Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 11.11.19 - klo:20:21

Otsikko: Totuus vai legenda
Kirjoitti: seppos - 11.11.19 - klo:20:21
Olin tänään tilaisuudessa, missä tunnettu puhuja tehosti puhettaan saduilla väittäen niitä tosiksi. En ymmärrä mikä Jumala kaipaa/tarvitsee perättömiä puheita tuekseen. Ei puututa puhujan nimeen, että pysytään asiassa eikä henkilössä.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Pena - 11.11.19 - klo:20:43
Sadut voivat joskus opettaa totuuksia paremmin kuin esitelmät. Sikäli ne voivat olla totta. Se ei silti tee fiktiota faktaksi, sepitettä tiedoksi.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Mauno - 12.11.19 - klo:06:37
Sadut, tarinat ja todellisuus. Näitä olen pohtinut koko työurani ajan nuorisotyöntekijänä.
Satuja en ole juurikaan lapsille kertonut, mutta tarinoita tuhansia kertoja. Tositarinoita tai kertomuksia, jotka voisivat olla totta ladten ja nuorten elävästä elämästä.
Tarinan avulla pystyy kuulijan tai isonkin joukon ihmisiä siirtämään kokonaan toiseen paikkaan. Mielikuvissa liikutaan tarinan tapahtumapaikoilla ja -todellisuuksissa.
Tarinat eivät ole satuja.

Jeesuksen puheessa oli usein tarinoita.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Pena - 12.11.19 - klo:07:09
Jeesuksen puheessa oli usein tarinoita.

Niinpä. Rikas mies ja Lasarus, Laupias samarialainen ja Tuhlaajapoika eivät olleet tapausselostuksia vaan tarinoita, vertauksia.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.11.19 - klo:07:54
Jeesus puhui myös vertauksin. Niistä minä olen löytänyt sen kultajyvän.
Olen taipuvainen siihen itsekin.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: 1944 - 12.11.19 - klo:09:00
Jeesus puhui myös vertauksin. Niistä minä olen löytänyt sen kultajyvän.
Olen taipuvainen siihen itsekin.

Tahtoo olla minullakin, että keksin kaiken maailman synonyymeja varsinaiselle tarkoittamalleni sanalle.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: seppos - 12.11.19 - klo:11:08
Sadut ja tarinat ovat täysin sallittuja, mutta niiden väittäminen tosiksi loukkaa minua. Ne ovat hyviä tehokeinoja ja puheen värittäjiä, mutta pysytään silloinkin totuudessa eli kerrotaan jutun alkuperä.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: PekkaV - 12.11.19 - klo:14:15

   "... Hyvät kuulijat! Tämä tarina on tosi." Korttipakka Tapio Rautavaara https://www.youtube.com/watch?v=x_ymt1Zl8S0

Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: luterilainen - 12.11.19 - klo:14:31
Olin tänään tilaisuudessa, missä tunnettu puhuja tehosti puhettaan saduilla väittäen niitä tosiksi. En ymmärrä mikä Jumala kaipaa/tarvitsee perättömiä puheita tuekseen.
Mielestäni maamme sananvapauden kannalta katsottaessa satuja ja tarinoita saa väittää tosiksi.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Kalistaja - 12.11.19 - klo:15:15
Mielestäni maamme sananvapauden kannalta katsottaessa satuja ja tarinoita saa väittää tosiksi.

 Toisessa ketjussa luterilainen ei mielestäni ymmärtänyt lainkaan Räsäsen esiintymisen syytä ja taustaa.  Jos tuo luterilaisen ylle laittama toteamus on sarkasmia, niin kehno se on lajissaan. Tosin sananvapauteen kuuluvat myös sellaiset ajatukselliset surkeustöhnät, joita tälläkin sivustolla joidenkin kirjoittajien teksteissä ilmenee.  :kahvi:

Sana-asiain ammattilaisena tosiaankin vähintäänkin närkästyn puolivillaisista ajatusrakennelmista, joita tälläkin foorumilla aika ajoin eteen tulee.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.11.19 - klo:15:21
Lähdetkö Kalistaja tällä- tai ensiviikolla kanssani Leppävaaran Selloon syömään?
Minä tarjoan.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Kalistaja - 12.11.19 - klo:15:40
Lähdetkö Kalistaja tällä- tai ensiviikolla kanssani Leppävaaran Selloon syömään?
Minä tarjoan.

Lähtökohtaisesti kyllä, ensi viikolla. Facebookissa taidat olla se kuvaton Kyösti Karjalainen ( siitä päätellen kun Viisveisaaja on siellä kaverisi). Eli pyydän sinua kaverikseni Facessa, jonka henkilökohtaista osiossa voimme sopia tarkemman ruokailuajan. Olen tämän päivän laittanut juttuehdotelmia eri mediataloihin, ja kun saan niihin vastauksia, niin sitten tiedän sopivan raon ruokailuun. Mutta Facessahan asiaa voi järjestellä. Laitan sinulle kaveripyynnön F-mediaan eli Faceen aivan näillä näppäimillä. Tarkkaile asiaa. :kahvi:
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.11.19 - klo:15:49
OK, tehdään näin.

En tarkkaan muista kavereitani, mutta voisin olettaa, että Viisveisaaja on eräs heistä, enkä muista kuvaanikaan sinne laittaneeni.
Käyn harvoin facebookissa.
Siellä pitäisi lukea jotain Kesämäen lukiosta, joka on Lappeenrannassa ja asuinpaikkani on nykyään Espoo.
Jos nämä ovat siellä, niin se olen minä.
En välttämättä tänään käy facebookissa, mutta käyn hyväksymässä kaveripyynnön ja lähetän sinulle puhelinnumeroni hyvissä ajoin facebookin kautta niin voimme sopia tarkemmin ruokailuajankohdan. Asun aika lähellä Selloa.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Pena - 12.11.19 - klo:15:53
Sadut ja tarinat ovat täysin sallittuja, mutta niiden väittäminen tosiksi loukkaa minua. Ne ovat hyviä tehokeinoja ja puheen värittäjiä, mutta pysytään silloinkin totuudessa eli kerrotaan jutun alkuperä.

Nykyaikana näyttää tarpeellisella kertoa uutisenkin alkuperä. Kaikki totena esitetty ei pidä paikkaansa. Ehkä ilmeinen satu on rehellisempi kuin valheuutinen.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: 1944 - 12.11.19 - klo:16:00
Minä olen niin tyvessä, että tällä  :003: tai tällä  :017: merkillä selviää, jos meinaa lossata. Täällä kirjoitteli yksi LadyMalla ennen ja hänellä oli erityisen iskevä vihreä ukko, pitkä kuin mikä. Väri taisi sittenkin olla kärttyistä paremmin kuvaava retliini.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Kalistaja - 12.11.19 - klo:16:16
OK, tehdään näin.

En tarkkaan muista kavereitani, mutta voisin olettaa, että Viisveisaaja on eräs heistä, enkä muista kuvaanikaan sinne laittaneeni.
Käyn harvoin facebookissa.
Siellä pitäisi lukea jotain Kesämäen lukiosta, joka on Lappeenrannassa ja asuinpaikkani on nykyään Espoo.
Jos nämä ovat siellä, niin se olen minä.
En välttämättä tänään käy facebookissa, mutta käyn hyväksymässä kaveripyynnön ja lähetän sinulle puhelinnumeroni hyvissä ajoin facebookin kautta niin voimme sopia tarkemmin ruokailuajankohdan. Asun aika lähellä Selloa.

Asia selvä. Noin tapahtukoon.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: luterilainen - 12.11.19 - klo:18:43
Väitän, että Grimmin veljesten tarina Lumikki ja seitsemän lyhytkasvuista perustuu tositapahtumiin. :)
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.11.19 - klo:19:55
Asia selvä. Noin tapahtukoon.

Kävinkin jo nyt hoitamassa asian facebookissa kuntoon.
KAikkea hyvää kaikille!
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: seppos - 12.11.19 - klo:22:37
Väitän, että Grimmin veljesten tarina Lumikki ja seitsemän lyhytkasvuista perustuu tositapahtumiin. :)

Kaikkea saa väittää, mutta kaikkea ei tule totena pitämän. Jokainen harkitkoon itse onko totta vai humbuukia.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Kalistaja - 13.11.19 - klo:16:34
Kävinkin jo nyt hoitamassa asian facebookissa kuntoon.
KAikkea hyvää kaikille!

