Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?

[Kummajainen]

Kristuksen sisäinen tuntemus...

armo - rakkaus?
rakkaus - armo?

Voiko näitä edes erottaa toisistaan? Onko ne yksi ja sama? Armo on rakkautta. Rakkaus on armoa.

Jampe lainasi tekstejä ja pistine punaisella... Ainoa kommenttini näihin on, että ihminen ei IKINÄ voi olla synnitön. Ei ikinä.

[PekkaV]

Jampe! Perehdyn allaolevaan työrupeamani ja jo aikaisemmin sopimieni tehtävien jälkeen. "Nähdään."

Katsokaapa seuraavaa Paavon tekstinpätkää lisättynä omilla kommenteillani:


Se joka tahtoo Jumalaa rukoilla oikiassa järjestyksessä, hänen pitää ensisti sisällisen parannuksen kautta tulla Kristuksen tykö ja saada Hänen henki ja elämä, voima ja valkeus. Siinä voimassa vasta hän on sovelias lankeemaan Herran eteen

Eikö Kristus olekaan syntisten armahtaja jonka eteen saa tulla vikoineen, ilman voimaa? Eikö Hänen luokseen saa tulla jos ei jaksakaan "tehdä parannusta" ja ei ole ylettänyt sinne henkeen ja voimaan asti?

; siitte hän vasta taitaa ilman synnitä polvillaan pitää rukouksia Herran edessä, ja ne rukoukset ovat vasta Hänellen otolliset.

"Ilman synnittä"?  Vasta sekö rukous on otollinen ja kuullaan jos on edeltäkäyvien valmistusten kautta voimassa ja rohkeudessa?

Vaan jos me ilman sitä järjestystä yöt ja päivät olisimme polvillamme ja vaivaisimme itsiämme, niinkuin Baalin papit Elian aikana7, niin senkaltaista rukousta Vapahtaja ei koskaan ole käskenyt harjoittamaan, ilman sisällistä Jumalan tuntoa.

Paavo tahtoo kieltää Jumalan eteen menemisen niiltä heikoilta ja tunnottomilta jotka eivät kykene ulospuristamaan oikean "järjestyksen" mukaisia edelläkäyviä valmistuksia


Meidän kaikkein täytyy hävetä Hänen korkian Majesteettinsä edessä; meidän pitää sisällisen murheen ja ikävöimisen kanssa saada Häneltä elämä ja henki, ennenkuin me rohkenemme polvillemme lanketa Hänen eteensä.


"saada Häneltä elämä ja henki, ennenkuin me rohkenemme polvillemme lanketa Hänen eteensä

Ei herranjumala sentään!??!  Saada henki, ennekuin voimme käydä Hänen eteensä?  MIten voi mitata luotettavasti olenko saanut hengen?

Tämä on vain pienenpieni vuorenhuippu Paavon teksteistä...

[Salis]

Jampe! Perehdyn allaolevaan työrupeamani ja jo aikaisemmin sopimieni tehtävien jälkeen. "Nähdään."

Satman tutkii. Alkaa tuntua siltä, että Jampe lukee Ruotsalaisen tekstiä KPR-periaatteella.

[PekkaV]

KPR = kirja per rukous?

[mt]

Onkohan kukaan tutkinut Ruotsalaisen sanelemien kirjeiden lähteitä eli sitä, missä määrin niistä on löydettävissä fraaseja tai pidempiä sitaatteja hänen käyttämistään hartauskirjoista, Hunajanpisaroiden lisäksi esim. Wegeliuksen postillasta?

Täydennän vähän tekstiäni.

Jos on kiinnostunut Paavo Ruotsalaisen ajan kansanmiesten ja -naisten ja erityisesti Ruotsalaisen itsensä uskonnollisen kielenkäytön kysymyksistä, kannattaa tutustua ainakin seuraaviin teksteihin:

Biblia, lähinnä vuoden 1776 laitosta vastaava teksti, kirjat ja niiden esipuheet.
Svebiliuksen katekismus.
Vuoden 1701 virsikirja, erityisesti sen tieto-osa, joka sisältää mm. katekismuksen ja rukouskirjan.
ja Ruotsalaisen osalta erityisesti
Wegeliuksen postilla (josta Ruotsalainen lienee saanut pietistiset vaikutteensa; mieluiten ensipainos 1747-49 tai 1836-38).
Wilcoxin Kallihit Hunajan-pisarat.

Näistä kun poimii mielenkiinnon kohteena olevat sanat tekstiyhteydessään, niin saa kiinnostavan aineiston merkityksen analysointia varten. Kannustukseksi vihjaan, että esim. sisällinen-sanan löytää mm. Virsikirjan rukouskirja-osasta, siitä vaan lukemaan...

Lisäksi olisi hyvä tutustua ainakin jossain määrin suomalaiseen kansanuskoon, uskomustarinoihin ym., koska ne ovat olleet elävää perinnettä tuohon aikaan Savossa - olen kerännyt sieltä roppakaupalla uskomustarinoita vielä 1970-luvullakin.

Yksi ilmiselvä puute aineistossa on: kirkoissa pidetyt saarnat. Postillat ovat kirjallisia tuotteita, jotka on tehty pappien avuksi lähteitä käyttäen. Mutta mitä saarnastuolista todella puhuttiin, sitä ei ole helppo selvittää. Sama koskee katekismusopetusta ja kinkereitä.

Vanhan kirjasuomen ominaispiirteistä, kuten oikeinkirjoituksesta, saa tietoa Virtuaalinen vanha kirjasuomi -sivustosta. Tuntumaa 1700-luvun lopun maalliseen kielenkäyttöön ja ajan yleistietoon saa Suomenkielisistä Tieto-Sanomista.

Mietiskelyn kohteeksi voisi ottaa seuraavan kysymyksen:
Mitä tietäisin maailmasta, jos jätettäisiin pois se, mitä olen saanut tietää
- televisiosta
- radiosta
- internetistä
- sanoma- ja aikakauslehdistä
- kirjoista, pois lukien Raamattu, virsikirja ja katekismus
- koulusta
ja jos en olisi käynyt koskaan ulkomailla ja matkustanut kotipitäjän ulkopuolellekin vain pari kertaa vuodessa markkinoille.

Kun vielä lukee jonkin uudehkon historiantutkimuksen metodioppaan tai edes Renvallin Nykyajan historiantutkimus -kirjan vuodelta 1965, niin siitä se kirkkohistoriantutkimus pääsee hyvään vauhtiin!

Mt

[vaivattu sielu]

Omalta kohdaltani voin sanoa, että kysymys on jatkuvasta prosessista: Synnintunnosta, katumuksesta ja parannuksesta. Ennen saatettiin ajatella, että tämä prosessi kierretään vain kerran ja ihminen on muuttunut. Paavo ei näin ajatellut. Vaikka kuinkaa olemme synnintunnossa, kadumme ja teemme parannuksen, teemme kuitenkin jatkuvasti syntiä. Ei ihminen synnistä mihinkään pääse, olipa sitten Kristuksen sisäinen tuntemus tai sitten ei. Ihminen ei voi koskaan kasvaa esimerkkinsä (Kristuksen) veroiseksi.

ja näin tulee valituksi aina vain one way - yksi tie - uudelleen ja uudelleen - ja se tie johtaa ristin juurelle.

Välillä siis minulta totistakin...iskit Salis kristityn vaelluksen ytimeen.

[Jampe]

Ystäväni joka toimi myös seurapuhujana, sanoi aikoinaan että "hyvä saarna ei ole koskaan suosittu!".


Kääntäen voisi sanoa että suuret väkijoukot eivät ole tae siitä että opetus on hyvää oikeaa ja kristillistä. Pikemminkinkin päinvastoin, ainakin jos Raamattuun on uskominen. Kaikkein suurimmat kansanliikkeet on aina kerännyt lakihenkinen ja ihmiskeskeinen julistus jossa pääpaino asetetaan ihmisen oman sisimmän tarkkailulle/parantelemiselle jne. Historia osoittaa että valtavia kansanliikkeitä on syntynyt seuraamaan mitä hulluimpia ideoita.  Jokin siinä uskonnollisuudessa luonnollista ihmistä kiehtoo, jossa jää tilaa ihmisen omallekin yrittämiselle kuten armon edelläkäyville valmistuksille joiden avulla ihmisen tulisi ikäänkuin "valmistaa" itseään kohtaamaan Jumala, tai tulla "soveliaaksi" rukoilemaan, kuten Ukko-Paavo sanoo. (vrt. ylempänä oleva lainaukseni).

Tänä päivänä kaikkein suurimmat uskonnolliset kansanliikkeet ja väenpaljoudet kokoontuvat helluntailais-karismaattisen julistuksen äärelle ja käännynnäisiä tulee kuten tuli Paavonkin aikoina.  Eri asia on, ja kokonaan ihmisten mittaamiskyvyn ulkopuolella, onko näissä suurissa liikehdinnöissä ainoatakaan jolle olisi syntynyt aito usko evankeliumiin armosta ilman omia valmistuksia?


Yritän siis sanoa että moni tukeutuu ajattelussaan siihen ettei niin monta ihmistä VOI olla väärässä jos he Paavoa ovat pitäneet profeettana. Lestadiolaisuus on moninkerroin körttiläisyyttä suurempi ja väkevämpi kansanliike, -ollut aina. Silti etenkin vanhoillislestadiolaisuuden opit ovat niin kaukana perinteisestä kristinuskosta ja luterilaisuudesta että ainakin minun on vaikea edes mieltää sitä kristillisyytenä vaikka se sitä kai jollain tapaa, parhain päin tulkittuna onkin.  On maailmalla myös ei-kristillisiä liikehdintöjä joiden kokoon ja perinteeseen verrattuna kaikki suomalaiset herätysliikkeet yhteenkin laskettuna ovat kuin hyttysen kusi valtameressä, -ja näitä emme siis pidä oikeina opetuksen osalta.


Älkäämme siis tukeutuko ajattelussamme massoihin ja näennäiseen valtaosan mielipideilmastoon vaan ajatelkaamme omilla aivoillamme. Ei uskota mitään "parhain" eikä selitetä rumia asioita kauniiksi vaan tunnustetaan asiat sellaisina kuin ne ovat.

Olenhan jo muutenkin moneen kertaan sanonut että esim. körttiläisyys itsekin on tehnyt selvän pesäeron entiseen menoon mikä on loistava asia!  Enää ei körttiläisyydessä tivata armoa tarvitsevalta edelläkäyneitä "valmistuksia" kuten Paavon aikoihin.  Tämä on se hieno asia josta täydet 10 pistettä!

MInä ymmärrän ja hyväksyn sen, että lakia saarnataan. Luulen että siedän ja hyväksyn paljasta lain saarnaa niin paljon että kuulun tämän palstan selvään vähemmistöön siinä suhteessa. Ihmisen tulee rehellisesti myöntää syntisyytensä ja sietää lain saarna koska se on meille kasvattaja ja piiskuri Kristukseen. Sen sijaan en lainkaan ymmärrä että ihannoidaan, romantisoidaan, selitellään parhain päin ja kaunistellaan em. asioita mutta samaan hengenvetoon kielletään lain saarna, muutellaan ja kaunistellaan sitä nykyaikana ja/tai keksitään uusia "tulkintoja" jotka poikkeavat perinteisestä.  Näinkin moni tekee, valitettavasti eikä minun tarvitse sanoa kuka. Sen jokainen tutkikoon itse sydämessään!

[Frank]

Ketjua lukiessani olen tullut siihen tulokseen, että luotan Kristuksen ulkoiseen tuntemiseen kasteessa, ehtoollisessa, saarnatussa Jumalan Sanassa, seurakuntani uskontunnustuksessa ja synninpäästössä.

