Keskustelu > Seuratupa

Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman

(1/19) > >>

karjalaisenkyösti:
2. Tim. 3:5:  heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

Lukiessani mm. menneiden aikojen tunnettujen kristittyjen elämänkertoja, Raamattua sekä omia havaintoja tehdessäni, minulle on tullut sellainen voimakas vaikutelma, että tuo Paavalin teksti on totisinta totta, kun on kyseessä meidän aikamme kristityiksi itsensä uskovat ihmiset Suomessa. Eli pääkuva minun mielestäni on tällainen, harvoja poikkeuksia voi toki löytyä.

Miksi näin ajattelen?
Ensinnäkin tuntuu siltä, että kristillinen julistus keskittyy yllättävän suurelta osin tämänpuoleiseen.
Monesti kännykän räpläys ja seurustelu vierustoverin kanssa menee saarnan kuuntelun ohi.
Kristittyjen väliset keskustelut nykyään yllättävän harvoin enää käsittelevät hengellisiä asioita ja jos joskus harvoin käsittelevät, kristillisen uskon ydin ei kuulu niihin aiheisiin, joista keskustellaan.

Minun mielestäni jumalattomuus oikein rehottaa kristikunnassa erikoisen voimakkaalla tavalla, sellaisella tavalla, että sitä ei huomata. Jumalattomuus on sokaissut valtavan suuren osan kristikuntaa Suomessa. Tämä jumalattomuus on siksi vaikea havaita, että se koostuu sellaisista jumalattomista teoista, joita ei voi ainakaan suoraan (jos ollenkaan) Raamatulla synniksi perustella. Joukko hyviä asioita on syrjäyttänyt Jumalan: erilaiset tavarat, hyvät harrastukset, leppoisat keskustelut yms. jne.
Ulkokuori on jumalinen, mutta sisäpuolen täyttää muut asiat ja sisäpuoli kokee rauhaa näiden muiden asioiden keskellä.

Ensisijainen ongelma nähdäkseni ei ole tämä ihmisessä rehoittava jumalattomuus. Ensisijainen ongelma on se, että ihminen on unessa ja onnellisessa rauhantilassa tämän asian suhteen eikä näinollen huuda avukseen Herran nimeä kaiken tämän jumalattomuutensa keskellä parannusta Herralta pyytäen.

Näin minä näen asian, sinä näet sen ehkä toisin.

Mansipaani:
Kiva nähdä Karjalaisenkyöstiä.  En ole täällä kirjoitellut n. puoleentoista vuoteen, lähinnä siksi koska elämäntilanteessa tapahtui muutosta ja kaipasin hengellistä keskusteluympäristöä tai sitten en keskusteluympäristöä ollenkaan.  Jos täällä näistä asioista syntyy keskustelua niin käyn mielelläni lukemassa.

Minulla on tällä hetkellä hyvä kirja luettavani: Olavi Kareksen toimittama hartauskirja "Isien perintö". Siinä on kullekin vuoden päivälle teksti vanhan ajan heränneiltä: Lagusta, Ruotsalaista, Berghiä, Rosendalia, Björkvistiä. Mikä aarreaitta! Siinä on vielä sitä samaa henkeä kuin siionin virsissä. Niin säälittävää ja surullista miten kaikki se ydin ja hengellinen elämä sekä sen ymmärrys tuntuu täysin kadonneen ja jäljelle on jäänyt kuori: perinne. Kontrasti nykyiseen ja entiseen on valtava. Kaipaan sitä ravitsevaa ydintä.

vn:
Kössi kirjoittaa kyllä asiaa!
Onko usko nykyään hengellistä viihdettä?
Onko vielä hätää sieluista, omasta ja toisten?
Onko meillä tarvetta pyytää syntejämme anteeksi Jeesuksen ristin juurella
ja tehdä parannusta?

karjalaisenkyösti:

--- Lainaus käyttäjältä: Mansipaani - 25.06.19 - klo:12:31 ---Minulla on tällä hetkellä hyvä kirja luettavani: Olavi Kareksen toimittama hartauskirja "Isien perintö". Siinä on kullekin vuoden päivälle teksti vanhan ajan heränneiltä: Lagusta, Ruotsalaista, Berghiä, Rosendalia, Björkvistiä. Mikä aarreaitta! Siinä on vielä sitä samaa henkeä kuin siionin virsissä. Niin säälittävää ja surullista miten kaikki se ydin ja hengellinen elämä sekä sen ymmärrys tuntuu täysin kadonneen ja jäljelle on jäänyt kuori: perinne. Kontrasti nykyiseen ja entiseen on valtava. Kaipaan sitä ravitsevaa ydintä.

--- Lainaus päättyy ---

Tällainen käsitys minullekin tulee, kun luen menneiden aikojen vaikuttajien elämänkertoja ja Raamattua.
Mm. Lagus on eräs ehdottomista suosikeistani.

Viimeaikoina olen lukenut Henrik Renqvistin, Pietari Kurvisen ja Frans Hannulan elämänkertoja.
Henrik Renqvistin yritti syntisyytensä painolastin alla hukuttautua Aurajokeen, mutta onneksi epäonnistui.

Tällä hetkellä minulla on menossa Pietari Kurvisen itse kirjoittamansa elämänkerta vuodelta 1913, kirjoitettu fraktuuralla, sillä vanhalla tekstifontilla. Hidasta tuo lukeminen tuolla fontilla minulle on, mutta pikkuhiljaa tuohonkin fonttiin alkaa tottua.

