Kai tänne on nyt lisättävä, että en ole Israelin valtiota vastaan tai juutalaisia.

Rukoilen yleensä aamuisin Israelin puolesta ja juutalaisten kaikkialla maailmassa.
Siunaan heitä ja rukoilen, että he tulisivat tuntemaan Jeesuksen.
Samalla rukoilen myös palestiinalaisten puolesta, että heitä ei sorrettaisi ja erityisesti niiden puolesta kun kärsivät, kuten naiset ja lapset, sairaat, työttömät ja näköalattomat.

Jeesus ei ole kutsunut vihaamaan ketään, vaan rakastamaan kaikkia lähimmäisiä.
Erityisesti kärsiviä ja auttamaan sen minkä voi.

Millanen on mun aamurukous.
Ensin omaisten ja tuttujeni puolesta, Sitten Herran siunaus, Israelia siunaten, siitä on helppo jatkaa palestiinalaisten puolesta, sitten muita siunaten. Omien asioiden puolesta, jos on paljon ongelmia niin niiden ensin. Tulevan päivän.
Venäläisten ja ukrainalaisten.
Isä meidän rukous loppuun.
Suurin piirtein noin, varsinkin nyt kun ei ole aamu herääminen työhön 05.30 kuten oli Suomessa.

En koe olevani antisemitisti, vaikka en Israelin hallituksen toimia hyväksy, vaikka ymmärrän sen pommituksen alla olemisen vaikeuden.

Varmaan moni mun kristitty tuttu jos lukisi mun kirjoituksiani täällä koskien Israelia ei olisi enää ystäväni. On aika herkkä aihe.

Kävin taas melkein kirkossa.
Oli portti kiinni, niin en päässyt sisään.
Jos synnintunnoissa olisi ollut, niin olisi pitänyt kärvistellä siinä ulkopuolella tuskissaan.
-En tiedä onko nykyään sellaista kuin synnintunto tai synninvaivaama sanontoja ollakkaan.
Ennen ne oli ihan kristillisessä puheessa mukana.
Itse kyllä koin kauhean synnintunto kokemuksen silloin satavuotta noin sitten kun aloin uskomaan.
No ei tullut pappi eikä lukkari siitä päästämään vaan se kesti aikansa ja kaduin kaikenlaista ja rukoilin syntejäni kovasti anteeksi, vaikka siis en teologioista tiennyt tai edes kuullut niistä.

Äh kun taas poikkeen aiheesta, oon ihan kauhee jaarittelemaan.

Siis niinku kävin kirkossa, melkein.

Oli pieni kaupunki Tumkis tai joku täällä Latviassa.
Jo aiemmin olen laittanut merkille, että paljon on kirkkoja pienissä kylissä. Kuten tämä Ugale jossa olen nyt. onkohan meitä 4000 tai 5000 ja on kolme kirkkoa jotka tiedän.
Siis luterilainen, katolinen ja ortodoksinen, voipi olla evankeelinenkin, mutta en ole löytänyt.
Siis tuolla Tumkiksessa ällistyin kun luterilaisen kirkon pihalla oli toinen kirkko rakennus ja se oli Katolilainen.

Suomessa ollessani Iisalmessa kuinkahan pieni kaupunki on, niin lestadiolaisista lähtien ties kuinka monta krkkoa.
Yhtä katua nimitettiin epävirallisesti hallulujaa kaduksi.
Muistaakseni ortodoksi, pelastusarmeja ja helluntaikirkko oli ainakin sillä tien pätkällä.

Jotenkin outoa, esimerkiksi meidän kylässä kaikki kristityt rakastaa samaa Jumalaa ja Jeesusta, mutta kun rukoillaan, niin jokainen omaan koppiin.

Missähän se Jeesuksen perusopetus, rakasta lähimmäistä kuin itseäsi ja että he yhtä olisivat?

Yhden kaverini kanssa joka ei tunnustava kristitty tavattiin yksi Hannu. Minä kysyin, et ai säkin olet kääntynyt minne kuulut, hän Raamattu puhuu, mä et ai jaa.
No kun lähdettiin, niin kaverini sano mulle, et on teillä toi sama juttu ja sen huomas kyllä.- Mikähän ei ainakaan sama kirkko ollut.

Israelin valtion suurinosa tunnustaa, mutta jos tulee kyse palestiinan valtiosta, niin sitä ei hyväksytä ja sanotaan, kun sellaista valtiota ei ole koskaan ollutkaan.
No en tiedä onko Israel ollut aiemmin, eikö se ollut Juudan maa tai joku.

En tiedä onko kurdistania ollut koskaan ja ansaitsevatko he valtion, tai jos nyt saamelaiset tai öö mikä se uusi valtio kun Etiopiasta lähti,öö Eritrea muistaakseni.
Kyllähän uusia valtioita syntyy ja mikä kauheus se nyt olisi?

Tietenkin Jerusalem yhteiseksi pääkaupungiksi voisi olla liikaa, tuollainen malli kuin Roomassa että kaksi pääkaupunkia yhdessä voinee olla mahdoton tuolla.

Sienestys ja sieniherkut


Evakkotyttönä opin sienien tunnistamisen, ainakin osan niistä, isän kanssa syksyisillä metsämarsseilla Orimattilan Simolan kylän metsissä. Marssin tuntua lisäsi se että isän pusakka oli entinen harmaa sotilastakki josta tunnukset oli irrotettu. Kun sieniä joskus löytyi paljon, isä riisu pusakan ja teki siitä pussi jossa kuljetti saaliin kotiin. Minulla oli oma pieni kori ja isällä myös omansa.
Äidin homma oli siivota sienet ja panna ne ensin likoon isoon puusaaviin. Siitä ne vähin erin ryöpättiin ja suolattiin toiseen saaviin joka oli vähän pienempi. Sellaista pienenpää käytettiin sienien suolaamisessa ja puolukan survomiseen. Kellarissa niitä säilytettiin talven yli.

Isä keräsi vain 'maitosieniä'  so. haapasieniä, karvalaukkuja ja kangassieniä, joita kirjoissa kaikkia kutsutaan rouskuiksi .

Itsekseni, kun innostuin kovasti sieniruoista, opettelin tunnistamaa paljon muitakin lajeja. Olen kerännyt mielelläni kehnäsieniä, leppärouskuja, lampaankääpää, ukonsientä, mustatorvisientä ja suppilovahveroa ja tietenkin kantarelleja. Näitä kaikkia voi panna suoraan pannuun, jos niin haluaa. Ensin sienet on aina puhdistettava, ja etenkin herkkutateissa on etanoita ja sääskentoukkia.
Italialaiset taitavat syödä tatit toukkineen etanoineen. He ovat lähes hulluin suomalaisiin herkkutatteihin.

Olen oppinut erottamaan valkoisen kärpässienen kuusen herkkusienestä, joka on erittäin hyvänmakuinen.
Korvasieni , piispanhiipan ohella toinen keväinen laji on sitävastoin keitettävä huolellisesti vettä vaihtaen. Yleensä kuivatan korvasienet, mutta samoin ne on liotuksen jälkeen keiteltävä ennen kuin niistä ruokaa valmistaa.

Sieniruoista mainitsen ensin herkkutatin, josta saa mainiota ruisleivän päällystettä kunhan hetken paistaa voissa ja lisää suolaa ja valkosipulia ja persiljaa. Samat paistetut herkkutatit sopivat sekä pastan joukkoon, että risottoon. Samaan tapaan toimin kantarellien kanssa. Torvisienet ja 'suppikset' ovat keittojen ja kastikkeiden raaka-aineena mainioita. Suolatuista rouskuista tulee ihana metsäsienikeitto, tai sienikastike .Ukonsienestä paistan pihvejä. Kastetaan lakin neljännekset  ensin munamaitoon, sitten leivitetään korppujauhoissa jossa on suolaa pippuria.Hetsi pannussa, voissa tietenkin, ja taas on makoisa sieniruoka valmis.
Isä halusi suolasienistä usein ' sien´serpaa'. Se oli minusta sipulin kanssa paistettua silputtua suolasientä jota isä söi ruisleivän keralla.
Monet käyttävät eri sieniä raakana salaateissa. Itse en sitä olen vain kokeillut viljellyistä herkkusienistä. Niistä pidän eniten grillivartaissa.

Kielilläpuhuminen on erikoinen armolahjaksi mielletty ilmiö. Paavalikin mainitsee sen: "Kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä." Tätä on tutkitukin ja on löydetty piirteitä, jotka ovat hyvinkin 'ihmisestä'. Pidän myös hyvinkin mahdollisena, että karismaatikkoina esiintyvien saarnamiesten joukossa on taitavia jäljittelijöitäkin. Sekavia puhuva ei siis suinkaan aina ole Hengen vaikutuksen alainen.