Kesä ja kärpäset
Kesä ja kukkaset
Kylän tapaamispaikka on viikonloppuisin auki. Eilen kävimme, toivottavasti tänäänkin ja ainakin huomenna, koska on yhteislaulua.
Yöajatukset lähtivät rullaamaan sen tiimoilta, kun emäntä oli laittanut seinälle viime kesällä tuomani kiitospiirustuksen ja!
Älähämmittää. Lukekeepakunkirjotan:
Ehdotti Maamiesseuran talolle vaimolleni taidenäyttelyn pystyttämistä, kun "sinne on laitettu ne rissatkin, joihin ripustaa". No siitäpä mielikuvitus lähti laukkaamaan.
Mutta olisi se aikamoinen duuni. Siitä on kokemusta muutaman vuoden takaa. Mutta olisihan se! Kylän taide-elämä lähtisi nousuun ja sitä tehen hiljenevä maaseutu saisi piristysruiskeen. Pyydettäis Salmelan Hoikkala avaamaan. "Vaari" laittais piirustuksiaan yhden seinän (takahuoneessa) täyteen. Koko sukuhan meillä taiteilee. Ei ku sinne vaan. Mutta olis siinä duuni. Mutta ei minun sitä yksin tartteis tehdä. Jospa tämäkin ajatus lähtis versomaan, ja tiedä häntä jos kuinka pitkällä suunnitelmia on jo kehitelty kylä ry:n taholla.
Enivei. Olipahan kuitenkin buusti mökkihöperyydestä yhteisöllisyyteen. Ajatuksen tasolla. Mielikuvituksen puitteissa.
Eiku ajatuksesta sanoiksi, sanoista teoiksi ja teoista valmiiksi sekä valmiista esille ja esillä eläväksi, elävästä terveydeksi, terveydestä elämän parannukseksi.
Äitini nimittäin on syntynyt täällä. Mikä sen luontevampaa kuin jatkaa synnyttämistä, kehittämistä peruspohjalta, äitiydestä isyyteen, vanhemmuudesta toiseen ja kolmanteen sukupolveen - 1500-luvulta alkain.
Kirjoitan tätä vaarini vanhuudenkodissa. Elämäntyönsä hän teki tällä kylällä tästä ylämäkeen kilometri. Soutelin vaarille verkot 50-luvulla. Nyt olen itse vaari. Aika on aikaa, taika on taikaa, koskaan et muuttua saa. Nimittäin niiltä osin, joilla elämä kannattelee. Pidettävä Jumala mielessä, ja mitäpä tuosta jos ei aina muistakaan, Hän pitää kyllä huolen lapsistaan.
Aihe: Kesä (Luettu 3913 kertaa)