Ps. Kiitos Marsipaani kirjavihjeestä. Liitän varmaan tuon kirjan seuraavaan kirjatilaukseeni. Tapoihini on kuulunut tilata Lutherdivarista silloin tällöin kirjoja. Soitan omistajalle ja kerron, mikä asia kiinnostaa ja hän lähettää minulle paketin kirjoja.
Keväällä sain 26 kiloa painavan pahvilaatikon kirjoja. Jokunen paketin kirjoista minulla jo olikin, mutta eipä tuo haittaa.

karjalaisenkyösti:
Olen lukemassa Auk. Oravalan kirjoittamaa ja vuonna 1939 julkaistua kirjaa "Juho Malkamäki, Suomen heränneen kansan isä".
Siis jonkinlainen elämänkerta Juho Malkamestä. Hän eli vuosina 1844 - 1928.
Juhon lapsuuden aikana ympäröivä yhteiskunta suhtautui varsin karsaasti ihmiseen, joka heräsi synnin unesta. Heitä pidettiin kerettiläisinä ja vääräoppisina, jopa järkensä menettäneinä.

Juho Malkamäki ja herännyt kansa koki maallisen koululaitoksen olevan jossain määrin sopimaton heränneen kansan lapsille, koska siellä oli vaaran ajautua pois uskosta. Juho oli aktiivinen perustettaessa herännäishenkisiä oppilaitoksia.
Juho oli sitä mieltä, että koulun tärkein tehtävä on juurrutta ihminen Kristukseen ja heti tämän jälkeen tärkeysjärjestyksessä on se, että lapsille annetaan asianmukainen muu koulutus, jota elämästä selviäminen vaatii.

Herännyt kansa piti pahan osallistumista kaikenlaisiin uusiin vouhotuksiin, kuten naamiaishuveihin ja muihin sellaisiin, joita nykyään pidämme varsin harmittomina huvituksina.
Ymmärrän hyvin tuon ajan heränneitä tässäkin asiassa. Eiväthän monet tuon ajan huvit sinänsä syntejä ollut ja siksi ne olivatkin petollisia, koska ne helposti saivat ihmisten ajatukset pois Kristuksesta.

Seuroja, joissa  laulettiin ja viljeltiin elämän Sanaa pidettiin usein. Myös häiden, hautajaisten, synttäreiden yms. juhlien yhteyteen kuului tärkeänä osana Raamatun esillä pitäminen.
Ihminen, joka oli herännyt, tietenkin halusi hakeutua Sanan ja uskonystävien yhteyteen ja viettää kaikki vapaa-aikansa siellä ja jättää naamiohuvit, lauluiltamat, tanssit ja muu illanvietto suruttomille.

Juho ymmärsi, että Jumala toimii myös hänen oman porukkansa ulkopuolella ja hän joskus luki ystävilleenkin muiden kristittyjen suuntausten kirjallisuutta. Hän totesi olevansa tämän suhteen "kaikkiruokainen".

Jälleen kerran on todettava, että tuon ajan heränneiden jälkeläiset ovat suurin joukoin eksyneet isiensä uskosta naamiohuveihin ja muihin ajanvietteisiin.
Jos joku herää synnin unesta ja haluaa jättää nuo maalliset huvit, niin kyllä sitä taitaa kuraa tulla niskaan - ja niin pitääkin olla.
Ymmärtääkseni noina vanhoina aikoina ymmärrettiin se, että heränneen kansan ja maailman välillä oli suuri jännite: jos oli herännyt, välttämättä joutui maailman kanssa ristiriitoihin.
Lagus kyselee eräässä kirjeessään muistaakseni suurinpiirtein näin: "Onko nyt heränneen kansan ja maailman välillä tehty sovinto niin, ettei tuota ristiriitaa enää ole?". Lagus oli sitä mieltä, että tuollaista sovintoa ei ole olemassa.

Ajat ovat muuttuneet, ydin on kadonnut, maailman kanssa ollaan hyviä ystäviä, jumalisuuden ulkokuori on paikkapaikoin vielä jäljellä, joskus tuo ulkokuorikin on jo kadonnut.

Selvää lienee, että jos Juho Malkamäki tulisi vaikka johonkin pääkaupunkiseudun körttiseuraan ja siellä alkaisi puhumaan, niin aika pian alkaisi virren veisuu ja järjestyksenvalvoja ehkä veisi häirikön ulos.

Tuon Juho Malkamäki voisi toki korvata monella muullakin nimellä: Jonas Lagus, Vilhelmi Malmivaara taikka hänen isänsä, Paavo Ruotsalainen, ............
Ulos heidät kannettaisiin ja pannaan julistettaisiin.

Tällaisia mietteitä en voi välttää taas kerran tämänkään elämänkerran äärellä.

Suosittelen jokaiselle herännäisyyden historiaan ja herännäisjohtajien elämänkertoihin tutustumista.
Ja jos avaruutta riittää, voisi laajentaa repertuaaria tutustumalla vaikkapa 1800-luvun evankelisen liikkeen johtohenkilöiden elämänkertoihin ja muihinkin noiden aikojen tai vanhempien aikojen johtohenkilöiden elämänkertoihin, kuten vaikkapa Abraham Agreniuksen tai  Henrik Renqvistin elämänkertaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu