Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: öppiäinen - 05.09.15 - klo:13:09
-
Enpä löytänyt aiheesta ketjua. Onkos kaikki muut foorumilaiset jo (syystä tai toisesta) eläkkeellä?
No joo. Tulinpa eilen vilkaisseeksi mol.fi -sivustoa, ja eikös siellä edellinen työnantaja hae tekijää juri siihen pikku yksikköön, jossa työskentelin vuosikausia ketjupätkäläisenä, kunnes ei tullut enää uutta pätkää ja hakeuduin nykyiseen työhöni vuoden 2014 alussa. Nyt mietin, kuka sieltä on lähdössä pois. Olisiko yksi vanha kääkkä lopulta toteuttanut uhkauksensa ja päättänyt eläköityä, ehkäpä organisaatiouudistuksen suututtamana? Vai olisiko yksi lahjakas nuorempi heppu turhautunut tarpeeksi ja hakeutunut toisaalle? Jotakin on kuitenkin pitänyt tapahtua, sillä siihen aikaan kun siellä olin, ei ollut mitään suunnitelmia laajentaa yksikköä, pikemmin antaa sen kuihtua luonnollisen poistuman myötä. Siksi minunkaan hommiani ei jatkettu.
Ja vähän mietin, hakisinko jopa. Minähän en lähtenyt pois mitenkään ovet paukkuen. Homma vaatii aika spesifiä teknistä osaamista, jota ei ole valmiina melkein kellään, ja lisäksi (oikeastaan tämä on se isompi juttu) timintaympäristön tuntemusta. Uutta tekijää joutuu ajamaan sisään ainakkin vuoden, ennen kuin siitä on palkkansa edestä hyötyä (tämä oli ainakin oma kokemukseni).
Vai onko homma pedattu ex-duunikaverille, joka aikoinaan aloitti samaan aikaan kanssani niinikään tilapäisenä pätkäläisenä, ja jonka pätkäily päättyi äitiyslomaan, kunnes (kuulemma) tuli tekemään yhden vuorotteluvapaansijaisuuden pian sen jälkeen, kun olin lähtenyt (olisin varmaan saanut tuon sijaisuuden, jollen olisi siirtynyt jo muualle). Siinä olisi työhön kyllä ihan kelvollinen tekijä, vaikka itseäni pidänkin parempana. Useinhan nuo julkishallinnon paikat ovat juuri sellaisia, että haku on vain muodollinen ja paikkaan todellisuudessa halutaan henkilö, joka on tehnyt hommaa jo aikaisemmin määräaikaisena.
Tehtävälle on ilmoitettu kaiken teknisen osaamisen lisäksi sellainen outo vaatimus kuin "kyky esittää asiat selkeästi". Tuo juuri oli ihan erikoisosaamistani silloin kun siellä olin, ja myös nautin siitä, kun sain ystävällisesti vääntää rautalankaa (moni vääntäjä on hermostunut ja vihainen kun toinen ei tajua, mutta minulla on lehmän hermot ja oikeastaan vain kiinnostun enemmän, kun toinen ei tajua). Valitettavasti nykyinen työni ei tarjoa mahdollisuutta hyödyntää tuota lahjaani, vaan siellä arvostetaan epäselviä höseltäiä.
-
"Kun menin johonkin uuteen hankkeeseen, menin siihen täysin rinnoin ja voimin sisään. Mutta jos huomasin, ettei se voi toimia tai roolini ei ole optimaalinen, poistuin."
Näin entinen MySQL-johtaja, usein työpaikkaa vaihtanut Mårten Mickos YLEn haastattelussa (http://yle.fi/uutiset/henkilokuva_marten_mickos_piilaaksosta_ala_huoli_ole_vain_surkea/8279703).
En tunne roolini olevan nykyisessä työssäni optimaalinen :-\ Aika poistua? Vai jatkaa tilanraivuuta? Edellisessäni pääsin parempiin tuloksiin, juurikin kun rooli oli hieman toisin painottunut.
Se kun tietää, että osaa jotain erityistä, muttei pääse sitä käyttämään.
-
Voithan vaivihkaa kysäistä ko. työtehtävän tilannetta, josko näyttäisivät vihreää valoa hakemukselle. Eihän sitä paikkaa saa, jos sitä ei edes hae. Kuulostaa siltä, että vaihtelu virkistäisi.
-
Onhan täällä työväkeä, en tie miksi ei ketjua todetaan ole. Ehkä aktiivisin väki on eläkkeellä.
Kyllä minä joskus taisin tännekin puuskuttaa, jotta johdattaisiko Jumaka tuossa asiassa, mutta se meni sitten siihen, kuinka kukakin käsitti epäkörtit ilmaukset kuten "Jumalan johdatus" eli kun mietin mikä olisi eettisesti vähiten väärin se sitten sai tuon muodon ja "Lähimmäisenrakkaus olkoon meidän ainut johdatuksemme" oli. se nokkela vastaus.
Itse asiassa tuohon saakka päätyy vasta kun on äärimmäisen ja viimeisen päälle neuvoton, muutoin ajattelen että eläkäämme ns ilman jumalahypoteesia. Arkijärkeä kehiin, kysyä voi jos haluaa eli paikka oli mukava ja liksa ok ja työ haasteellista.
Itse tiedän että moniaalla hakuun ei mitään panna oikeastaan ennen kuin on se hakija, koska prosessi on hinnakas. En tiedä mikä siinä maksaa, sen vain että näin sanottiin. Tosin siis vielä siten että olin paikassa lupasin jäädä ja pantiin hakuun. Tiedettiin että yksi hakee :003: .
Se oli silloin. Muuttuuhan maailma ja käytännöt, ja itsehän mietin kumpi tässä nyt on totta oikeus ja kohtuus:
- Leena kannattaa koettaa saada ja pitää koska potilaat tykkää, se sanelee nopeasti lausunnot ja se on kiva
- Leena on paha niinkun koko ammattikunta paitsi mies.
- Mitä ei kai se oikeesti mennyt, mikä juttu tää on, en minä sillä sanonut
- mitenkä ei tule takasin
- no sitä ei ainakaan oteta takasin
- kun minä olen tämän yksikön Osastonhoitaja minä pidän siitä huolen ettei täällä työskentele yksikään sairas etenkään lääkäri
- mitä eikö tänne tule kukaan
- niin mutta LM on sen entinen esimies ja sehän joutui kehittämään sille toimenkuvan jossa vain sanellaan loppulausuntoja
- mitä eikö se ollutkaan ikinä sen esimies voi kauheeta minä menen ihan sekasin
----------_
- sillä on epilepsia ja siltä menee taju, ja se ei ole ongelmatonta. :kahvi:
Ah terve järki mieli rehti puhe vilpitön
Sä missä lienet? Sitä tiedä en
Vaan kaikkeen joskus väsyy,kyllästyy!
Siis oikein taikka väärin!
Työstään sai palkan
meistä kukin.
Siis pahat puheet sikseen, jokainen.
Mietin ja mietin aina uudelleen
Missä tein väärin
Tai teinkö oikein milloinkaan.
Käyn tässä niin maan runolliseksi suorastaan. :repee:
-
Miekii oon vielä työikäinen. Ja sellainen vielä kuusi ja puoli vuotta. Virassa olen ollut vasta viidettä vuotta. Sitä enne tein puolikasta, sijaistaen osa-aikaeläkeläistä.
Tykkään työstäni. Mielestäni omat vahvuuteni pääsevät siinä oikeuksiinsa.
Joskus tuntuu tylsältä, varsinkin jos ajattelee tuota aikaa eläkeikään. Onneksi on edessä taas sellaisia muutokisa, että uutta opittavaa on tiedossa, haasteita. Ja kuitenkin vuodet tuntuu nykyisin kuluvan niin mahdottoman nopeasti, että eläke koittanee nopeammin kuin uskonkaan. :023:
-
Kyl aina, kun tulee se huimaus pahoinvointi ja koko paketti muistan, että tätähän se oli. Näitä pukkasi lisää. Tuli sairaalareissua ja kaliumtiputusta ja niin oikein. Vasta nyt kysyn, että mitenkäs on. Sehän paheni työssä ollen, päivystysyönä puhkesi grand mal ja kiirehtiessäni terapiavastaanotolle basilasrimigreeni.
