Malla rohkaisee ajattelullaan: Jumala on läsnä arjessamme, siitä kiitokset, juuri tämän menetettyäni en oikein voinut hyvin. Siitähän kyselin että "johdattaako Jumala" mutta se on väärää slangia ja siten körttiympyröissä taisi herättää vain ärtyumystä. Suomeksi kai kysyttäisiin jokseenkin, että piittaako Jumala yksittäisistä pienistä ihmisistä. Kaanaankieli on aina vaarallista luotiin se sitten minkä liikkeen parissa hyvänsä, sitä kun ei muualta muuttanut joko osaa tai kuullun ymmärtäminen menee ihan improbaturiksi.
Minä olen onnellinen ja myös kiitollinen uudesta siilistäni, Magnus on nimensä tai Magnus Nicolaus koska saapui jouluksi. Herra Hugon menetys oli kova isku. Magnus on hyvin erilainen siili. Herra Hugo oli kiinnostunut minusta ja siitä kaikesta mikä kuuluu minuun kuten onko korva jotain erillistä, ehkä syötävää. Magnus rakastaa hiekkalaatikkoaan, herätessään se kömpii sinne, kaivaa kuopan ja paneutuu torkkumaan nautinnollisesti silmät puoliummessa. Se on tottunut siihen että yhteinen matoshetki vietetään siellä joten niskani on lujilla. Nyt sitä saa jo silitellä, alkuun nosti piikit pystyyn ja tuhisi pahoin. Enää se ei juokse karkuun ja kun avaan siilikaapin oven ja ihmettelen, missä mahtaa olla Leenan pieni iilukka, pitääkö Leenan syödä kaikki matoset yksin, se vastaa kyllä uh. Lääkärillä se juoksi sitä karkuun ja pyrki syliin, eli on se jotenkin kiinnittynyt. En ole koskaan nähnyt siiliä niin tiukassa pallossa kuin Magnus lääkärillä.
Käytiin vain turvatarkastuksessa.
