Silloin kauan sitten, kun seurakuntanuorissa kuljin, kuului porukkaan romaanityttöjä. He olivat lastenkodissa kasvatettu pois romaanikulttuurista. En tiedä mistä tulivat, minne menivät. Mukava heidän kanssaa oli aikanaan touhuta.
Aivan epäilemättä, miksei olisi ollut.
Oma kirjoitukseni ei koske omaa nuoruuttamme vaan huomattavasti kaukaisempia aikoja, kun olimme nuoria romanit asuivat jo omissa kodeissaan, lapset kävivät koulua, monet myös rippikoulua. Helluntaiherätyksessä aktiivisesti toimivat perheet eivät yleensä lähettäneet sinne lapsiaan, ihan sama olivatko romaneja vai mitä muuta hyvänsä.
....................................
Minun täytyy tunnustaa, ettei romanikulttuuri koskaan ollut minkään valtakunnan kynnyskysymys tai karsastuksen aihe siellä missä olen elänyt ja työskennellyt.
´
Siksi olen hitusen ihmetellyt teemaa, ehkä siis vielä näinä aikoina se ylipäätään huomataan. Itselläni on romaniystävä, nainen jonka kanssa yritimme saada muuan romanikerjäläistä jaloilleen. Hän oli kotoisin Moldaviasta, ja yritteliäs kuin mikä. Elämä kaatui siihen että kun ei ollut asuntoa ei saanut työpaikkaa ja kun ei ollut työtä ei saanut asuntoa.... Hän olisi mielellään tullut nimittäin työperäiseksi maahanmuuttajaksi, eikä olisi semmoisena ollenkaan hassumpi.
..............................
Ehkä itselleni on suurempi kysymys ollut, kuinka auttaa pakolaisia. Heitä nimittäin läheteltiin polille hyvin useasti, monilla oli takanaan kidutusta ja vapaudenriiisto, ja saiaalaan otto merkitsi uutta vapaudenriistoa ja itsemurhan mahdollisuus oli aivan todellinen, kulttuuriero oli hyvin hanklala koska sen toisen ihmisen kultturi oli hyvin vieras, eikä kaiken selittämiseen aina ollut mitään mahdollisuutta kun niitä piisasi kolme päivässä eikä aina saatu edes tulkkia...
Romanikulttuurin sisäiset säännöt ja hiljaiset itsestäänselvyydet ovat sentään tuttuja.
................................................
Mitä en ihan käsitä on, miksi kenenkään tulisi kokea juuri herännäisyyttä omakseen. Eikjö siihen "pieneen paikkaan" ja "alatiehen" kuulu myös nöyryys oman kristillisyyden suhteen?
................................................
Eikö sentään ole tärkeintä, että ihmiset etsivät Jumalaa? Luottamus siihen,. että Jumala etsii ihmistä?