[Riitta-mummi]

Kristuksen sisäinen tuntemus...

armo - rakkaus?
rakkaus - armo?

Voiko näitä edes erottaa toisistaan? Onko ne yksi ja sama? Armo on rakkautta. Rakkaus on armoa.

Jampe lainasi tekstejä ja pistine punaisella... Ainoa kommenttini näihin on, että ihminen ei IKINÄ voi olla synnitön. Ei ikinä.

Ensi sunnuntai on kirkossamme lähimmäisen sunnuntai. Uuden testamentin teksti on 1. Johanneksen kirje 4: 7-12.

Minulla on tässä vanhempi käännös ja se alkaa:
 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen joka rakastaa on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

[mt]

Ketjua lukiessani olen tullut siihen tulokseen, että luotan Kristuksen ulkoiseen tuntemiseen kasteessa, ehtoollisessa, saarnatussa Jumalan Sanassa, seurakuntani uskontunnustuksessa ja synninpäästössä.

"...luotan Kristuksen ulkoiseen tuntemiseen..."

Olisiko tässä nyt uuden viestiketjun paikka, kun en oikein ymmärrä, mitä ulkoinen tässä tarkoittaa saati sitten että tietäisin, miten itse pystyisin ulkoisuuteen?

Mt

[Frank]

"...luotan Kristuksen ulkoiseen tuntemiseen..."
Mt

Kristuksen ulkoinen tunteminen on se, jonka varassa uskonelämäni lepää.

[Kummajainen]

Ensi sunnuntai on kirkossamme lähimmäisen sunnuntai. Uuden testamentin teksti on 1. Johanneksen kirje 4: 7-12.

Minulla on tässä vanhempi käännös ja se alkaa:
 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen joka rakastaa on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

Tuota tarkoitin! Tunteeko Jumalan, jos pystyisi ymmärtämään sen "oikean" rakkauden. Kiitos!  

Ja se rakkaus johtaa tekoihin. Pistää palvelemaan? Kö,ko? (muokkasin vähän, kun tuli tämmönen tällä kertaa mieleen) Ja se pitäisi kaikissa kristityissä olla se "sisäinen tuntemus"?

[Jampe]

Jos sille tuntemiselle annettaisiinkin merkitys, että se ei tarkoita mitään "sisäistä tunnetta" tai "sisäistä kokemista", vaan TIETÄMISTÄ ja YMMÄRTÄMISTÄ sekä siihen MYÖNTYMISTÄ, niin silloin ei olisikaan mitään ongelmaa eikä epäkristillisyyttä tässä asiassa.

Mutta kun se ei ole sitä, vaan yllämainittu on "aivu-uskoa" ja ns. oikea usko joka ei ole aivun uskoa onkin tuntemisia, kokemisia... (pian oksennan) -ja kun ne vielä ovat EHTOJA että ilman niitä ei ole edes asiaa Taivaan Isän eteen... (nyt menen lopultakin oksentamaan)

[Jampe]

Tuota tarkoitin! Tunteeko Jumalan, jos pystyisi ymmärtämään sen "oikean" rakkauden. Kiitos!  

Ja se rakkaus johtaa tekoihin. Pistää palvelemaan? Kö,ko? (muokkasin vähän, kun tuli tämmönen tällä kertaa mieleen) Ja se pitäisi kaikissa kristityissä olla se "sisäinen tuntemus"?

ja... ...jos... ...ja... ...jos... ...ja...  -ehtoja riittää!



Armolle ei ole ehtoja, se on ilmainen kaikille! Muuten taitaa käydä niin että heikot sortuu uskon tiellä...

[Frank]

Ensi sunnuntai on kirkossamme lähimmäisen sunnuntai. Uuden testamentin teksti on 1. Johanneksen kirje 4: 7-12.

Minulla on tässä vanhempi käännös ja se alkaa:
 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen joka rakastaa on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

Kun Jeesus asuu sydämessä, tuntuu, kuin rakastaisi kaikkia ihmisiä.