Keskustelu > Seuratupa

Ihminen Jumalan Rakkauden peilinä

(1/8) > >>

Matilainen:
Ihminenhän on Jumalan Rakkauden peili kanssaeläjilleen. Entä jos ihminen ei tunne Jumalan Rakkautta? Entä jos ihminen ei ole Jumalan yhteydessä? Voiko ihminen silloin heijastaa sitä toiselle? Entä heijastaako uskovainen väistämättä sitä toisille?  Eikö se ole loppujenlopuksi ihmisen omasta päätöksestä kiinni? Eikö ihminen itse määrää onko toisille armollinen? Ihmisen pitää päättää toimia toisten hyväksi. Ihmisen pitää rakastaa toista. Ihmisen pitää armahtaa toista. Sitä ihmisen pitää monien muiden asioiden keskellä tehdä ollakseen Jumalan Armon ja Rakkauden peili. Pystyykö ihminen joka ei usko kaikkeen tähän? Olisiko sitä kykyä kenelläkään ilman Jumalaa? Onko vain uskovaisten ihmisten elämä ja kyvyt riippuvaisia Jumalasta?

seppos:
Vastaan edelliseen lyhyesti kysymyksellä. Onko missään luettavissa, että Jumala antaisi jollekkin ryhmälle esim uskoville jotain etuoikeuksia tai muuta vastaavaa maan päällä?.

m.k:
Tuohon edelliseen kysymykseen. Eikös Jehovan Todistajilla ja Lestadiolaisilla ole sellainen käsitys, että vain heille olisi "paikka taivaassa"? JT:llä lisäksi vielä niin että paikkoja ei enää ole jaossa, eli kukaan ei enää pääse taivaaseen koska se on "täynnä".

En tiedä onko luettavissa, mutta minulle on ainakin muodostunut sellainen käsitys että jos Jumalaan ei usko niin sitten ei nauti siitä koituvia "etuja". Ei tietenkään malliin S-etukortti, mutta sinne päin. Vai koskeeko armo kaikkia? Ja jos koskee niin mitä järkeä on pyrkiä käskyjen mukaiseen elämään, kun kerran kuitenkin sitten lopuksi armahdetaan? Tästähän joku pappismies kirjoitti hiljan kirjankin, nimi ei nyt tule mieleen.

Ei kai sen ainakaan pitäisi kuitenkaan olla niin, että Jumala antaisi kenellekään etuoikeuksia, vaan Hänen tulisi olla tasapuolinen kaikkia, myös Häneen uskomattomia kohtaan, tasapuolinen. Ja niin kai onkin, kukapa sitä tietää.

Ja Matilaiselle, oikeassa olet.  Ihminen on Jumalan Rakkauden peili kanssaihmisille.

juhani:
Ei Jumalan rakkautta voi insinöörimäisin tavoin ratkaista. Eikä inhimillisin tavoin toisesta näkökulmasta. Soon ihan mielenkiintoista. Miten ihminen pelastuu - inhimillinen kysymys - mutta se ei kuulu körttiläis-lutherilaiseen uskonoppiin, ainakaan mielestäni - Jeesus, Paavali, Luther, Paavo ja mielestäni Wilhelmi Niskanen eivät "uskossaan" yrittäneet päästä onnellisuuteen. He ajattelivat koko elämää siinä mielessä, että "jos Jumala suo". Jumalan rakkaus on sitä kun Sinä menet nukkumaan, heräät, syöt, juttelet, teet työtä, opiskelet, suutut... Koko elämäsi on Jumalan rakkautta.

Kauhanen T:
Juhani kirjoitti:


--- Lainaus ---Miten ihminen pelastuu - inhimillinen kysymys - mutta se ei kuulu körttiläis-lutherilaiseen uskonoppiin, ainakaan mielestäni
--- Lainaus päättyy ---


Pelastus on maltettava jättää Jumalan huoleksi. Mutta kysymys siitä, miten minä voin pelastua käy aika ajoin olennaiseksi monille kristityille, myös körttiläisille. Sitä kutsutaan herätykseksi.

Siksi myös tuohon kysymykseen vastaaminen on tärkeää. Jos ihminen jätetään tuon kysymyksen kanssa yksin, siihen vastaa "vanha aatami" ja tyrkyttää joko hyviä tekoja tai helppouskoisuutta.


--- Lainaus ---Jeesus, Paavali, Luther, Paavo ja mielestäni Wilhelmi Niskanen eivät "uskossaan" yrittäneet päästä onnellisuuteen.
--- Lainaus päättyy ---


Näin on! Tasapaino elämässä tai edes uskonelämässä ei ollut näiden kilvoittelijoiden tähtäimessä. He pitivät murhehuonetta parempana kuin väärää varmuutta. Jumalan rakkaus oli heille usein sitä, että "jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa" (Hepr. 12:6).

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu