tykkään. Ne lohduttivat ja antoivat sanat omille ajatuksille ja tunnoille. Lempivirsiäni ovat olleet SV 252, 254, 218 jne.
Nuorena tyttönä törmäsin täällä pääkaupunkiseudulla eräässä työyhteisössä viidesläisiin sekä erilaisiin vapaisiin suuntiin. Koska en silloin ymmärtänyt mitään kirkon herätysliikkeistä, erityisesti Kansanlähetysläiset vaikuttivat minuun vahvasti, mutta myös KRS:n väki. Ja voi helluntailaisia ja vapaakirkollisia! He sitten kovasti yrittivätkin kääntää päätäni. Olin kuitenkin niin "kirkko-ihminen", että ei tullut mieleenikään mennä vapaiden suuntien mukaan.
Elämääni tuli pian vaihe, jolloin tarvitsin hengäshdystauon ja ystäväni suosittelivat minulle Ryttylää, Kansanlähetyksen raamattukoulua. Vietin siellä yhden syksyn lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Siitä ajasta en voi sanoa mitään pahaa. Koin sen ajan hyvin hoitavana eikä minun tarvinnut olla muuta kuin oma itseni. Kukaan ei painostanut minua millään tavoin, niin kuin olin kokenut painostusta sitä ennen juuri vapaiden suuntien taholta.
Tuon syksyn jälkeen en ole kuitenkaan ollut mukana Kansanlähetyksessä eikä minulla ole sieltä ystäviä. KRS:n tilaisuuksissa kävin jnkv, mutta sekin jäi vähäiseksi.
Kun sittemmin löysin tieni takaisin tuttuun körttiläisyyteen, koen tulleeni kotiin. Noissa em. liikkeissä painotettiin mm. tunteita ja kokemuksia ja koin itseni huonoksi ihmiseksi, kun en tuntenut mitään ihmeellistä. Se juuri on niin vaurioittavaa varsinkin meille herkille ihmisille. Eihän usko ole tunteita, vaan uskoa. Kun olen heränneiden parissa, koen oloni levolliseksi; minulta ei vaadita mitään. En ole vuosiin, vuosiin enää kuunnellut gospelia, koska se nostaa tiettyjä ikäviä muistoja. Vain virret ja Siionin virret kykenevät lohduttamaan, antamaan iloa ja voimaa.
Tuohon em. kysymykseen voisin vielä vastata, että minulle se ei ole "punainen vaate", mutta kokemukseni siitä riittää minulle. Viidesläisyydessä en ole kokenut hengellistä väkivaltaa, mutta helluntailaisten ja vapaakirkollisten taholta kyllä. Kaikista noista on jäänyt kuitenkin sellaiset arvet, että ymmärrän pysyä heistä kaukana enkä ketään suosittele heihin liittymään.
Mutta jokainen löytää sen oman hengellisen kotinsa sieltä, mistä löytää ja kokee omakseen. Mitäpä siihen sanomaan mitään.