Luokkaerot parisuhteessa HS 31.10.2019

[Pena]

Matt. 25:24-28 kertoo, miten suhtaudutaan sellaiseen, joka on liian ’aralla tunnolla’.

[luterilainen]

Matt. 25:24-28 kertoo, miten suhtaudutaan sellaiseen, joka on liian ’aralla tunnolla’.

Eikös kelvoton ja laiska palvelija ole sellainen, joka ei tunne Jumalan armoa ja rakkautta, vaan pitää Häntä ankarana miehenä? Hänhän toimi vain rangaistuksen pelosta. Kristuksen palvelijan armosta ja levosta käsin tehdyt työt kelpaavat aina Jumalalle.

[Pena]

Ei kai vertaus mistään laiskuudesta kerro. Arkuudesta on kysymys. Vanhatestamentillinen moraali kääntyy helposti pelkäksi rangaistuksen peloksi. Uusi liitto vapauttaa siitä ja suuntaa katseet tavoiteltaviin ihanteisiin. Katekismuksen tutut käskyjen selitykset alkoivat: ”Meidän on peljättäviä ja rakastettava Jumalaa niin, että...” 1. Joh. 4:17 sanoo: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole.”

[luterilainen]

Ei kai vertaus mistään laiskuudesta kerro. Arkuudesta on kysymys. Vanhatestamentillinen moraali kääntyy helposti pelkäksi rangaistuksen peloksi. Uusi liitto vapauttaa siitä ja suuntaa katseet tavoiteltaviin ihanteisiin. Katekismuksen tutut käskyjen selitykset alkoivat: ”Meidän on peljättäviä ja rakastettava Jumalaa niin, että...” 1. Joh. 4:17 sanoo: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole.”

Tunnemme Jumalan sellaisena kuin Raamattu Hänet ilmoittaa. Itsensä salannutta Jumalaa emme tunne. Häntä meidän on peljättävä ja rakastettava. Jumala kätkee ikuisen lempeytensä ja laupeutensa ikuiseen vihaansa ja vanhurskautensa epävanhurskauteen. Uskon korkein aste on sen uskomista, että Jumala on hyvä pelastaessaan hyvin vähän ihmisiä ja tuomitessaan kadotukseen hyvin paljon ihmisiä.

[Pena]

Uskon korkein aste on sen uskomista, että Jumala on hyvä pelastaessaan hyvin vähän ihmisiä ja tuomitessaan kadotukseen hyvin paljon ihmisiä.

Uskon aste-erojen mittaaminen ei uskoakseni kuulu kenellekään. Senkin arvioiminen, miten monta pelastuu tai joutuu kadotukseen, on turhaa. Mitä pienemmäksi katsomme pyhien joukon, sitä vaikeampi meidän on itse mahtua siihen.

[luterilainen]

Uskon aste-erojen mittaaminen ei uskoakseni kuulu kenellekään. Senkin arvioiminen, miten monta pelastuu tai joutuu kadotukseen, on turhaa. Mitä pienemmäksi katsomme pyhien joukon, sitä vaikeampi meidän on itse mahtua siihen.

Ihmisen taivaaseen pääseminen tai kadotukseen joutuminen riippuu Jumalan valinnasta. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kehotetaan tutkimaan Jumalan pelastustahtoa Hänen Kristuksessa ilmoitetusta tahdostaan eikä arvailemaan sitä hänen salatusta tahdostaan. Jumalan iankaikkisesta ennaltatietämyksestä ja valinnasta voimme lukea luterilaisista tunnustuskirjoista Yksimielisyyden ohje.

Yksimielisyyden ohje - Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta http://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html

[Pena]

Sinun ’uskon korkein asteesi’ on siis myös vastoin luterilaisia tunnustuskirjoja.

[vn]

Totean lyhyesti tähän väliin että Jeesus pelastaa.
Meidän valinta on otammeko Jeesuksen sovitustyön puolestamme vastaan.

[luterilainen]

Sinun ’uskon korkein asteesi’ on siis myös vastoin luterilaisia tunnustuskirjoja.

Heränneen kansan uskon korkein aste on enemmän kysymyksiä tekevää kuin varmoja vastauksia jakelevaa uskoa.

