Lällyt sosiaalirakastajat ottaa pattiin. BB menee niin syvälle, että hermostuneena eläkeläisenä en jaksa paneutua, minkä se vaatisi. Duudsoneiden kohellus on mennyt yli hilseen. Hauskaa heillä tuntuu olevan, eikä se ole mahdollista ilman myönteistä palautetta. Mutta X-factor, Talent ja Idols ovat suosikkejani alkukarsintavaiheessa, jolloin pyrkijöiden koko kirjo loistaa sateenkaaren väreissä. Helmet loistavat kirkkaina surkeiden esitysten ja surullisten epäonnistumisten keskellä. Elämän räsymatto. Ei minusta ole väärin kilpailuttaa julkisuuteen pyrkijöitä. Kuten kaupallisuus myös julkisuus on mahdollista vain sisällön avulla. Ilman softaa ei ole kuorta, kiiltävää ja uutta.
Toinen kysymys on asettaa koko viihdeteollisuus puntariin. Mikä on vaihtoehto. Hiljainen puurtaja, joka tekee musiikkia omaksi ja ystäväpiirinsä iloksi. Eikä edes puurtaja, vaan omaehtoinen toimija. Olisiko hän toisella laidalla, kun julkisuudentavoittelija on toista ääripäätä. Mikä näiden kahden ilmiön sisin olemus on? Paljolti yhtenevä: toista ei ole ilman toista. Kummatkin tarvitsevat toisiaan. Hiljainen julkisuutta ja julkinen hiljaisuutta. Kaikkihan me pyrimme yhteyteen. Julkisuus on askel suosioon. Suosio takaa kannatuksen. Kannatus takaa leivän. Ja mikä voisikaan olla parempaa kuin ansaita elanto rakastamastaan tekemisestä!
Raadollisuus ei saa peittää kokonaisuutta. Kokonaisuuden syvin olemus on hyvän ja huonon yhdistelmä. Kummatkin pyrkivät parempaan ja parempaan, uudistumaan ja muuttumaan, hakemaan paikkaansa koko ajan muuttuvassa ympäristössä. Myönteinen voittaa kielteisen. Todellinen hyvä toteutuu uskomalla, mitä pitää oikeana.
Aihe: X-Factor Idols Talent... (Luettu 5979 kertaa)