Tilannetta hankaloitti kenenkään pahaa tarkoittamatta se, ettei tuota sivusairautta tunnettu. Yhä lukee yleislääkärin käsikirjassa että pitäisi liittyä ankara päänsärky, mutta kun kipua kokevat vain aivokalvot.
Ja kohtasi ihmisiä joita vain pelotti olla yksinään työpaikalla. Toisilla työntekijöillä oli koulutusta, ja minä sain kohtauksen. Enhän voi sinne jäädä oksentelemaan ja konttaamaan. Eikä se psykologi olisi jäänyt yksin, sillä osastosihteeri on aina läsnä. Pelottavat potilaat saa perua ja oven lukita avatakseen turvallisille ja hälytysnappia painamalla yläkerrasta tullaan apuun. Ja nappia kannetaan kaulassa, se on pakollista....
Lopulta olin ihan totta itsekin ymmälläni.
Vaikeaahan se oli, tietysti, sitä oli vaikea käsittää oikein. Etten mennyt pahuuttani pois, ei sitä jaksa käsittää jos itse kauheasti pelkää. Sitten kun siihen jo sekoittuu, etten minä itte jaksa näitä ja alkuun kaikista lääkkeistäkin tuli sivuvaikutuksia ja välillä oli vain tunnelma että päästäkää pois ja perässä syyllisyys, tai esinaiselta/ mieheltä jotain tyyliä häivy ja sitten tule takaisin, eli tunteilla jokainenkin ajeli eikä järjellä, ja viimeisinä vuosina ittellä jo nollatoleranssi aiheetta sanomisille eli odota nyt sitä kohtausta..... Tai olkoon sinulla sukulainen jolla on tämmöinen diagnoosi niin minulla ei ole semmoista.... Minä rupeen olemaan liian vanha, ja vastuu potilaistakin on suuri.
Siinä oli kokemus, että tätä tietää lopulta yksin Suurin Totuus eli Jumala, mikä tässä oikein on. Ihmiset ovat jo liiaksi päästään pyörällä. Siksi rupesin kysymään. Eipä tuo vastannut. Mutta elämäni oli hyvää. Jos siten...
-
No jopas. Mutta kun kasvoi pitäen itseään terveenä kuuli sitten että onkin ollut aina sairas on sitä kyllä tuotakin perin vaikeata taas hyvänä päivänä tahi hetkenäkin ihan kuin hiffata. Kun olin samaxKeena ennen ja jälkeen diagnoosia.
No minä teen sen mitä hyvää voin. Tai yritän. :icon_biggrin:
-
On porvareilla vaikeata. Pitäisi voida työllistää kaikki. Toiset lakkoilevat. En tiedä yhtäkään vasemmistolaista tuotantolaitosta, siis omistajana/kooperatiivina. Ennen oli. Silläkin paikalla, missä nyt Oulussa asun.
Nykyään olen valinnut ajamisen Haaparannan kautta Hispaniaan. Laivaan ajossa on niin tympeätä meininkiä. Ahtaajat ovat likaisia, tupakoivat ylimielisinä ja "omistavat" laivan vaikka ovat palkollisia. Viimeinen niitti minulle, kun kaveri alkoi nytkyttää itseään ja p i e r a i s i ja jatkoi tätä sen aikaa, kun "syklon b" kaasuansa tuli.
-
On niin. Ja siivottoman hinnakasta on tuokin että niille pitää vielä lääkkeetkin korvata. Semmosta toisten rahoilla rälläämistä että...
Mutta totta on tämä. Kun oireet tietty vaikeutui ja ennen muuta minua yhä huonommin haluttiin töihin mihinkään kun sitä saattaa lehtienjakajastakin koitua paha harmi, kierii portaita alas vielä... Jää oikeitten ihmisten rahalla tilaamansa lehdet saamatta! Niin kyllä, minulla oli semmoinen aika että päätin että itteeni en tapa pois toisten leipää syömästä, mutta rukoilen itteni hengiltä. Siis niin pitkään sillä minkä Roitta-mummi ainakin tietää, sillä Vapahtajan rukouksella, jonka kerran opin, vaihdoin vain sanat eli minä todella rukoilin sitä koko ajan, ensin tietty selitin että näin nyt teen, jotta en ole vastuksina eikä se ollut edes itsesääliä. Eli Hyvä Junala sisäänhengittäessä ja Lopeta elämäni heti tai jotain, e n enää tarkoin muista.
Tästä on nyt joitakin aikoja, silloin näytti ensi kertaa etten voi tehdä työtä mutta raha ei riitä lääkkeisiin kun yhdestä vietiin peruskorvattavuus, silloin näette ei mikään "katto" korvaa ylijäämiä. Eli ruoka tai lääkkeet.
Noh, minä oikein opin sen toimen eli se sujuu kaupan kassalla, fillaroidessa, laulutunneilla, lyhyesti, kaikkialla. Ja olin jo ihan rauhoittunut että näin hoidetaan yhteiskunnalliset epäkohdat ja ne pois jotka eivät työtä tee mutta yrittävät vaan syödä... koska kannon suurta syyllisyyttä.
Sitten tapahtui seikka jota en rupea selittämään koska en osaa.
Minun tuntui kuin minun olisi yhtäkkiä jyrkästi ja ehdottomasti kielletty jatkamasta hetkeäkään. Minä kun olen tottumaton tuollaisiin niin hyvä tavaton kuinka hirveästi pelästyin. Se ei ollut ääni eikä mikään muu kuin lujatahtoinen ajatus eikä minun omani enkä siinä ollut akuutimmin vaaraa kuolla, ohuilla jäillä tai muuta.
En nimen omaan ottanut mitään riskejä, varoin niitä, hoidin lääkkeet ja itseni ja varoin liikenteessä ja kaikkea. Että vain Jumala tappaa minut sama kuinka koska tautiin voi kuolla tai useampaankin, ja vaikka miten varoo niin saattaa rattijuoppo kaahata päälle tai kaikkea mihin nyt ihminen kuolee, saa syövän tai muuta, kysyin jo yhdeltä papiltakin varuiksi olisiko hänestä väärin jättää semmoinen hoitamatta. .
On luvattu kuulla ja puhuttu että kun aikansa jankuttaa niin naapurikin nousee antamaan yöllä leivän, koska ei kestä sitä oveen hakkaamista. Mutta se hirmuinen kielto ettet saa jatkaa, sitä pelkäsin vielä enemmän kuin ikinä ensimmäistäkään ihmistä missään.
Siihen loppui se yritys. Nyt mietin, mitä siis voisin tehdä yhteiskunnan hyväksi. Useasti tulee niitä tajuttomuuskohtauksia tai ettei motoriikka pelitä ja oksentaa ja menee sitten taju. Ne tihenivät töissä ja harvenivat kotona.
Mutta tiedän riistäväni Stubbilta leivän suusta :'(
-
Ja se kokemus oli muuten sitä lajia kauhistuttava etten ole edes uskaltanut harkita uudelleen yrittämistä. En rukoile semmoista enää ikinä. Se pelästys jäi muistooni. Yksi lysti mistä johtui, se riitti.
Mutta kerron tämän heille, jotka mahdollisesti siis mahdollisesti ajattelevat ihmisten mielellään makoilevan ja syleksivän kattoon. Opiskelukin on vähän kuin vakuuttelua että katso nyt Leena, kyllä sinä teet työtä, ponnistelet, ja koko ajan vielä ja lujemmin kuin töissä kun silloin sentään oli välillä vapaata. Ja ellei ollutkaan oli se hyvä omatunto jonka saa kun työnsä tekee. Heitähän viiden kuuden kirjan tentti parin kuukauden välein.
-
Olisiko mitään ammatinvalintatestin tapaista jossa katsottaisiin mikä avustustyö olisi sinulle sopivaa.
Silloin kun sain sinulta apua silmäsairauteni kanssa, näin sielussani sinut sokeiden avustajana ammattiasi hyödyntäen.
Omat kokemukseni Jumalan vastauksista rukouksiin ovat ihmeen kaltaiset.
Älkää pyytäkö itsekkäistä lähtökohdista. :eusa_pray:
-
Enhän pyytänytkään, vaan olin tosissani. Kasvatettiin ahkeruuteen ja koska ystäväni tulivat niistä hellahuonekodeista joissa oli kaupungissakin hyyskät pihan perällä, heidän vasta pitikin työtä tehdä. Siis kantaa puut ja ne vedet jotka meille tuli johtoa pitkin ja minä häpesin sitä että oltiin niin "rikkaita". Silloin rikkautta minulle merkitsi lämmin sisävessa.
Uskoin että koko olemassaoloni heittää nyt kuolemansynniksi enkä muuta tiennyt kuin pyytää ottamaan pois parempien ihmisten leipää syömästä. Ihminen on siitä outo että hän sairaudesta syyttää aina itseään. Tai tietty minoriteetti syyttää lääkäriä mutta useimmiten milloin sairaus vie työkyvyn ja samaan aikaan rummutetaan että työhön työhön, syyttää varmasti itseään.
Minulle nyt ei tarvinnut edes rummuttaa.
Luulen että tuo näkövammaisasia johtuu siitä että silloinhan autoin näköön liittyvässä asiassa. Kenellä on ollut muuta, on sanonut että se sopisi sinulle kuin nyrkki silmään että tee sitä, se on sinun tehtäväsi.
Vapaaehtoistyö vain sitoo ongelmallisemmin kuin virkatyö.
-
Tulee monta lyhyttä tekstiä, mutta silti uskaltautuisin pakolaisleirille. Tai keskukseen. Jos ei tarvitsisi olla kauhuissaan toisten reaktioista, saattaisin voida tehdä jotakin yksinkertaista työtä siellä, komennuksethan ovat yleensä määräaikaisia ja max kolme kuukautta. Sotatoimi- tai kriisialueelle joilla saattaa joutua aputyöntekijä juoksemaan pakoon, pitäisi tietysti jalkojen kantaa. :003: Ei siellä voi velvoittaa ketään kanniskelemaan tahallaan tajuttomia... Äääh siis semmoisia joihin ei luoti tärskäyttänyt tai jotain vaan riski oli tiedossa. Pitäisi lisäksi oikeastaan mieluiten olla kirurgi.
Vaan näyttääpä ettei tarvitse sitä murehtia ettei se toive toteutunut, sillä vuorihan se sieltä kömpii Muhammedin luo. :003:
-
Minä olen ollut jo yli 30 vuotta eläkkeellä... mutta se työ on kiva tehdä vaikkei siitä aina hintaa tulisikaan.
-
Minä olen ollut jo yli 30 vuotta eläkkeellä... mutta se työ on kiva tehdä vaikkei siitä aina hintaa tulisikaan.
Minä vasta 20 tai tänä vuonna 21. :003: Kyllä minustakin työ oli kivaa tehdä. Eli näinpäin se meni aika hyvin, nyt se tulee, eikä hassattu työaikaa siihen että taasko se menee :003: aina se on poissa.
Ehkä työelämä ei lopulta sovellu naisille. Mietin työn tuottavuutta jota ei ole nyt tutkittu lainkaan. Jos neljäsosa ajasta kuluu kahvihuoneessa tai tupakkapaikalla purkamassa sielua, ei sillä merkitystä ole montako tuntia työmaalla vietetään.
Muistan yhden osaston jolla yksi hoitaja sanoi että tavallaan ihailee osastonhoitajaansa. Siis tavallaan :003: Hän sanoi että kun tämä painaa ensimmäisenä rapsan jälkeen kanslian oven lukkoon ja lähtee muoriskoja pesemään pukemaan jututtamaan kylvettävän, ei kehtaa kuin painaa perässä. Ja ilmapiiri oli hyvä.
Lapsi 1. valmistui sosionomiksi ja julisti ettei ikinä ikinä tee päivääkään sitä työtä. Minä että miten. Sinähän tykkäsit harkkajaksoista ja sait kaikista erinomaiset. Kyllä minä asiakkaista tykkäsin, tämä vastaa. Mutta minä en jaksanu niitä tiimejä. Aina röökillä tai kahvilla ja happamat naamat.
Eli ennen kuin mietitään mitään pidennyksiä olisi totta vie katsottava, minkä verran työpaikoilla nyt tehdään työtä, minkä verran kulutetaan aikaa. Ja koska olin työssä aina kun
- voin
- annettiin
- tarjoutui tilaisuus omalla riskillä, niin tiedänpä hyvin mistä puhun. En jokaisesta. Mutta suuresta osasta.
-
VapaEhtoistyön ongelma ei ole sen palkattomuus vaan kohtauksittaisissa taudintapauksissa
- varoittamaton poissaolo, eikä ketään ottamaan vastuuta siitä mitä minun piti hoitaa.
Eli Riitta-mummi, kyllä tässä on testattu ja tutkittu, käännetty ja väännetty neljännesvuosisata. Siitä älä kanna huolta, sellaista tahoa vain ei ole. Profetoimisen ja herran ilmoituksiin ei ihan kannata luottaa, ne ovat yleensä peräisin tietyn henkilön kokemuksesta ja siis jos jokaisen jäljessä juoksisi niin ainakin kunto kohenisi.
Koetan siis oppia, koskaan ei tiedä milloin siitä on hyötyä, koetan kirjoittaa ja kirjoitan niin pitkään kuin julkaisevat, ja kirjoitan lauluja siskon eskareille. Jos niistä tosissaan noin kovin tykätään niin katsotaan olisiko iloa toisillekin. Mitä minä muuta voin.
Niitä en kumpaakaan osaisi mutta opettivat. Lahjakkuudesta kun sanotaan olevan se 99,9 prosenttia silkkaa kestävää istumalihaksistoa. Inspiraatio on muuta. Se ei ainakaan minulla tuota mitään mistä toinenkin ilahtuu tai hyötyy. Tai julkaistaan.
-
Mutta siis, minkä verran työmaalla tehdään työtä, minkä verran tapetaan aikaa? Minkä verran juorutaan? Laukataan röökillä ja ravataan kahvilla? En tahdo sanoa ettei saa, vaan määrää kyselen, sillä kun on vähän merkitystä sille tuottavuudelle.
Laskeskelin, että jos yksi nainen kiertää 16 työntekijää kertomassa kuinka kauhee ihminen joku on, niin paljonko kului aikaa? Tai tiimi tekee lääkäreistä inhokkilistan? Sattui käsiini. Ei löytynyt omaa nimeä, mutta häpeä tunnustaa, en uskaltanut mennä sen kanssa osastohotajan puhumattakaan että ylihoitajan luo kysyäkseni, että kun tässä on ihan perustelu ja käyty koko suuren sairaalan koko päivystäjäkunta läpi niin tästäkö palkka maksettiiinkin? Kauanko tähän kului ns työaikaa?
En uskaltanut, niin, siinä olisi kohta ollut omakin nimeni. Halusin pysyä kivojen kirjoissa.
Ja mitä tuumin on voisiko leipäjonolaisille opettaa jotain oppimaansa jotta eivät väsy elämäänsä.
-
Hyvä kysymys...enpä sano tuohon mitään...
Sen verran vaan että joskus paikallinen pomo laskeskeli paljonko työaikaa menetetään
jos jokaista "virallista taukoa" venytetään alku- ja loppupäästä 5 minuutilla.
-
Hyvä kysymys...enpä sano tuohon mitään...
Sen verran vaan että joskus paikallinen pomo laskeskeli paljonko työaikaa menetetään
jos jokaista "virallista taukoa" venytetään alku- ja loppupäästä 5 minuutilla.
Ja teki siinä oikein. Jos tauot ovat liian lyhyitä siitä täytyy keskustella linjaorganisaation puitteissa.
Muistan yhden hoitajan, joka harrasti käsitöitä, ja hän sanoi että yhtä hyvin kai hän voi sanoa että emmä nyt ota ketään vastaan, mulla on virkkaustauko.
-
Sen verran vaan että joskus paikallinen pomo laskeskeli paljonko työaikaa menetetään
jos jokaista "virallista taukoa" venytetään alku- ja loppupäästä 5 minuutilla.
Minä menetän tehokasta työaikaa tarpeettomiin kokouksiin. Yleensä en kokouksissa ymmärrä, mistä puhutaan, enkä muista jälkeenpäin yhtään mitään.
-
Älähäm mittää, annahak kun kerron.
Asiahan oli niin, että:
Minä, jos nyt puhuttaisi minusta, mutta kun ei puhuta, kirjoitetaan - tai ainakin minä kirjoitan:
Juttuhan oli tällalailla, että
En osallistunut, enkä tarkoita että olisin kieltäytynyt, vuositasolla kuin noin kolmeen kokoukseen.
No hyvä.
SYITÄ lienee ensinnäkin asemani työyhteisössä, joka johtui suurelta osin koulutukseni määrästä ja laadusta. Olin väliinputoaja, opiskellut yliopistossa, mutta amattitutkinto edellytti opistotason duuneja.
Toisekseen kirjaston naisvaltaisuudesta. Olemukseni synnytti ilmeisesti hoivaamisvietin, joten kolleegani halusivat säästää minua miitingeiltä. Olihan siinä feminismiäkin ripaus. Heistä johtaminen oli uutta ja mielenkiintoista (ja ihanaa! :icon_confused:). Minä olin armeijassa vänrikkinä kertausharjoituksissa kokenut johtamisen mukavuutta kranaatinheitinjoukkueen päällikkönä, ja siinä kävi niin että jouduin exhaustioon eli uupumukseen ja minut pantiin kesken pois.
Tämä tästä.
Tähtään tällä kaikella pointtiin kokousten merkityksestä siltä kannalta, että l ä s n ä o l o ja n ä k y v y y s ovat se pointti. Tarkasti rajaten omasta tilanteestani käsin uskon, että m i n u a e i o l i s i h u o m a t t u o l l e n k a a n, ellen olisi ollut kokouksissa!
Siksi väitän, että kokoukset aina ovat tärkeitä jonkun kannalta. Työyhteisön koherenssi toteutuu vain ja ainoastaan kokouksissa. Ja tämä on oleellista:
Työporukka toimii sitä paremmin, mitä useampi jaksaa kärsiä kokoukset puutumiseen asti ja senkin yli.
Yhteen hiileen puhaltaminen on tätä.
Oma työtilanne, ellei sitä kysytä, on kokousten ajaksi unohdettava.
Kristus kärsi puolestamme kuolemaan saakka. Me seuramme Hänen jälkiään senkun uskallamme ja saamme voimaa rukouksesta, mutta tämän kerran haluan kirjoittaa: ennenkaikkea yhteisöstä.
-
Pekka toi mieleen muistot työnantajapankin lukuisista kokouksista ja koulutusilloista.
Valmiiksi uupuneina kun istuttiin parituntinen milloin minkäkin uuden suunnitelman parissa, oltiin niin tuskaisen kyllästyneitä ettei auttanut muu kuin mennä yhteisöllisesti kaljoille moisen päivän päälle.
Siitä monella kotona ' riemu repesi' ja oli vielä jaksettava neuvottelut kotimiesten kanssa.
Pankkialan jouduttua syöksykierteeseen henkilökuntaa alettiin valmistella vastaanottamaan tulevaa . Käytettiin jos jonkilaista konsulttia. Meillä kävivät mm. Elina Simonen ja Marko Bjurströn antamassa asennekasvatusta ' hötkynkötkyn' menetelmällä. " Ole rento, liiku, anna pyllyn pyöriä ! "
Muistan yhä M B:n ilmeen kun vastasin kysymykseen ; Mitä keinoa sinä käytät ?
Rukousta !
-
Minä menetän tehokasta työaikaa tarpeettomiin kokouksiin. Yleensä en kokouksissa ymmärrä, mistä puhutaan, enkä muista jälkeenpäin yhtään mitään.
Kyllä tämäkin on totta. Se superhyperkokoustamisen aika jolloin niitä oli useita päivässä saa minut yhä tuntemaan kauhunväristyksiä.
On niinkin kuin Pekka kirjoittaa näkyvyydestä ja erityisesti mitä kirjoittaa naisten johtamisinnosta, senhän johtaa pitäisi joka osaa.... Eikä naiset keskimäärin tykkää että NAINEN johtaa. Kyllä sen on oltava MIES!
Mutta sanon että jos työpäiviä on viisi ja niihin ahdetaan kymmenkunta kokousta niin siinä ei enää voi olla järjen rahtua. Tulin tunnetuksi kokousvihaajana :003: sillä osa oli turhia. Arvostan työpaikkademokratiaa mutta niihin kokouksiin ei riittänyt puhumista. Siis oli harvennus tarpeen. Keskijohdon kokous oli älyttömintä mitä on keksitty ja kun kerran kävin unohdin :003: ne tavallisesti ellei minua käyty retuuttamassa paikalle. Jos tiimissä kulutetaan neljä tuntia se on ehdottomasti liikaa. Joku pakoilee nyt työtä. Tiimin merkitys on potilasturvallisuudesta huolehtiminen eikä siinä kulu noin pitkää aikaa. OK se korvasi kierron mutta opittuani että ihmiset tahtoivat nähdä päivittäin kiersin joka tapauksessa. Oli parempi olo ittelläkin ja saivat kertoa vähän miten menee. Se nyt oli vapaamuotoinen, eli koetin tavata jokaisen ennen kuin kotiuduin.
Kun sitten kuului kutsu pakolliseen yhteiskokoukseen avohoidon kanssa ja töitä oli yli korvien räjähdin. Minut retuutettiin paikalle. Odotin että mitähän tärkeää tulee.
Tärkeää juu. Avohoidon ylilääkäri siinä verkkaan vailla kiireen kierää kysyy että mistäs me nyt ruvettaisiin näissä kokouksissa puhumaan.
Nousin ylös ja sanoin lähteväni töihin. Ja että tavallisesti on ensin puhuttava asia ja todetaan kokouksen tarve, mutta meillä näämmä toisin päin.
No tuo koski sairaalaa. Opin inhoamaan niitä säännöllisiä kokouksia joissa ei oppinut mitään. Kukaan ei tiennyt miksi niitä pidettiin. Niihin käytettiin aikaa, työaikaa. Minusta kuten totesin osa pakoili työtä.
-
Pekka toi mieleen muistot työnantajapankin lukuisista kokouksista ja koulutusilloista.
Valmiiksi uupuneina kun istuttiin parituntinen milloin minkäkin uuden suunnitelman parissa, oltiin niin tuskaisen kyllästyneitä ettei auttanut muu kuin mennä yhteisöllisesti kaljoille moisen päivän päälle.
Siitä monella kotona ' riemu repesi' ja oli vielä jaksettava neuvottelut kotimiesten kanssa.
Pankkialan jouduttua syöksykierteeseen henkilökuntaa alettiin valmistella vastaanottamaan tulevaa . Käytettiin jos jonkilaista konsulttia. Meillä kävivät mm. Elina Simonen ja Marko Bjurströn antamassa asennekasvatusta ' hötkynkötkyn' menetelmällä. " Ole rento, liiku, anna pyllyn pyöriä ! "
Muistan yhä M B:n ilmeen kun vastasin kysymykseen ; Mitä keinoa sinä käytät ?
Rukousta !
Tämä oli kyllä aivan huippujuttu ja pitäisi julkaista nyt kun ollaan samassa tilanteessa :repee:
Juuri joku kirjoitti hallituksen ja EK: n miesten asennoitumisesta aika näpsäkän kolumnin. Puhuvat työtätekeville kansalle. ----- joka muuten mahdollistaa sen että voivat harjoittaa sitä innovointiaan ---kuin kakaroille ja ennen kaikkea niin että todellinen köyhyys, työttömyys, kaiken jonottaminen, leivän, lääkäriin pääsyn, on vain asennekysymys. Kunhan ihmiset asennoituvat oikein, ei tee kirpun kipeää että irtisanotaan.
Minäkin olisin halunnut nähdä sen ilmeen :repee:
-
Tuskainen olo kokouksissa johtuu herranpelosta. Annetaan valta herran sählätä. Ei tohdita ilmaista, että hei! minäkin olen täällä. Kiemurrellaan omassa liemessä oikein himmoosa.
-
Äsken soffalla vasta naksahti päässä, että minkä nimen kirjoitin MB:n kumppaniksi. EI hän ollut tietenkään Elina Simonen, v a a n Ritva Enäkoski. Jostakin kumman syystä sotken aina nämä kasvot.
-
Tuskainen olo kokouksissa johtuu herranpelosta. Annetaan valta herran sählätä. Ei tohdita ilmaista, että hei! minäkin olen täällä. Kiemurrellaan omassa liemessä oikein himmoosa.
Höpönhöpön. Ehkä joku, en ikinä eikä useimmat muutkaan. Sinusta en tiedä. :003:
Halusin vain edes yhtenä viikon päivistä päästä kotiin ennen seitsemää. Työt oli tehtävä joka tapauksessa! Kun istuin jossain tyhmyyden tiivistymässä tiesin että tämä puolitoistatuntinen revitään selkänahasta joka tapauksessa ja minähän jatkan tällä ajalla siitä kun johtoryhmä lähtee kotiin.
Kaupungin ongelma oli kuten sanottiin iso vesipää. Oli aivan liikaa ihmisiä, joilla ei ollut tekemistä!
Kun tehtiin organisaatiouudistus, se ainut onnistunut, tuo sakki pantiin pihalle eli ylilääkäreistä tuli apulaisylilääkäreitä, sama ylihoitajilla eikä johtavia psykologekaan tarvittu ihan niin useita. He irtisanoutuivat sillä kuten muuan totesi palkka nyt putosi vain kuusi euroa mutta hän ei periaatteesta suostu työskentelemään minään apulaisyli-henkilönä, hän on ylihenkilö.
Sikäli se meni pieleen että kaupunki menetti kokeneet johtajat ja sai tilalle käveleviä avuttomuuksia :-\. Siinä kun jokainen suoritti ulosmarssin. Eikö he olisi saaneet pitää tittelinsä vaikka tekivätkin vähän enemmän työtä?
-
Sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä on lääkärinhoitajan. Alaisen ensisijainen tehtävä on solidaarisuus esimiehelle.
Paavo Haavikko on kirjoittanut: Virkamiehiltä puolet palkasta pois ja loput hirteen.
-
Tuskainen olo kokouksissa johtuu herranpelosta. Annetaan valta herran sählätä. Ei tohdita ilmaista, että hei! minäkin olen täällä. Kiemurrellaan omassa liemessä oikein himmoosa.
No ei se ainakaan minulla tuota ole. Vaan sitä, että en ymmärrä ja olen tarpeeton. Ei meillä kokouksissa valtaherra sählää, eivät ne ole paikkoja joissa johtaminen tapahtuu. Kokouksissa asiantuntijat jorisevat, usein toistensa ohi. Sillä enemmän kuin kerran on tapahtunut, että jälkeenpäin huomataan etteivät ne muutkaan ymmärtäneet, luulivat vain ymmärtävänsä. Olivat sitten kuitenkin ajatelleet jonkin keskeisen asian vähintään kahdella eri tavalla.
Jossakin verkkaisemmissa kulttuureissa kuulemma ihmetellään meidän määrämittaisia kokouksiamme. Eikö asiasta pidä puhua niin pitkään, että se varmasti on selvä? Ei kai sitä etukäteen voi tietää, riittääkö siihen puoli tuntia vai tarvitaanko tunti vai koko aamupäivä? Eikö ymmärryksen luomisen voisi tehdä kerralla kunnolla, jottei tarvitsisi palata sähläämään samaa asiaa aina uudestaan?
Yhdessä firmassa, jossa työskentelin, oli käytössä firman sisäiset uutisryhmät. Ei-nörteille kerrottakoon, että "uutisryhmä" oli tällainen keskustelufoorumin kaltainen atk-juttu. Eli tekstimuotoisesti juteltiin kunkin meneillään olevan projektin asioista, tai firman asioista yleisemminkin, joka asia omassa ketjussaan, jotka myös pysyivät aiheessa. Se oli hienointa työpaikkaviestintää ikinä. Kaikki pysyi tallessa, eivätkä sähköpostilaatikot täyttyneet viesteistä, joissa lainauksen lainauksen lainauksen lainauksia, ja uusimpana sisältönä "OK".
Tähtään tällä kaikella pointtiin kokousten merkityksestä siltä kannalta, että l ä s n ä o l o ja n ä k y v y y s ovat se pointti.
Miksi sinut piti huomata?
Minulle sopii ihan hyvin olla huomaamaton töissä, niin kauan kuin minulle silti keksitään järkevää tekemistä. Aika paljonhan meillä on Skype-kokouksia; huomattavuuteni niissä rajoittuu nimeen osanottajalistassa. Nettikokous onkin hieman livekokousta parempi vaihtoehto. Olen joskus myös tallentanut tuollaisen kokouksen ja sitten kelailen tallennettani edestakaisin, jos siinä on asiaa, joka oikeasti pitäisi ymmärtää. Nopeammalla pääsisin, jos se olisi kirjallisessa muodossa, josta enimmät niinkut, elielit ja tuota ööhit olisi jo karsittu pois.
-
Toinen niin tämä päivätorkkumahdollisuus tehostaisi työntekoani: http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1441949153933.html (http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1441949153933.html). Jo koulussa sain huomautuksia, kun rupesin iltapäivällä nuokkumaan, ja sama on jatkunut työelämässä. Mutta heti kun olen onnistunut edes muutamaksi minuutiksi vajoamaan unentapaiseen, olkoonkin kuinka kiellettyä hyvänsä, virkistyn. Eli jos halutaan tehostaa tuottavuutta pidentämällä työpäivää puolella tuntia, niin tehokkainta minulle olisi, jos saisin sen puoli tuntia nukkua :). Parempaa kuin kahvitauot, niin kofeinisti kuin olenkin. (Haluan päiväkahvini heti lounaan päälle, joten työpaikan kahvitauot osuvat väärään ajankohtaan.)
-
Sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä on lääkärinhoitajan. Alaisen ensisijainen tehtävä on solidaarisuus esimiehelle.
Paavo Haavikko on kirjoittanut: Virkamiehiltä puolet palkasta pois ja loput hirteen.
Minä ehkä olen vain tyhmä kun en ymmärrä mutta kyllähän sairaanhoitajan ensisijainen johtaja on Osastonhoitaja jos hän eksistoi, avohoidossa aina ei, ellei siis eksistoi sairaanhoitajaa johtaa ylihoitaja.
Eli linjaorganisaatiossa mentiin ammattiryhmittäin ja jos heillä oli viisi ylempäänsä kuten kaikilla se ehkä oli liikaa. Kerran oli osastonhoitaja jota koko ajan puhuttelinkin ylihoitajaksi vaikka hän oikaisi.
Hän oli niin etevä. Paitsi siinä työssä niin johtamisessa. Hän lisäksi hoiti yleensä ylihoitajan tehtäviä ja minä sanoin ääneeni että hän kuuluisi olla ylihoitaja ja saada sellainen palkkaluokka. Hän sanoi ettei niin välitä :icon_eek:
Paavo Haavikko kirjoittaa viisaita mutta me olimme ammatinharjoittajia :003:
-
Paavo Haavikko oli pikkusielu, kaunainen henkilö suhteissaan sotatuomareihin ja kenraaleihin. Kirjoitti puuta heinää Viipurin puolustajien kohtaloista ja Huhtiniemen "rikoksista".
-
Toinen niin tämä päivätorkkumahdollisuus tehostaisi työntekoani: http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1441949153933.html (http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1441949153933.html). Jo koulussa sain huomautuksia, kun rupesin iltapäivällä nuokkumaan, ja sama on jatkunut työelämässä. Mutta heti kun olen onnistunut edes muutamaksi minuutiksi vajoamaan unentapaiseen, olkoonkin kuinka kiellettyä hyvänsä, virkistyn. Eli jos halutaan tehostaa tuottavuutta pidentämällä työpäivää puolella tuntia, niin tehokkainta minulle olisi, jos saisin sen puoli tuntia nukkua :). Parempaa kuin kahvitauot, niin kofeinisti kuin olenkin. (Haluan päiväkahvini heti lounaan päälle, joten työpaikan kahvitauot osuvat väärään ajankohtaan.)
tämä muuten on todistettua totuutta.
Itseäni torkuttaa kun alkaa hämärtää, ihan kuin olisi isketty suoneen jotain unettavaa ja se tulee niin että tosissaan nukahtaa. Siksi kai melatoniini tehoaa jos uni menee sinne Karuun. Minulta vain on se tötsä aina hukassa. Siivotessani kaappia löysin tällä kertaa kielenalussuihkeen!
Mutta näin on, siinä ei auta kahvi ei vedenjuonti ei hölkkä käytävää pitkin. Sen jälkeen sitä taas on virkeä. Vedenjuontia suositetaan aamuväsyyn. Ihminen kuulemma kuivuu yöllä ja näkisittepä kuivuneen ladulla tai kanootissa. Kun he juovat toisten termarit tyhjiin tai kuksalla kauhovat järvestä niin vot. Meno pelittää. Tiede ei tiedä miksi tuo ei huojenna päiväunisuutta paitsi ettei päivällä kuivu...
-
Vaan huomaatteko! Herännyt kansa on ratkaissut jo yhden suuren kysymyksen tahi sommittele vastausta!
Kyse ei ole siitä pitkäänkö siellä työpaikalla oleskellaan vaan totta ihmeessä nyt siitä, mitä siellä saadaan aikaan! Väitän että semmoinenkin kuin terveydenhuolto mikä ei ollut suoraan tuottavaa,vaikutti suurehkosti maamme tuottavuuteen koska se paransi henkilöiden tehoa ja jopa palautti työelämään.
Eli kysykööt SSS-miehet: Mitä tapahtuu työpaikalla?
Sen jälkeen minulla on murheellinen ratkaisua edellyttävä ongelma jonka kohtasin kun palautettiin yksilöitä työelämään: Heitä ei huolittu. Kuinka ratkaista tämä? Sanoivat ettei me sitä oteta, sehän on sairas, ja sanottaessa tarmokkaasti ettei ole enää ja huomennapa saatat olla itse, sanoivat ettei me silti oteta.
Tämän kun väki tajuaisi.
Meillä kerran oli yksi hoitaja joka sai kaikki ainakin työterveyshuollosta läpi hän oli semmoinen että kaikki pelkäsi vähän. :icon_confused: Mutta jäävätkö nämä siksi äkkiä taas saikulle, että työyhteisö ei suostu paluuseen? Ainahan tarvitaan joku jonka takia kaikki menee pieleen. Esimerkistä käy se hyvä erikoissairaanhoitaja joka sairasti syöpää, syöpä saatiin remissioon, ehdotettiin jotta menehän työhön ja tämä tulee erittäin innoissaan jotta saa muutakin ajateltavaa.
Ei sitten mitenkään käy. Meitsi tietty siihen väliin kun suutuin. Hän oli hyvä työntekijä. No sehän päättyi vanhanaikaisesti eli minun urani päättyi siinä yksikössä.
-
Mainostoimiston omistajalta kuultua: jos joku AD tai copy ilmoittaa tehneensä enemmän kuin viisi asiakkaalta laskutettavaa tuntia päivässä, hän valehtelee.
Minä sanoisin, että kiireen yllättäessä kuusikin voi olla mahdollista.
Mainio ilmaisu ilmiölle on "työajan huokoisuus".
Palavereiden määrä on kääntäen verrannollinen työyhteisön viestinnän tehokkuuteen. Mitä joustavampia ja monikanavaisempia yhteisön sisäiset viestintäkäytännöt ovat, sitä vähemmän on tarvetta palavereille ja sitä lyhyempiä ja selkeämmin tavoitteellisia ne ovat.
Kun yt-laki tuli voimaan, työpaikalle piti perustaa yt-neuvottelukunta. Sille oli lakisääteiset tehtävät. Jouduin puheenjohtajaksi. Ehdotin, että emme tuhlaa aikaa joutaviin muodollisuuksiin vaan laista piittaamatta käytämme aikamme hyödyllisesti. Niin tehtiin, ja mm. hankala tilojen uudelleenjärjestely (jossa useimmat vähän menettivät) sujui niin, ettei kellekään jäänyt mitään hampaankoloon. Sitten meidät fuusioitiin emoyhtiöön ja isot herrat tulivat neuvottelukuntaan. Kerroin, että me olemme omin päin tehneet homman paremmin kuin muut. Isoin herra saneli, että nyt se peli saa loppua, täällä työnantaja tiedottaa vain ne asiat jotka laki määrää ja työntekijät saavat niistä lausua jos lausuttavaa on. Pyysin saman tien eroa joutavasta elimestä.
Siinä työpaikassa koin siis vain tuon yhden turhan palaverin. Muuten ne olivat usein jopa hauskoja. Erityisen mukavana muistan sen illan, kun esimies tarjosi meille parille alaiselleen ravintola-aterian siitä hyvästä, että keksimme häneltä vaadittuun suunnitelmaan trendikkäitä business-fraaseja, jotka ovat niin epämääräisiä, että niihin ei voi myöhemmin vedota. Hyvä siitä tuli, ja hommat tehtiin niin kuin ennenkin.
Mt
-
En ole ollut koskaan töissä. Olen ollut palveluksessa.
-
En ole ollut koskaan töissä. Olen ollut palveluksessa.
Olen muuten itsekin hahhaaah, mutta ilmaus kuului käytettävissä.
-
Tähän liittyen...eikös ala-asteen ekan luokan todistuksessa mainita että oppilas
on ollut tunnilla läsnä.
-
Tähän liittyen...eikös ala-asteen ekan luokan todistuksessa mainita että oppilas
on ollut tunnilla läsnä.
Ainakin sellaisen olen nähnyt, että oppilas huolehtii tehtävistään. Olen myös nähnyt oppilaita, jotka ovat paikalla, mutta eivät läsnä. Taisin olla aikoinani itsekin usein sellainen.
-
Sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä on lääkärinhoitajan. Alaisen ensisijainen tehtävä on solidaarisuus esimiehelle.
Paavo Haavikko on kirjoittanut: Virkamiehiltä puolet palkasta pois ja loput hirteen.
Kyseinen katkelma on Paavo Haavikon runosta Eklogi (1981), jonka alaotsikko on …menneiltä ajoita. Eklogi ilmestyi ensimmäisen kerran aforismikokoelmassa Ikuisen rauhan aika (Otava, 1981). Se on luettavissa myös Paavo Haavikon runojen kokoelmassa Tyrannin ylistys : runot 1970 – 1981 (WSOY, 1994).
Kyseinen kohta, joka itse asiassa toistuu runossa pariinkin otteeseen, kuuluu alkutekstissä näin: Byrokraateilta puolet palkasta pois, loput hirteen.
(kysy.fi)
-
Sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä on lääkärinhoitajan. Alaisen ensisijainen tehtävä on solidaarisuus esimiehelle.
Paavo Haavikko on kirjoittanut: Virkamiehiltä puolet palkasta pois ja loput hirteen.
...ja SAK:n ensisijainen tehtävä on puolustaa pienipalkkaisia duunareita kuten siivoojia ja kaupan kassoja ym. STTK:n ensisijainen tehtävä on puolustaa vähän isompipalkkaisia ja Akavan ensisijainen tehtävä on puolustaa duunariherroja. Näin se menee. Kun rikas ei saa nyhdettyä toista rikasta se nyhtää köyhää, jolla ei ole muuta turvaa kuin SAK. Päivänselvästi ammattiliittoja yritetään lyödä polvilleen ja kukistaa ne, mutta ei tule onnistumaan.
-
...ja SAK:n ensisijainen tehtävä on puolustaa pienipalkkaisia duunareita kuten siivoojia ja kaupan kassoja ym. STTK:n ensisijainen tehtävä on puolustaa vähän isompipalkkaisia ja Akavan ensisijainen tehtävä on puolustaa duunariherroja. Näin se menee. Kun rikas ei saa nyhdettyä toista rikasta se nyhtää köyhää, jolla ei ole muuta turvaa kuin SAK. Päivänselvästi ammattiliittoja yritetään lyödä polvilleen ja kukistaa ne, mutta ei tule onnistumaan.
Toisaalta...mitä vähemmän ihminen tekee mitään (työtä) ja kuluttaa, sitä paremmin voi luonto ja ihmiskunta pelastuu :109: Kansainvälinen kilpailukyky tulee olemaan syynä ihmiskunnan lopulliseen tuhoon.
-
Voi pimeyttä :017:
-
Edustan melkoisen suurta työntekijäryhmää. 1-4 hengen nanoyrityksissä työskentelee muistaakseni 280.000 ihmistä (2013) eli yhtä paljon kuin yli 1000 hengen suuryrityksissä. Vain harvalla päättäjällä (poliitikot, työmarkkinajärjestöjen johto) on kokemusta tällaisesta toiminnasta. Ei ihme, että nanoyritysten asiat eivät näytä olevan ensimmäisellä sijalla kun talouden edellytyksiä parannetaan.
Jos esim. viisi prosenttia yhden hengen yrityksistä palkkaisi yhden työntekijän, syntyisi noin 9000 työpaikkaa. Ei olisi hullumpi juttu. Muutaman kerran olen minäkin moista harkinnut, mutta sitten olen perehtynyt työlainsäädäntöön ja alan työehtosopimukseen (se on vain 2-3 viikon urakka) ja todennut että antaa olla.
Muutama konkreettinen ehdotus.
1. Otetaan käyttöön pienyhtiömuoto, joka on hallinnollisesti kevyempi kuin osakeyhtiö, mutta joka on itsenäinen taloudellinen yksikkö eli yrityksen ja yrittäjän rahat ovat erillään. Yrittäjä voi nostaa rahaa palkkana tai voitonjakona, jotka verotetaan normaalisti. Tämä auttaisi yrittäjiä ymmärtämään yrityksen toimintaa ja kannattavuutta.
2. Parannetaan nanoyritysten rahoitustilannetta kannustamalla verotuksen keinoin niitä keräämään käyttöpääomaa erilaisia muutostilanteita varten. Tällaisia ovat mm. työntekijän palkkaaminen, uusille markkinoille meneminen, tuotekehitys, ison asiakkaan menettäminen tms. Tämä voitaisiin toteuttaa jättämällä tietty määrä verottamatta yhtiöverotuksessa ja verottamalla se vasta sitten, kun se nostetaan yrityksestä palkkana tai voitonjakona. Tällä ns. Viron mallia muistuttavalle menettelylle voitaisiin asettaa esim. euromääräinen yläraja.
3. Jos edellä oleva ei ole poliittisesti mahdollinen, vastaava käyttöpääomapuskuri voitaisiin kohdistaa vain palkkoihin sivukuluineen. Tällöin se voitaisiin toteuttaa henkilöstökuluvarauksena, joka verotettaisiin yhtiöverotuksessa, ellei sitä ole käytetty palkkoihin sivukuluineen tiettyyn aikaan mennessä. Esim. metsänmyynnin tulosta voi tehdä varauksen, joka on käytettävä tiettynä aikana metsänhoidon menoihin.
En ole ajatuksineni yksin, linkin takana asiantuntija-artikkeli Helsingin Sanomista muutaman vuoden takaa.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1350113601043
Mt
-
Toisaalta...mitä vähemmän ihminen tekee mitään (työtä) ja kuluttaa, sitä paremmin voi luonto ja ihmiskunta pelastuu :109:
Kaikki työntekeminen ei kuluta luonnonvaroja. Ajattele nyt vaikka psykologia, jonka työnä on vain kuunnella. Tai hierojaa. Mitä luulet, kumpi on metsää säästävämpi vaihtoehto: nykyaikainen metsäkone vai kymmenen hevosmetsuria? Ja kummassa sitä työtä tehdään enemmän? Entä kumpaan kuluu metallia enemmän, hienosti kaiverrettuun pitsinohueen hopealautaseen, vai paksuun joten kuten taottuun lautasenköntsään? Entä kumpi vaatii enemmän työtä?
-
Määrä vai laatu? Jos työtä mitataan tuotannon määrällä - montako mottia koivuhalkoja päivässä? - kulutetaan luontoa suorassa suhteessa työhön. Jos mitataan laadulla - saitko rakentamaasi viuluun täyteläisen soinnin? - suhde voi olla jopa käänteinen.
-
Määrä vai laatu? Jos työtä mitataan tuotannon määrällä - montako mottia koivuhalkoja päivässä? - kulutetaan luontoa suorassa suhteessa työhön. Jos mitataan laadulla - saitko rakentamaasi viuluun täyteläisen soinnin? - suhde voi olla jopa käänteinen.
Näin varmasti on.
Nykyisin harvempi enää työskentelee mottimetsässä. Viulunrakentajiakin on verraten vähän, tiedän sen, sillä pk-seudulla asuessani tarvitsin viulunkorjaajaa. Ja kyllä se viipyi!
Suurin eläkevakuuttaja on Kuntien Eläkevakuutus, KEVA, siis yksittäinen. Yksityiset lasten päiväkodit ja säätiöpohjaiset laitokset kuten Kuntoutussäätiö tosin käyttävät muita tietenkin. Suurin työnantaja on joka tapauksessa kunta, ja toimenkuvat sen mukaisia, eli hoito- tai opetusalan liittyviä.
Opettajan on pidettävä oppituntinsa, hän tietää itse oliko läsnä. Työskentelyrauha kuitenkin taataan. Tunnelma koulussa voi olka pitkään mukava ja toista tukeva ja sitten tulee yksi uusi, joka käyttää välitunnit opettajainhuoneessa nälvimiseen ja toisten irvimiseen. Yleensä nämä ovat nuoria, koulukiusaamisesta mallia työelämään siirtäviä.
Hoitoyksikössä puolestaan suuri osa ajasta saattaa kulua siten, että kerrotaan mitä hirveyksiä tuo paha työntekijä on viimeksikin taas tehnyt ja sanonut, soittelemalla pomolle "se ei kiittänyt kun ojensin spekulan" "se pani takin mun naulaan" "sen kengät löytyi mun kaapista" . Tämä aika piti käyttää kirjaustyöhön, ja sen voi hoitaa täysin holtittomasti.
Kirjausaika myönnettiin potilasturvallisuudesta takaamista varten, aivan kuten raportointiin käytettävä aika.
Mitä hyötyä siitä on, että jokaisen kansiossa lukee viikko toisensa jälkeen sama teksti: " Pelasi "mielekäs päivä" peliä? Kun koetin tällaisesta saada jotain selvää jonkun voinnist viimeisen puolen vuoden ajalta, aloin ymmärtää, kuinka tässä "kiireisessä" työyksikössä riitti aikaa jotakuinkin siihen, mitä hoitohenkilökunta halusi tehdä. Normaali kirjaus kun mainitsee edes joskus: Valittaa ettei saa unta, myöhästelee ja syyksi sanoo että nukuttaa koko ajan, lihonut kovasti, kysyttäessä kertoo että ruoka maistuu, ärtyisä ja ääniä taas enemmän. Kaikesta tuollaisesta voi päätellä paljon siitä,muina ohjata lääkitystä ja miten tiheään tavata jatkossa.
Jos näkee ihmisen kerran vuodessa on täysin mahdotonta päätellä minkään olevan hullusti jos koko vastaanottoaika menee sitten sen tivaamiseen, etten pura uskottu mies-päätöstä vain sillä perusteella että olen tavannut kertaalleen, jos kerran edellinen lääkäri siihen päätyi tunnettuaan potilaan ja vaikeudet rahankäytössä vuosikausien ajan ja ainoana joka ilmeisesti osaa kirjoittaa, on myös kirjannut perustelunsa.
Yksikön kokoukset käytetään liian usein juoruiluun ja turhan puhumiseen "ai se tuli teille... Voi kamalaa.... Se on kauhee tyyppi.... Se ei osaa mitään... Minä tunnen sen siis niin hyvin.... "
Juuri nämä viihtyisyyshetket kai ovat sitä " huokoisaa työajan käyttöä". Minun on hieman vaikea nähdä niiden merkitystä. Mitään hyvää ne eivät saaneet aikaan, pikemminkin halun juosta Helsingin kaupungilta pitkälle. Itse muodostan käsitykseni ihmisestä itse, enkä jaksa tuollaista.
-
Työpaikkani muuttaa. Uusi osoite on minulle nykyistä kätevämpi. Huonompi homma on se, että menetän työpisteeni ja joudun avokonttoripuolelle ns. hyppypaikalle, milloin toimistolla työskentelen (aika useinhan olen etänä, mutta jotkut kuulemma toivovat että olisin enemmän lähitöissä). Ei siinä muuta, mutta tykkään tehdä omaan työpisteeseen kaikenmoisia ergonomisia virityksiä, jotta kroppa kestää toimistotyön. Tähän olen ostanut omilla rahoillani työtuolin, kun ei firmalla ollut tarjota hyvää, ja välillä haluan työskennellä jalat ylhäällä pyörillä kulkevan pikku laatikoston päällä. Mutta siellä ei ole pikku laatikostoa, ei omalle tuolille paikkaa, eikä pöydässä mahareikää, josta nykyisessä työpöydässäni erityisesti iloitsen. Ja aina olen järkännyt laskutilaa sivupöydälle, mutta siellä ei ole niitäkään. On vain suorakaiteen muotoisia pöytiä, mutta minulla sellainen työpöytä ei toimi.