[Pena]

Heränneet antavat niin kysymysten esittämisen kuin vastausten antamisen Herran työksi. Toisilleen he kertovat, miten hyvä on Hänen hoidossaan elää vaikka kohtalo kolhisikin.

[luterilainen]

Heränneet antavat niin kysymysten esittämisen kuin vastausten antamisen Herran työksi. Toisilleen he kertovat, miten hyvä on Hänen hoidossaan elää vaikka kohtalo kolhisikin.

Juuri noin! Hengellisesti köyhä ja osaamaton herännyt tunteekin itsensä mitättömäksi ja huonoksi ihmiseksi, mutta Jumala pitää häntä arvokkaana antamatta kuitenkaan turhia toiveita pelastusvarmuudesta ja taivaaseen pääsemisestä. Vasta taivaan portilla sen tietää, pääseekö taivaaseen vai joutuuko iankaikkisesti helvetinliekkeihin.

[Pena]

Jumala pitää häntä arvokkaana antamatta kuitenkaan turhia toiveita pelastusvarmuudesta ja taivaaseen pääsemisestä.

Toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen (Hepr. 6:19).

[vn]

Onko pelastusvarmuus tunnustuskirjojen mukaan tuollaista että ihminen vaan odottaa mikä
kohtalo sattuu olemaan? Elettävä ahdistavassa epävarmuudessa, toivottomuudessa?
Onko niin että Jumala "valitsee", määrää ennakolta kuka pelastuu kuka ei???

NÄIN EI OLE!!

Lukekaa mitä Raamattu sanoo, esim. Joh. 3:16
Jumala tahtoo että kaikki ihmiset pelastuvat.
Siksi Jumala lähetti oman poikansa Jeesuksen kärsimään ja kuolemaan koko maailman
kaikkien ihmisten syntien tähden.
Jumalan puolelta kaikki on tehty, kaikki on valmista, pelastusvarmuus on tässä.
Ihminen voi pelastua vain armosta, uskosta siihen että Jeesus on minun syntini kantanut.
Ihminen on heikko, ei kykene pelastamaan itseään, Jeesus voi.
Saamme rukouksessa pyytää että Jeesus ottaa meidät yhteyteensä, ja pitää meistä kiinni
Ihminen on paha, syntinen, maan matonen kuten täällä sanonta kuuluu, se on pysyvä tila.
Ei ihminen hyväksi muutu.
Jeesuksen verellä pestynä saamme kelvata Jumalalle, Hän näkee meidät Jeesuksessa.
Elämämme tarkoitus ei ole voivotella koko ajan toivottomana surkeuttamme, vaan pikemminkin
se että iloiten kiitäämme siitä mitä Jeesus on puolestamme tehnyt.
Katsotaan Jeesuksen kirkkauteen, ei omaan syntisyyteemme.
Jumala ei anteeksiannettuja syntejämme muista...ihmiset muistavat...valitettavasti.

[seppos]

Olemme aika etäällä aiheesta. Onko paluuta?

[öppiäinen]

Onko pelastusvarmuus tunnustuskirjojen mukaan tuollaista että ihminen vaan odottaa mikä
kohtalo sattuu olemaan? Elettävä ahdistavassa epävarmuudessa, toivottomuudessa?
Onko niin että Jumala "valitsee", määrää ennakolta kuka pelastuu kuka ei???

NÄIN EI OLE!!

Tunustuskirjoja kirjoitelleilla Lutherilla ja Melanchtonilla oli asiasta vähän eri käsitykset.
Lutherin mukaan juuri noin se menee, Jumala valitsee.

Minulle se on ollut se kaikkein vapauttavin ajatus mitä voi olla. Ei tarvitse yrittää uskoa.

Miksi se olisi toivottomuutta? Toivohan silloin juuri on olemassa!

Erkki Niinivaara selitti, että silloin voi uskoa (jos nyt yleensä voi uskoa), että Jumala on hyvä ja järjestää kaiken lopulta parhain päin, miten sitten järjestääkin. Sitten voi lopuksi todeta, että kyllä, juuri näin sen piti mennä, vaikkei sitä ehkä vielä ymmärrä.