Havaitsin.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: vn - 14.11.19 - klo:13:24
Minä olen niin tyvessä, että tällä  :003: tai tällä  :017: merkillä selviää, jos meinaa lossata. Täällä kirjoitteli yksi LadyMalla ennen ja hänellä oli erityisen iskevä vihreä ukko, pitkä kuin mikä. Väri taisi sittenkin olla kärttyistä paremmin kuvaava retliini.

Ehkä jotain näitä.   :040: :031: :026:
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: 1944 - 14.11.19 - klo:13:52
Juu, tuo vasemmalla oleva. Eikö olekin mahtava. :039:
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Leena - 18.01.20 - klo:18:47
Olin tänään tilaisuudessa, missä tunnettu puhuja tehosti puhettaan saduilla väittäen niitä tosiksi. En ymmärrä mikä Jumala kaipaa/tarvitsee perättömiä puheita tuekseen. Ei puututa puhujan nimeen, että pysytään asiassa eikä henkilössä.

Olisko lukenut Bettelheimin kirjan Satujen lumous?

Saduissa toistuvat usein ihmismielen totuudet, ongelmat ja ratkaisut jotka jossain ikäkaudessa ovat ihan jees ja jotka kasvun varrella toivottavasti muuttuvat ja ovat ikään kuin jees, kun siis ja jos ja eihän siis oikeesti. Pahat äitipuolet, urheat nuorimmat pojat, nukkuvat prinsessat jotka prinssi suutelee hereille. Osittain ne ongelmat jäävät ratkeamatta,  jokaisen kasvuun jää neuroottisia säröjä jotka aiheuttavat oireita tai sitten vähemmässä määrin, säätelevät mielialaa ja muovaavat persoonallisuutta.

Eli ihminen saattaa saduista löytää universaalia ihmisen omaa piilotajuntaa koskevaa totuutta, joka on  jopa samaa joka ihmisessä jotenkin Jungin korostusten malliin, mutta en alkuunkaan usko että sieltä, siis piilotajunnasta, löytyisi Jumala.  Tai Jumalan Totuus. Tai Totuus, joka oli alussa Jumalan luona, ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä.

Tietenkin on psykoanalyytikoita jotka olettavat Freudin tavoin että piilotajunnasta löytyy Jumala, mutta ei sieltä löydy kuin nippu jumalia.  Niitä siellä vilisee kyllä, ihmisten jumalakuvia ja määritelmiä, monijumaluuden olennot ja ihmisen vakuuttuneisuus oman jumalakäsityksensä ylivertaisesta totuudesta -- hyvä tavaton,. se on sille ihmiselle tosi.

En pitäisi seurapuhetta tästä, esitelmän ehkä,  mutta en seuroissa.

Tai olisko lukeniut Matti Hyrckin väitöskirjan tai muuten törmäillyt jumalarepresentaation käsitteeseen.  Ja juu joo tavallaan. Saduista voi löytyä jumala joka ei ole tosi Jumala, ja se löytö on arvokas että herrat erottaa.

 
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: seppos - 18.01.20 - klo:22:58
Olisko lukenut Bettelheimin kirjan Satujen lumous?

Saduissa toistuvat usein ihmismielen totuudet, ongelmat ja ratkaisut jotka jossain ikäkaudessa ovat ihan jees ja jotka kasvun varrella toivottavasti muuttuvat ja ovat ikään kuin jees, kun siis ja jos ja eihän siis oikeesti. Pahat äitipuolet, urheat nuorimmat pojat, nukkuvat prinsessat jotka prinssi suutelee hereille. Osittain ne ongelmat jäävät ratkeamatta,  jokaisen kasvuun jää neuroottisia säröjä jotka aiheuttavat oireita tai sitten vähemmässä määrin, säätelevät mielialaa ja muovaavat persoonallisuutta.

Eli ihminen saattaa saduista löytää universaalia ihmisen omaa piilotajuntaa koskevaa totuutta, joka on  jopa samaa joka ihmisessä jotenkin Jungin korostusten malliin, mutta en alkuunkaan usko että sieltä, siis piilotajunnasta, löytyisi Jumala.  Tai Jumalan Totuus. Tai Totuus, joka oli alussa Jumalan luona, ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä.

Tietenkin on psykoanalyytikoita jotka olettavat Freudin tavoin että piilotajunnasta löytyy Jumala, mutta ei sieltä löydy kuin nippu jumalia.  Niitä siellä vilisee kyllä, ihmisten jumalakuvia ja määritelmiä, monijumaluuden olennot ja ihmisen vakuuttuneisuus oman jumalakäsityksensä ylivertaisesta totuudesta -- hyvä tavaton,. se on sille ihmiselle tosi.

En pitäisi seurapuhetta tästä, esitelmän ehkä,  mutta en seuroissa.

Tai olisko lukeniut Matti Hyrckin väitöskirjan tai muuten törmäillyt jumalarepresentaation käsitteeseen.  Ja juu joo tavallaan. Saduista voi löytyä jumala joka ei ole tosi Jumala, ja se löytö on arvokas että herrat erottaa.

Saa satuja kertoa, mutta niitä ei saa totuudeksi väittää eikä edes antaa kuulijan ymmärtää niin.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Pena - 19.01.20 - klo:07:26
Saa satuja kertoa, mutta niitä ei saa totuudeksi väittää eikä edes antaa kuulijan ymmärtää niin.

Totuutta on monenlaista. Dokumenteilla todistettava historiallinen totuus on vain yksi muoto. Satu voi kertoa meistä ihmisistä jotain, minkä koemme sisimmässämme todeksi. Se kertoo sen usein havainnollisemmin ja napakammin kuin historiallisiin tapahtumiin perustuva tutkielma.

Satu ei ole valhetta.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Leena - 19.01.20 - klo:10:16
Totuutta on monenlaista. Dokumenteilla todistettava historiallinen totuus on vain yksi muoto. Satu voi kertoa meistä ihmisistä jotain, minkä koemme sisimmässämme todeksi. Se kertoo sen usein havainnollisemmin ja napakammin kuin historiallisiin tapahtumiin perustuva tutkielma.

Satu ei ole valhetta.

Näinkin, tietty. Tai siis näin juuri, satu ei ole valhetta, se on satua.

Toisaalta, en osaa sanoa missä määrin symbolinen tarina voidaan julistaa totuudeksi sen kummemmin kuin valheeksikaan. "Myytti, legenda, taru, syvästi totta", luki teol tdk:n lehdessä noin 1978, se on rivi jostain runosta. Juu on, mutta aina subjektiivista ja kokemusmaailman totuutta, joka sadun tavoin puhuttelee yhtä mutta toista ei yhtään.  Joku muistaa hautaan asti lempisatunsa, toisella semmoista ei edes ole ollut. Lempisatu oli hyvä tienviitta tutkittaessa omaa tiedostamatonta, hieman kuin uni, joissa toistuvat usein kyllä yhteiset arkkityypit. Eihän uniakaan luokitella valheiksi, mutteivat ne oikeastaan uutisarvon saavuttavaa totuutta liene...

Saduilla voidaan sanoa olevan paikkansa maailmankirjallisuudessa.

Taitaa kuitenkin olla niin, että aikansa kaikelle ja kaikki paikalleen. Erityisesti lapsille on oikein hyvästä kuulla satuja ja tarinoita, ja yhteinen iltahetki on jo itsessään arvokas asia.

Hengellisiin totuuksiin en kuitenkaan liittäisi satuja, en tiedä ilmaisevatko sadut niistä mitään.  Evankeliumikirjallisuus tulisi esimerkiksi erottaa sadusta.
Sen merkitys on aivan muu. Toinen juttu on, ettei jokainen pidä sitä totena siis missään määrin, joku pitää kirjaimellisena totuutena ja suuri osa ei tunne ollenkaan. Näin joka tapauksessa on. Evankeliumi ei ole satu.

Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Leena - 19.01.20 - klo:10:34
Olisiko parempi verrata satua uneen.  Ei sekään ole valhe. 

Uni on uneksijalleen "kuninkaantie tiedostamattomaan", eli arvokas totuus. 

Mutta unen totuus on sittenkin subjektiivinen.  Vaikka miten on uniarkkityyppejä jotka olisi kaikilla samoja. Kysymyksiä on liikaa --- miksi juuri nyt näen tällaisen unen, mikä siinä on päiväjäännettä, mikä jotain syvempää nostettua kun ne siinä aina on.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Pena - 19.01.20 - klo:11:03
Joillekin on loukkaus se samankaltaisuus, mikä on Joonan kirjan ja Sindbad merenkulkijan sadun välillä. Kipling on kirjoittanut oman versionsa Kuinka valas sai nielunsa ja Collodin Pinocchio päätyy myös suren meripedon vatsaan. Jeesus taisi arvostaa Joonan kirjaa. "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Onko kertomus Joonasta historiallisesti totta vai ainoastaan sepitetty kertomus tärkeän totuuden havainnollistamiseksi? Sillä ei mielestäni ole väliä. Emmehän usko Joonaan emmekä suureen kalaan. Uskomme Herraan.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.01.20 - klo:11:14
Onko mielikuvitus totta vai valhetta ? Tästä on minulla esimerkkiä omalla ja Lotan, tyttärentyttärentyttären, kohdalla.

Meidän on helppo sepittää ja värittää, mutta emme suinkaan valehtele vaikka niin eräät luulevat.
Lotta on 10 v, ja leikkiin yhä pehmolelujensa kanssa hienoja leikkejä. Äsken ne, lelu-lapsukaiset heräteettiin pöydän alta yö-unilta. Ne myös syövät omalla lusikalla ruokapöydässä. Lotta on ollut yökylässä.

Mitä minä olen kirjoittanut ja kirjoita täällä on totta, ei kuvitelmaa, ei edes väritettyä, vaan tapaani puhua ja kirjoittaa jos niin haluan tai siltä tuntuu. Ei ole mielestäni valhetta sekään.

Valehtelija joko salaa jotakin tai koettaa hyötyä jotenkin, mielestäni.

Myös väärän kuvan antaminen itsestään tarkoituksella hipoo valehtelun rajaa.
Siis trollaus tms.
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Leena - 19.01.20 - klo:11:34
Joillekin on loukkaus se samankaltaisuus, mikä on Joonan kirjan ja Sindbad merenkulkijan sadun välillä. Kipling on kirjoittanut oman versionsa Kuinka valas sai nielunsa ja Collodin Pinocchio päätyy myös suren meripedon vatsaan. Jeesus taisi arvostaa Joonan kirjaa. "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Onko kertomus Joonasta historiallisesti totta vai ainoastaan sepitetty kertomus tärkeän totuuden havainnollistamiseksi? Sillä ei mielestäni ole väliä. Emmehän usko Joonaan emmekä suureen kalaan. Uskomme Herraan.

No joo, oikeastaan odotin tätä näkökulmaa tai esimerkkiä. Apokryfikirjoissa vasta meheviä juttuja löytyykin, kuten se tarina morsiamesta, jonka sulhaset demoni tappoi kunnes saapui joku Prinssi Oikeamielinen ja tappoi demonin.

Sanoisin että neuroosia syvemmät häiriöt piiskasi tyttörukkaa, ja eroottinen tyydytys hoiti ainakin jonkun niistä.

Joku toinen sanoisi jotain muuta.

Joonan tarina löytyy tietty evankeliumikirjallisuuden viitteenä, eli se kannattaa lukea ja lapsena luin lastenraamatustani paljon mieluummin vanhaa kuin uutta testamenttia.

………………….

Olisiko jälleen niin, että Joonan tarinan tehokkuus perustuu helposti ymmärrettävään kertomuksen, johon uskomisesta me emme tosiasiassa tiedä, sen antiikin ajan totuuskäsitys oli toinen eikä maailmasta tiedetty niin paljon kuin nyt.  Saattoivat mene tiedä pitää totuutena.  Se juttu se oli myös kuulijoille takuulla tunnettu.

Tunnen tietty kovastikin sakkia joka kinaa siitä valaasta ja vatsasta ja selittää sitä todeksi ja vaatii jopa siihen uskomaan. Sitten taas sakkia joka korostaa kolme--luvun merkitystä isä-äiti-lapsi -- dynamiikalle, eli Oidipus-tarun hullaannuttamat teologit, jostain suyystä numerot ei ole psykoanalyytikkojen heiniä, en osaa selittää …  Kaikkeen tarvitaan kolme nimeä -- allekirjoittaja ja kaksi todistajaa, Joona oli kolme päivää valaan vatsassa, Kristus nousi kolmantena päivänä kuolleista (tosiasiassa kai havaittiin kolmantena päivänä elävän) Jumala on kolmiyhteinen jne. 

--Oma ajatteluni täydentää Sepposin kysymyksen sadusta ja todesta siten, että on objektiivista ja subjektiivista totuutta.  Kun se objektiivinen värittyy kuten esimerkiksi käy silminnäkijähavainnoissa aina, voitaneen puhua astian mausta, olkoon vain alkuaan hengellisten piirien käyttämää.

Partiolaisilla on semmoinen KIM-leikki, on ainakin ollut.  Siinä kerätään juuri havaintoja, ja niitä verrataan siihen mitä oikeasti oli --- punainen soutuvene jossa oli soutaja jolla oli pelastusliivi jne.  Filosofian suueria kysymyksiä on, onko mitään objektiivista totuutta, onko havaintomaailmaa ylipäänsä muualla kuin havaitsijan päässä.

Pienempi riittää minulle.  Filosofiani mukaan on minän ulkopuolinen maailma josta teen havaintoja.  On myös tosimaailma tai totuus, joka kohtuullisella tilastollisella merkitsevyydellä voidaan  jakaa yhteisenä totuutena.

Ilman tätä viittaa psykiatri on täydellisemmin hukassa, kuin on jo nyt, ihan riittävästi kiitos. Myös psykoottiset havainnot ovat havaitsijalleen totuutta, emmekä me ikinä sano että  kaveri valehtelee. Hän kuulee ääniä, joita kukaan muu ei ilmeisesti kuule. Hän tekee niiden ohjaamana ratkaisuja joita psykiatri toivottavasti ei hänen mukanaan tee.  Tarkasta Tiinalta.


Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Leena - 19.01.20 - klo:12:14
Onko mielikuvitus totta vai valhetta ? Tästä on minulla esimerkkiä omalla ja Lotan, tyttärentyttärentyttären, kohdalla.

Meidän on helppo sepittää ja värittää, mutta emme suinkaan valehtele vaikka niin eräät luulevat.

Jättäisin leikin ja lapsen tästä, eihän lapsi valehtele, kun hänellä vaikka on kuviteltu leikkitoveri.

Samoin minäkin ajattelen, että valehteluun liittyy motiivi, jonkinlainen hyötyminen.,

Mutta eikö värittäminen toisinaan hae hyötyä myös?  Saan tarinastani mehevämmän, ja pitäisihän kavereitteni minun tapani tuntea, ei ne sitä todesta ota...,. AAinakaan ihan. Pikkuisen pitää saada käyttää mielikuvitusta.
…………………………..

Meillä on sama taipumus, siskolla ja minulla, mutta kyllä siitä välillä jo lanko huomauttelee: Hei, ei se ihan noin mennyt, tai ei se mennyt noin ollenkaan. Samoin minulla on ystävä, joka laveeraa juttujaan, eikä se aina ole ihan okei.  Hän on onnistunut hämmentämään ihmisiä, ainakin minua, ja  hänen miehensä kyllä vähän hermostuu: Kuules tuota noin, ei se nyt ihan...

Systerin kanssa heitetään juttua, muuten minun on pakko pitää parhaani mukaan kiinni siitä, että kuvittelutarpeeni tyydytän muualla, vaikkapa kertomalla tarinoita.

Hukun merkilliseen soppaan, jos en suitsi mielikuvitustani.  Viittaan jälleen outoihin oireisiin, jotka totuin selittämään milloin mitenkin mutta aina niin, etten sanonut suoraan, ettei minulla ole pienintä aavistusta siitä, mistä puhutaan. En minä valehdellut, olin vain 27 vuotta toiminut niin, ja kun sanoin että sain kohtauksen, minulle vastattiin ettei selitys kelpaa, valehtelet. 

Sitten paiskauduin ammattiin, jossa on viisasta, että tarkoin ymmärtää mikä on ihan totta ja mikä pikkuisen sinnepäin tai tuo on nyt tuon henkilön  omaa totuutta. Mielikuvitus on epäilemättä apu terapeutin työlle, mutta vasta kun se on suitsittu. Eikä se ole pääroolissa, vaan tilan tekeminen toiselle. 

Kuvitellut jutut toisesta voivat haitata suuresti esimerkiksi työn saantia ja ystävyyssuhteita, muuten kukin kuvitelkoon puolestani vapaasti.  Kunhan emme suuresti kuvitelmoi toinen toistemme elämää ja henkilöä.   
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.01.20 - klo:20:17
Kiitos Leena viisaasta kirjoituksestasi .

Itse ole joutunut rationaalisen puolison ja hänen yhtä rationaalisen sukunsa kanssa, yhtä serkkua lukuunottamatta, sellaiseen puristukseen, että olen vasta opittuani kirjoittamaan , ettei meitä erilaisia saa tuomita luonteemme tai taipumustemme takia, vaan saamme olla, ja uskoa olevamme, yhtä rakkaita Taivaan Isälle  noiden hillitympien tyyppien rinnalla.

Ymmärrän toki ettei lapsen leikeissä ole kysymys valheesta. Ihmettelen vain tämän yhden jälkeläisen erilaisuutta, joka muistuttaa paljon omaani. Nykyisin luulen olevan harvinaisempaa että kymmenvuotias elää yhä leikkien maailmassa niin kuin tämä. Vai johtuuko ehkä siitä että kanssani hän kokee olevansa hyväksytty tällaisenaan. Minullakin oli eräs äidin siskoista joka ymmärsi minua samoin, hellästi rakastaen lähes kaikkea mit' touhuilin.

Olen katsonut ja kauhistunut fiktiivistä tv-sarjaa The House of cards. Jos todellisuudessa Yhdysvaltojen kongressissa pelataan osinkaan näin valheiden verkostoissa kuten tässä, niin mikä sen maan perii ?

No, ohjelma on käsikirjoittajien mielikuvitusta, ainakin osin.  :017:
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Viisveisaaja - 14.02.20 - klo:21:09

Tää on yksi syy miksi rakastan körttifoorumia.
Täällä on paljon tälläisiä aiheita, kun jengi kelaa asioita out of box.
Eli ihan miten ja jotenkin.

Vääriä väittämiä ainakin uskonnossa on paljon, vaikka en ole sanomaan mikä on oikein, kun en välitä niin paljoa siitä.
Jotenkin, kun Jumala loi maan ja kaikki siinä, niin tulkinta on yleensä 7 vuorokautta meni siinä.
Toiset tulkitsee, että ne Jumalan päivät on vähän erimittaisia.

Raamatussa on paljon sellaista, kun ihmiset ajattelee, että liikaa legendaa.
Kuitenkin jos juttelee oikein fiksujen teologien kanssa, niin legendoihin saa vastauksia, vaikka jotkun asiat jää legendoiksi, kuten ainakin Jooonan kalanvatsassa olosta, vaikka senkin tiede on todistanut mahdolliseksi ?

Jotenkin joonan kalanvatsa seikkailusta olen kuullut, että Joona kun tuli ulos sieltä, niin hän oli iholtaan erikoisen valkoinen ja kun hän dallasi pitkin jotain kaupunkia profetoiden, niin jengi pelästyi ja kääntyi parannukseen !!
Otsikko: Vs: Totuus vai legenda
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 15.05.20 - klo:20:20
Mielestäni maamme sananvapauden kannalta katsottaessa satuja ja tarinoita saa väittää tosiksi.

Toisessa ketjussa luterilainen ei mielestäni ymmärtänyt lainkaan Räsäsen esiintymisen syytä ja taustaa.  Jos tuo luterilaisen ylle laittama toteamus on sarkasmia, niin kehno se on lajissaan. Tosin sananvapauteen kuuluvat myös sellaiset ajatukselliset surkeustöhnät, joita tälläkin sivustolla joidenkin kirjoittajien teksteissä ilmenee.  :kahvi:
Sana-asiain ammattilaisena tosiaankin vähintäänkin närkästyn puolivillaisista ajatusrakennelmista, joita tälläkin foorumilla aika ajoin eteen tulee.

Me emme ole kaikki täydellisiä, vaikka niin luulemme. Suokaamme hänellekin mahdollisuus parantaa "satujansa", Kalistaja.