Keskustelu > Seuratupa

Arkinen kristillisyys

(1/13) > >>

mami:
Tarkoittaako arjen kristillisyys sitä, että kristinuskon arvomaailma ilmenee kotona ja työpaikalla pienissä käytännön valinnoissa ja toisiin ihmisiin suhtautumisessa? Vai mitä se on?

Luulisin, että se ei ole maailmanlopun ennustamista tai sitä, että "ihan kohta tapahtuu jotain mahtavaa ja mullistavaa, koko Suomeen puhkeaa herätys", tai ihmisten värväämistä niin aktiiviseen evankeliumin työhön, että koti ja läheiset jäävät retuperälle.

Mutta jossain varmaan menee raja - arkiseen kristillisyyteen vedoten voi jäädä kotiin katsomaan telkkaria ja tassuttelemaan tohveleissaan kukkia kastellen, kun voisi osallistua Siionin virsien veisaamiseen ja lähimmäispalveluun.

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: "mami" ---Tarkoittaako arjen kristillisyys sitä, että kristinuskon arvomaailma ilmenee kotona ja työpaikalla pienissä käytännön valinnoissa ja toisiin ihmisiin suhtautumisessa? Vai mitä se on?
--- Lainaus päättyy ---


Minulle arjen kristillisyys tarkoittaa sitä, että uskotaan ja toimitaan uskon pohjalta, muttei elämöidä siitä. Kristillisyys ei ole juhlapuheita uskosta eikä lippukulkueita vaan elämää arjessa. Miksi pitää ääntä uskosta, kun se kuitenkin on heikko?

Viisveisaaja:
On jotenkin hassua, että jotkut pitävät joitain aikoja ja tekemisiäenempi kristillisinä kuin toisia.
Minusta ihan yhtä paljon kristillistä on käydä töissä ja maksaa veroja, kuin käydä kirkossa lausumassa jotain yhteislausuntaa kuten siellä on tapana.

Minulle on melkoista uskonkoetusta ja hengellistä taistelua raahautua töihin ja neuvotteluihin. Ei minun uskonnollisuuteni siinä ole mitenkään vähäisempää kuin kirkossakaan tai körttiseuroissa.

Joku on sanonut, että Jeesus on kristus kun alkaa Sunnuntai ja kun arki alkaa on Jeesus kirstus ja kansi kiinni?

Ikävää jos kristillisyys olisi vain jotain mikä ei ole arjessa mukana.

Kylläkin eihän se ole minun vaan lahja usko.
Ja sillä en voi pröystäillä, taidan olla kyllä huono uskossani, kuten työssäkin.
Huono työmies ois hyvä titteli mulle.

munkki-1:
Arjen kristillisyys voi olla sitäkin, että  alkaa arvostamaan  perheenjäseniä

niin suuressa määrin, että heidän  ei  tarvitse näyttää tai tuntea itseään unohdetuksi.

Jos arvostus on tarpeeksi hyvä ja todellinen, niin ei tarvita tehokeinoja kohottamaan itsetuntoa.  

Heräteostot voivat johtua arvostuksen puutteesta.  Ylen syöminen on itselohdutusta.

Kun kotona arvostetan, niin lapset tulevat ajoissa kotiin. Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.

Yhteisen hyvän kodin tunnus voi olla, että ilta-aterialla  jokainen  viipyy
ja keskustelee. Lapset oppivat keskustelemaan järkevästi. Kukaan ei huuda kotona.
Hyvä käytos tulee luonnolliseksi tavaksi elää.
Siitä voisi olla hyötyä muuallakin.

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja" ---Joku on sanonut, että Jeesus on kristus kun alkaa Sunnuntai ja kun arki alkaa on Jeesus kirstus ja kansi kiinni? Ikävää jos kristillisyys olisi vain jotain mikä ei ole arjessa mukana.
--- Lainaus päättyy ---


Hyvin kirjoitettu. Samaa mieltä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu