Kirjoittaja Aihe: Epävarmuuden oikeutus?  (Luettu 30329 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
Epävarmuuden oikeutus?
« : 21.02.06 - klo:16:28 »
Täällä Seuratuvan keskusteluja seuratessa ja varmoja mielipiteitä lukiessa tulee epävarma olo...Paljon tuntuu olevan uskossaan varmoja (ja mielipiteissään jyrkkiä) körttiläisiä, vaikka itsellä on monista asioista onkin varmoja mielipiteitä ovat uskonasiat toista maata.
  Olen aika-ajoin nimittänyt itseäni agnostikoksikin (sillä en koe että  uskossani sellaista varmuutta olisi että voisin asian muuten ilmaista), vaikka kirkon piirissä viihdynkin. Liekö saan varmuutta ikinä? (Olen toki körttikodissa kasvanut, että tavallaan olen toki ollut uskova aina).
  Toki epävarmuudessa on puolensa, mikään ei ole kamalampaa kuin "ehdottomasti oikeassa oleva " ja ahdasmielinen ihminen.
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Varmasti epävarmat
« Vastaus #1 : 21.02.06 - klo:16:36 »
Voi kuule et ole vielä varmoja nähnytkään. Niitä on täällä harvassa, vaikka joskus kirjoitetaan varmepina kuin todella ollaan. Verkossa on ryhmiä, missä varmat kirjoittelee ja teksti on ihan toisen näköistä. En viitsi laittaa ositteitä tähän, kun niistä ei ole iloa kenelekkään.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #2 : 21.02.06 - klo:17:50 »
Teksti näyttää usein huomattavasti varmemmalta kuin ihminen itse on. Se koskee varsinkin niin foorum- kuin chat-tekstejäkin, koska ne luonteeltaan ovat melko nopeasti ajateltuja kirjoituksia. Jos kirjoittaisin jostain aiheesta sillä tavalla, että kirjoittaisin tekstiä useamman tunnin, luultavasti lopputulos näyttisi enemmän minulta kuin esim. tämä alle 10 minuutissa kirjoitettu.

Ja kyllä tämä on melko epävarmojen ihmisten foorum kun moneen muuhun vertaa. Harvoja täällä on saarnattu harhaoppisiksi tai suoraan päätä toivotettu helvettiin, kuten niin monessa muussa paikassa. Ja minäkin muuten olen alkanut luokittelemaan itseäni jopa agnostikoksi tai ääriliberaaliksi. Kunen enää oikein jaksa muuta uskoa ja Raamattuakin eri uskosuuntauksen tulkitsevat niin eri tavoin ja jokainen pystyy oman näkemyksensä perustelemaan Raamatulla.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa minttu

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 197
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #3 : 21.02.06 - klo:18:33 »
Tätä varmuutta jouduin taas tänään pohtimaan, kun kohtasin kylällä evankeliointireissulla olleen nuoren miehen. Jäin juttusille ja sain taas änkyttää. Raamatunsitaatteja lensi, pelastusvarmuudesta riemuittiin ja Raamatun lupauksia hehkutettiin. Ja minä yritin siinä olla..

Minulla on oikeastaan vain yksi varma asia ja se on, että Jumala on. Itsestänikään en aina ole niin varma. Se, että tähän asti olen näin saanut uskoa, ei taatusti ole omaa varmuttani ja ansiotani. Jumala vain on. Pelastusvarmuudesta en tiedä - mitä niin hieno sana edes tarkoittaa? Entä ne muut monimutkaiset käsitteet, joita kristityt mielellään käyttävät? Pitääkö niistä olla varma?

Toisaalta olen varma siitä, että näin kuuluukin olla. Että ihminen ei saa olla liian varma siitä, että muka tietää, osaa tai uskoo. Tuntuu oudolta kuulla saman evankelistapojan puhuvan siitä, kuinka nöyryys kuuluu Jumalan valtakunnan työhön. Eikö nöyryyys pistä ihmisen polvilleen? Varuilleen?

Ehkä minulle varmuus ja nöyryys ovat kaksi tyystin eri asiaa kuin sille nuorukaiselle. Mene ja tiedä.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
epävarmuudesta
« Vastaus #4 : 21.02.06 - klo:18:47 »
Jokainen körttiläinen on epävarma, kun salattu Jumala ei ole antanut meille mitään mm. pelastusvarmuutta, kielilläpuhumisen armolahjaa eikä hyvää inhimillistä elämää. Mutta me odotamme... [-o<
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #5 : 21.02.06 - klo:18:57 »
Hehe.. mitenhän käivis "kielilläpuhumista varmuutena pitävälle", kun parikymmentä itseään luopioksi kutsuvaa kokoontuisi yhteen, ekana tunnustaisi kovalla äänellä:"OLEN LUOPIO, ENKÄ MUUKSI AIO MUUTTUA!" ja sitten alkaisi pölöttämään kielillä. Sen meinaa osaa jokainen tuottaa, joka joskus on kielillä aktiivisesti puhunut. ;)

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #6 : 21.02.06 - klo:21:04 »
Uskosta, sen varmuudesta ja tunnustamisesta Veikko Lavi on tehdyt rallin nimeltä Syntisen virsi. Tässä siis puhutaan Jumalalle:

- Nyt makaan hiljaa Hultan kammarissa. On vielä tullut joku sarkooma
ja usein mulla viipyy aatoksissa tuo koti rovastimme tarjooma.
Ne, jotka uskoo, pääsee sinne kyllä vaikk miten elämässään piehtarois.
Mä usko en, vaan toivon pidän yllä, kun sulle valehdella en mä vois.

Ainakin minulle tulee tällaisesta realismista kylmät väreet ja kosteutta silmiin.

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #7 : 21.02.06 - klo:21:39 »
Muuten Hanna... kiva, että uskalsit tunnustaa tuon agnostikko-osan. Kirjoitin blogiini tässä taannoin:

Lainaus
Olen tällainen kohtuullisen/hyvin ristiriitainen persoona. Minun taustana on "tiukan linjan kristillisyys", mutta mm. hengellisen väkivallan takia hajosin sen sisällä lähes täysin. Jotenkin sitten pitää pystyä sijoittamaan itsensä akselille usko-raato-liberaali-agnostikko-ihminen -linjalle. Monet tuskailut tulee siitä, että vuosien aikana monet "fundisasenteet" ovat hakkautuneen takaraivoon. Vielä ne eivät ole kuluneet pois, vaan joudun vähitellen niitä kumittaan pois.


lähde

Joskus varmuus muuten on osoitus myös pelosta. "Minun maailmankuvani räjähtää kappaleiksi, jos joku uhkaa sitä" -tunnelma ainakin joissain kiivaimmissa sanamittelöissä on historian aikana ollut.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa Jaakkoopuukkoo

  • aralla tunnolla
  • Viestejä: 461
    • http://www.thedivisive.com/sivallus
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #8 : 22.02.06 - klo:00:52 »
Vau. Mä liityn kans kaapista tulevien agnostikkojen kerhoon. Viimeisin kirjoittamani laulu Helvettiin matkalaiset sisältää mm. seuraavanlaista: "Me emme usko Jeesukseen Kristukseen .... silti huijaamme itseämme ja muita ... valheet huulilla lohdutuksen tuo" ja silti eräs kaverini nimitti sitä körttirokiksi. Minulla ei ole mitään syytä kieltää tätä kategoriaa.
Sensuuri ompijees
Mulla onkivees

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #9 : 22.02.06 - klo:09:50 »
Tämä on hienoa keskustelua. Minusta suurin osa organisoidusta uskonnosta ja tietoisesta ateismista tekee väkivaltaa tälle hämmästyttävälle kokemuksellemme maailmasta. Nykypäivän herännäisyyttä leimaa usko ihmisen rajallisuuteen ja osaamattomuuteen: on ikävää ja surua maailman kovuudesta, hiljaisuutta ja toivoa oikeasta isänmaasta, joka on muuta kuin tämä julma ihmisen ja vallan maailma. Minusta tämä asenne menee kevyesti syvemmälle kuin tämä kirkas, pinnallisesti looginen kolmijako uskon, agnostismin ja ateismin välillä. Mikä jäsenkirja on taskussa, mitä puoluetta äänestät? En tunne mitään näistä kokonaan omakseni, kaikkein vähiten ateismin ja materialismin. Minusta kristinuskon ytimessä on armon sanoma, jonka voin jakaa, mutta kirkot ja teologiat harvemmin sitä painottavat nojaten omatekoiseen viisauteensa ja valtaansa. Ehkä se sanoma tulee todeksi vasta ihmisten tekojen kautta ja niiden puuttuessa jää tulematta, tai ehkä on olemassa suuri melodia maailmassa, ja me vaellamme kohti valmiina odottavaa isänmaata. Niin tai näin, me tarvitsemme sanomaa armosta ja anteeksiannosta, ja ilman sitä kaikki tulee valumaan hukkaan. En osaa sanoa tekeekö tämä muotoilu minusta kristityn vai agnostikon.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Duffeli

  • Kuulee veisuun Pirtistä
  • Viestejä: 30
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #10 : 22.02.06 - klo:09:50 »
Meikä komppaa serkkutytön matkaan.
Jonkin verran on tullut käytyä kurssikavereiden järjestämissä omaehtoisissa kristillisissä keskusteluilloissa. Muu sekalainen seurakunta (vapiksesta nokian herätykseen) on ollut sen verran varmoja omista näkemyksistään niin on epävarmuutensa kanssa jäänyt hiljaisemmaksi.
Lainaus
Minulla on oikeastaan vain yksi varma asia ja se on, että Jumala on.

Samanlaista tuntumaa on itsellekkin kasvatuksen tuomana jäänyt. Samoin ehtoollinen antaa epäilevälle toivoa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #11 : 22.02.06 - klo:13:58 »
Niinpä. On ihan liikaa "hifki vai jokerit" -asennoitumista uskonkin asioissa. Elämä on kirjavaa ja harmaassakin on lukemattomia sävyjä.

Kauhanen T

  • Vieras
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #12 : 22.02.06 - klo:14:35 »
Lainaus käyttäjältä: "minttu"
Minulla on oikeastaan vain yksi varma asia ja se on, että Jumala on. Itsestänikään en aina ole niin varma. Se, että tähän asti olen näin saanut uskoa, ei taatusti ole omaa varmuttani ja ansiotani. Jumala vain on.

Minä teen jyrkän eron jumaluuden olemassaoloa koskevan uskonnonfilosofisen asenteen ja sen mitä sydämessään tuntee välille. Jos olisin uskonnonfilosofi, joutuisin tieteilijänä tunnustautumaan agnostikoksi (vaikka pidän ateismia ja teismiä ihan yhtä oikeutettuina usk. fil. asenteina). Mutta sydämessäni en epäile Jumalan olemassaoloa vähääkään. Näin ei kuitenkaan ole ollut koko ikääni, vaan tämä tunne (huom! minulla se on vain tunne) on ollut "varma" viitisen vuotta.

Sen sijaan epäilen omaa uskoani - tunnen siis epäluottamusta Jumalan armollisuuteen omalla kohdallani. Minulle tämä on ihan eri asia kuin vaikkapa asettaa kyseenalaiseksi kirkon oppeja. Ennen epäilin niitä ja olin varma omista mielipiteistäni (joita luulin uskoksi), nyt en epäile oppeja vaan tiedän oman uskoni (=luottamukseni Jumalan armoon) olemattoman heikoksi.

Tämä johtuu ihan vain omista kokemuksistani, ja tiedän että monella uskonnollinen ajattelu lähtee kulkemaan päinvastaiseen suuntaan.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #13 : 22.02.06 - klo:14:57 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Minä teen jyrkän eron jumaluuden olemassaoloa koskevan uskonnonfilosofisen asenteen ja sen mitä sydämessään tuntee välille. Jos olisin uskonnonfilosofi, joutuisin tieteilijänä tunnustautumaan agnostikoksi (vaikka pidän ateismia ja teismiä ihan yhtä oikeutettuina usk. fil. asenteina). Mutta sydämessäni en epäile Jumalan olemassaoloa vähääkään. Näin ei kuitenkaan ole ollut koko ikääni, vaan tämä tunne (huom! minulla se on vain tunne) on ollut "varma" viitisen vuotta.

----------------

Tämä johtuu ihan vain omista kokemuksistani, ja tiedän että monella uskonnollinen ajattelu lähtee kulkemaan päinvastaiseen suuntaan.


Aika täsmälleen näin: luulen että omassa sydämessäni pelkään sitä ettei Jumalaa ole, että kaikki armo on ihmisen varassa, mikä on melko olematon perusta. Ehkä pinnallisesti outoa mutta tämä ei minusta heikennä luottamustani kristinuskon ydinsanomaan, ylimaalliseen armoon ja anteeksiantoon tässä kylmässä ja julmassa maailmassa - se armo, se laupeus on olemassa riippumatta minkään Jumalan materiaalisesta olemassaolosta. Tämä ei minusta mystisestä näkökulmasta ajateltuna ole kovin radikaali kanta, mutta perinteiset tulkinnat kristinuskosta ja kirkosta ovat tietysti erilaisia. Tässä suhteessa jumala-suhteeni on melkoisen etäinen, enkä tunne että tarvitsen mitään konkreettista kaikkivaltiasta olentoa tuomaan turvaa ja varmuutta, mutta jos hän on olemassa, en hetkeäkään epäile hänen armollisuuttaan omalta kohdaltani ja kaikkien muiden ihmisten kohdalta. Ellei hän olisi armollinen kaikille, ei kysymys mielestäni olisi mistään Jumalasta vaan jostain eettisesti hyvin epätäydellisestä olennosta. Ymmärrän että tähän varmuuteen on monien hyvin vaikea tulla, mutta minusta kristinuskon todellinen ydin on jossain muualla kuin perinteisissä monimutkaisissa oppirakennelmissa ja organisaatioissa, lähinnä uskon että ne ovat omavaltaisia väärintulkintoja. Jumaluus, jos sitä on, on meiltä salattu asia
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa merja

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 10
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #14 : 22.02.06 - klo:20:05 »
Lainaus
Sen sijaan epäilen omaa uskoani


On todellakin eri asia epäillä Jumalan olemassaoloa ja omaa uskoa. Vaikka jumaluus on salattu ihmisiltä, se, että onko Jumalaa, ei ole kiinni ihmisten uskosta tai mielipiteistä. Eihän sellainen Jumala olisi enää Jumala (ainakaan kristinuskon määritteiden mukaisesti).

Epävarmuus puolestaan kuuluu inhimillisyyteen. Monesti ahdistavaa onkin, jos perätään uskonvarmuutta, mutta tiedän niitäkin, jotka kokevat epävarmuuden ahdistavana. Monissa kristillisissä piireissä uskonvarmuus ilmenee opittuina hokemina, toimintamalleina ja mielipiteinä (tiedä siitä, mitä sydämessään tuntevat). Mutta ei epävarmuudestakaan saisi tehdä sääntöä tai oppia. Kyllähän se on jokaisen sydämen asia.

Kuitenkin luulen, ettei usko tai varmuus, olipa sitä miten paljon tai vähän tahansa, riitä pelastukseen. Muutenhan emme tarvitsisi Jumalaa saati armoa.