Tänään 76

[Riitta-mummi]

Kyllä minä ruoat suunnittelen ja valmistan, enimmäkseen. Silloin vielä kun Matin jalat sietivät seisomista, hän ' tunki' mielellään keittiöön.
Olemme aina peranneet marjat ja sienet yhdessä. Matti on hoitanut riista-saaliinsa pata-valmiina minulle. Minä pakastan tai keitän ne.
Kalat Matti perkaa ja perunat kuorii. Minun käteni ovat kipeät, niissa ei ole ote-pitoa perunaan tai lanttuun. Porkkanan saan kaavittua , mutta nytkyään ostan valmiita kasvispakasteita enimmäkseen.

Matti tykkää hyvästä ruoasta. On ehkä vaativaisempi kuin minä. Äitinsä osasi ruoanlaiton, vaikka eihän hän maatilan emäntänä voinut taitoaan näyttää kuin vieraille. Aina oli tärkeämpää työtä karja, puutarha ja talvella käsitöiden kanssa.

Ei sitä tämmöiset mummot ja vaarit enää paljoja rientoja tarvitse. Ja vaikka joskus mieli johonkin tekisi, ei kykene lähtemään. Syitä on monia.
Tyytyväisinä elelemme elämämme iltaa.  Tyttäret eivät täysin ymmärrä kuinka huonoksi liikkumiseltamme käyneet. He usein usuttavat meitä käymään siellä ja täällä, matkustelemaan ym. mitä me ennen teimmekin. Mutta se oli silloin. Nyt on hyvä näin. Koti on paras.

Olet miettinyt eikö veli-vn saa vaimon laittamaa ruokaa kun hän aina välillä kertoo itse jotakin kokkaavansa. Vai onko se kivaa ja harrastus ?

Onhan nykymiehet kovia kokkaamaan, toinen vävyistäni vallan laittaa heillä enimmäkseen. Tai sitten yhdessä tekevät. Ja käyvät paljon ulkona syömässä.
Meiltä loppui sekin ilo. Matti siitä vallan tykkäsi. Näki ihmisiä !

[vn]

      Kiitos vaan positiivisista ajatuksista minunkin suhteen.

Olenkohan joskus "kokkaamisesta" kertonut?
Niin tai näin, mutta silleen meillä että kumpikin laitamme omat aamupalat ja iltapalat, päiväruoka yhdessä vaimon laittamana.
Minä pääosin tiskaan käsin ja tyhjennän tiskikonetta.
Kerron vielä että aamupalani on mehu, puuro, kahvi+leivät, varsin vakio
Iltapala perunoiden keittoa, kalojen paistoa, teetä ja leipää, kananmunien keittoa, munakasta, jogurttia ja mysliä,
perunasalaattia ja nakkeja.....
heh...siis noita vaihtelevasti....
makaronilaatikko jäänyt harvemmaksi, vispipuuro mietintämyssyssä...
Eli onhan nämä kaukana "kokkaamisesta".....lihomaan en ole joutunut, sen verran niukkaa syömistä,
toki osasyynä hoikkana pysymiseen lienee liikunta.

[vn]

Niin, ja nuo "alvi-puuhat"
Itse koen että on "palkallista harrastusta" ja pitää mielen virkeänä elämässä kiinni.
Ja saahan siitä sitten ehkä likipitäen puolen vuoden ruokarahat tai itse ajattelen
bensa ja majoitusrahaa lapin reisuun.

Viehän tuo harrastus kyllä aikaa muusta, ehkä tärkeämmästä, miten sen ottaa.
On mulla kyllä aika paljon aikaa somessa, tuubissa.
Lukeminen on sellainen minkä koen että aivan liian vähän.
Lauluharrastuksesta iloitsen, 2-3 tuntia viikossa siinäkin.

[karjalaisenkyösti]

Laitoin juuri kirjolohen uuniin kypsymään 90 asteeseen.
Mennee useampi tunti, kun se on valmis.
Kunhan vaimo lähtee töihin laitan uuniin vielä porkkanaa.
Olen tänään etätöissä.

[Riitta-mummi]

Ei kai !  silloin se on sosetta. Vai oletko katsonut tuollaisen ohjeen ?

Jos kala on kokonainen se vie kauemmin, mutta lohifileen ei tarvitse kuin käydä kuumalla pannulla ja sitten kansi ja mausteet päälle. Se on silloin 15 min valmis.
Riippuu fileen paksuudesta. Meillä ostetaan vain ohuita. Kahdelle ei paljoa kertasyönnille tarvita.

Joku harrastus on hyvä olla  ja säännöllinen sellainen. Kun lopetin Älypää-pelaamisen tuli jonkinlaisia vieroitusoireita. Heräsin sekavaan uneen, ja pyöri mielessä vielä aamiaisellakin.
Rukous auttoi ja selvitteli ajatuksia.

[karjalaisenkyösti]

Eräs palestiinalainen tuttavani kertoi, että kalan proteiineja tuhoutuu liian kuumassa.
Voi olla, että hän suositteli jopa 70 astetta, en tarkkaan muista.
En toki tiedä tuosta proteiiniasiastakaan.
En ole jaksanut selvittää.

Olen ennenkin yrittänyt miedolla lämmöllä kypsyttää. Yleensä tai aina jonkun tunnin kuluttua olen lisännyt lämpöä, kun on tuntunut, että kala ei valmistu.

Jossain vaiheessa avaan uunin ja otan nahan pois ja laitan maustetta päälle ja kala taas uuniin.
Lihaa en juurikaan syö, uritän korvata sitä kalalla.

[karjalaisenkyösti]

Kalan nahka irtosi helposti sormilla. Peltiäkin voi uusissa vetää ilman patalappua, koska ei ole uuni kovin kuumalla,

[Riitta-mummi]

Hyvä. Sama idea on nopealla paistamisella. Haudutus kypsenää kalan. Lohtahan syödään raakanakin, ainakin graavia.

Hyvä kokemus on myös joulukinkun paistaminen 75 -asteisessa uunissa.

Nyt meidän broilerit on kypsät ja käymme niiden kimppuun. 

[karjalaisenkyösti]

Lohtahan syödään raakanakin, ainakin graavia.

Sushissakin lohta syödään raakana, erona se, että sushin lohta ei ole suolattu.
Silloin tällöin haemme sushit kotiin, jonku kerta niitä on kotonakin tehty. Joskus käyn ravintolassa sitä syömässä.
Kotona tehtyihin sushikala korvataan graavisuolatulla.
En ole kuullut vatsojen mato-ongelmista sushin johdosta, vaikka sushia taidetaan Suomessakin syödä paljon, verrattuna menneihin aikoihin. Joskus käy mielessä tuokin, koska sitä sushin raakaa lohta ei ole graavisuolattu.

[Riitta-mummi]

Minulle ei enää sushi maistu. Muut japanilaiset, kiinalaiset ja thaimaalaiset kyllä mitä olen Suomessa syönyt.

Graavikala kyllä on maistuvaa, mutta suolaista en saisi usein syödä.

Broiskut oli kyllä ihan syötävia, kypsiä ainakin, mutta ei ne samaa ole kuin grillatut.

Keitin taas satsin sinappia, se maistuu. Toinen purkki on siivoojalle joka ihatui sinappiini ja toi purkinkin seuraavaan satsiin.
...
Kamalan kylmää on. Taloyhtiö pihistelee lämmössä. Eilen satanut lumi on kyllä sulanut vaikka sitä tuli paljon.

[öppiäinen]

Ei proteiinin pitäisi kypsennettäessä tuhoutua, jos ei nyt ihan karrelle asti paista, hiileksi.

Kalaa voi uunissakin paistaa monella tavoin. Kun paistaa matalassa lämpötilassa pitkään, ruodot pehmenevät niin että nekin voi syödä, pienemmät ainakin. Meillä kun kalastettiin, tuli pikkuahventa ja keväällä kutuaikaan lahnaa, ja ne valmistettiin tuolla tavoin, ahvenet patakukoksi ja lahna paistopussissa (kissa sai osansa raakana).

Lohikaloista ei raakanakaan pitäisi matoja saada. Ahvenensukuisista petokaloista kyllä voi. Sushiin niitä jos aikoo käyttää niin kannattaisi varmaan pakastaa ensin.

Kun lapamatoa on ihmisissä olennaisesti vähemmän kuin ennen eikä ulosteitakaan niin yleisesti enää vesiin pääse, lapamato on kuulemma kaloissakin harvinaistunut. En ole silti kuullut, että laji olisi jo uhanalaiseksi julistettu. Muita loisia kaloissamme kyllä myös on, sellaisia jotka eivät tartu ihmisiin.

[Riitta-mummi]

Totta. On kalaruokia joita kypsennetään kauan. Kukot ensinnä, ja esin. usein laittamani muikku-ruukku. Ruotojen pehmiäminen on tarkoituksena silloin.
...
Tänään taas lääkäri. Menemme ydessä syynättäväksi voiko meille myöntää invapysäköintiluvan.
Kun autoutuminen ja autosta ulospääsy vaatii molemmilta isosti avatun oven, se olisi kiva.

Illemmalla meillä molemmilla taas tukka lyhenee Kampaamokäynti on aina mukava, ilme kirkastuu ja Anne on herttainen ihminen.

[Pena]

Tänään olin musiikkiteatteri Kapsäkissä https://kapsakki.fi/ katsomassa hienoa kirkkomalareista kertovaa näytelmää Rottien pyhimys. Vieressäni sattui istumaan Körttifoorumilla aikoinaan kirjoitellut maisakai, jokja tunnisti minut. Juteltiin sitten ennen esityksen alkua ja väliajalla. Oli kiva nähdä.

[Riitta-mummi]

Muistan nimimerkki maisakain, mutta en hänen ajatuksiaan.  Anneli Kannon romaanin Rottien Pyhimys luettuani oli kova halu päästä Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon katsomaan Pictoriuksen maalauksia.

Koulutyttönä kävimme Kärkölän Järvelän koulun kanssa ko kirkossa, mutta en muista maalauksista puhutun. Mahtoivatko ne olla silloin kalkkivellin alla. Muistan upean saarnastuolin ja kirkon silloin aukealla paikalla. Sr näkyin tielle kun Hämeenlinnan päin ajettiin.

Ai, musikaliko siitä oli muovattu ? 

[Pena]

Musiikki ei ollut ainoa hieno asia. Maalaukset saatiin nykytekniikalla 'taiotuksi' harmaisiin lavasteisiin.

https://www.facebook.com/watch/?v=887301381325677

https://kerranelamassa.fi/kotimaan-matkailu/hameen-nahtavyydet/hattulan-pyhan-ristin-kirkko/