-
Työpaikkani muuttaa. Uusi osoite on minulle nykyistä kätevämpi. Huonompi homma on se, että menetän työpisteeni ja joudun avokonttoripuolelle ns. hyppypaikalle, milloin toimistolla työskentelen (aika useinhan olen etänä, mutta jotkut kuulemma toivovat että olisin enemmän lähitöissä). Ei siinä muuta, mutta tykkään tehdä omaan työpisteeseen kaikenmoisia ergonomisia virityksiä, jotta kroppa kestää toimistotyön. Tähän olen ostanut omilla rahoillani työtuolin, kun ei firmalla ollut tarjota hyvää, ja välillä haluan työskennellä jalat ylhäällä pyörillä kulkevan pikku laatikoston päällä. Mutta siellä ei ole pikku laatikostoa, ei omalle tuolille paikkaa, eikä pöydässä mahareikää, josta nykyisessä työpöydässäni erityisesti iloitsen. Ja aina olen järkännyt laskutilaa sivupöydälle, mutta siellä ei ole niitäkään. On vain suorakaiteen muotoisia pöytiä, mutta minulla sellainen työpöytä ei toimi.
Joku on taas päässyt säästämään tuloissa ei menoissa
-
Työpaikkani muuttaa. Uusi osoite on minulle nykyistä kätevämpi. Huonompi homma on se, että menetän työpisteeni ja joudun avokonttoripuolelle ns. hyppypaikalle, milloin toimistolla työskentelen (aika useinhan olen etänä, mutta jotkut kuulemma toivovat että olisin enemmän lähitöissä). Ei siinä muuta, mutta tykkään tehdä omaan työpisteeseen kaikenmoisia ergonomisia virityksiä, jotta kroppa kestää toimistotyön. Tähän olen ostanut omilla rahoillani työtuolin, kun ei firmalla ollut tarjota hyvää, ja välillä haluan työskennellä jalat ylhäällä pyörillä kulkevan pikku laatikoston päällä. Mutta siellä ei ole pikku laatikostoa, ei omalle tuolille paikkaa, eikä pöydässä mahareikää, josta nykyisessä työpöydässäni erityisesti iloitsen. Ja aina olen järkännyt laskutilaa sivupöydälle, mutta siellä ei ole niitäkään. On vain suorakaiteen muotoisia pöytiä, mutta minulla sellainen työpöytä ei toimi.
Tuo hatuttaa, kuule. Jos joudut vielä vaihtamaan pöytää siinä uudessa avokonttorissa, on vähän hankalaa pyytää siirtämään se omilla rahoilla ( aikamoinen satsaus!). Hankittu ergonominen kokonaisuus aina uuteen pisteeseen!
Kuten aina kun pidän ihmisistä rupean veivaamaan asioita joista tiedän verraten vähän jos mitään, mutta eihän ole mieltä saada tules-vaivoja suotta kun itse teki niin paljon välttääkseen niitä!
Voiko työterveyshuolto tuollaisessa tilanteessa tulla vastaan? Tietty eletään päiviä joina yksikään ei ainakaan miellyttävässä työpaikassa hetikään taida sanoa että kyllä kiitos sopii mutta.... Eli se mutta jätetään pois.
Mietin vain, että jos ihminen noin suuresti jo on panostanut omaan työkykyynsä, jaksamiseensa ja terveenä pysymiseeen, niin voisiko saada pysyvän pisteen siinä avokonttorissa edes, jotta voisi sinne viedä kaiken ergonomisen ponnistelunsa mukanaan, sehän on työnantajan etu!
En tiedä saako tästä selvää mutta siis tuolit pöydät hiiret, mitä ikinä on itse kehittänyt?
-
Ettehän tykkää huonoa, jos kerron, että eläkeläinenkin on vielä työn laidassa kiinni. Vapaasta tahdostaan ja innoissaan. Palkkapalveluspaikastani jäin pois nopeasti sen jälkeen, kun se oli mahdollista.
-
Kyllä tämä mummoilu työstä käy. Mutta raha virtaa väärään suuntaan. :003:
-
Ettehän tykkää huonoa, jos kerron, että eläkeläinenkin on vielä työn laidassa kiinni. Vapaasta tahdostaan ja innoissaan. Palkkapalveluspaikastani jäin pois nopeasti sen jälkeen, kun se oli mahdollista.
Njaaa, olin kaksi vuosikymmentä työssä eläkeläisenä. Neurologi ilmaisi vilpittömän ilonsa ja huojennuksensa, kun suostuin lopettamaan. En tietääkseni saanut pahaa aikaan, mutta tulihan se tiettäväksi että sairastun kaiken aikaa hieman hankalammin. Se sivusairaus minut oli tappaa mutta tämä on foorumilaisillele siinä määrin vanha juttu että on tuskin maininnan arvoinen.
Siitä kuitenkin olen perin tyytyväinen että tuli paljon työn tapaista puuhaa. Tai siis oli jo. Kaikkea oppii opiskellen, ja sitä voi sitten tehdä ellei muuta. Ja pikku iloja saa, kuten tänään kun kustantamo ilmoitti että kirja ensi viikolla lähtee painoon. Saattaa tuottaa jollekin nuorelle ihmiselle iloa luomatta kuolematonta kirjallisuutta. Ei siitä juuri moni tiedäkään, teille olen kertonut. Ja otin semmoisia selvänottoja jotta oppiihan siinä ja kohtaa uusia ihmisiä ja loihdin eloon muutaman vainajan. Toinen ennätti antaa luvan.... :icon_cool:
Ehkä tärkein on itselle tuo että olen työtätekevä ja siis kunniallinen kansalainen.
Joskin kysyn toisinaan itseltäni olisinko todella hyvin kelvoton ja kuoppaan valmis ellen koko ajan uurastaisi jotakin.
-
Olen tuostakin riemuinnut, ja tästä syystä, siis ihan kuin olisi taas ihminen kun on leikisti uusi ammatti.
Kun ei se kuitenkaan elätä ja unta tarvii saada niin se on todella leikistiammatti. Ei sitä edes ilmoittaisi. Sitä ei tunnu.
Se mietitytti, kuinka näin saattaa olla. Että ei ole ihminenkään ellei tee semmoista joka näännyttää väsyksiin. Haalia sitten määrättäin kaikkea... Dietricus Docensin tutkimusta pitäisi ennättää mutta kun kynä liikkuu hitaasti. Moni on kyllä valittanut samaa.
Mutta ettei ole ihminenkään.... :icon_eek: ei mitään ihmisarvoa ja tämä pyyhkäisee liian läheltä totuutta. Pakko kääntyä Suuremman Isän puoleen ja kysyä: Kun minä en tahallani sairastunut, ethän Sinä minua syytä? Ethän?
-
Voisiko olla sellainen firma, jossa on tarjolla useita johtajia, ja duunari saa päättää, kenen ns. alaisuudessa työskentelee? Kun eihän kaikille sama tyyli sovi. Minulle on parikin kertaa käynyt niin, että viereisessä yksikössä olisi se enemmän mieleeni oleva.
-
Matti käy tänään Energian eläkeläisten joulupuurolla kuten on käynyt jo kymmenen vuotta.
Minulle tuodaan tytöntirpanat pariksi tunniksi peräänkatsottavaksi juuri samaan aikaan. Jaksan kyllä jo näiden kanssa. Konstit on jo opittu.rasitun
Muuhun 'työelämääni' kuuluu Joulun valmistelua vähän kerrallaan. Näin se Joulu tulee mukavasti ja vähemmän rasittaen.
-
^Kokouksen aiheesta johtuen kai luin tytöntirpanat työtirpanoiksi.
-
Meillä on joskus hauskaa kun kerrotaan kuinka on luettu ensin väärin vaikkapa sanomalehden otsikko.
Työllistäviä nämä tipuset kyllä ovatkin. Raivasin heidän leikkinurkkauksena typötyhjäksi joulua varten. Vein kaikki ullakolle. Nyt ne tavarat on levitelty ympäriinsä kahteen kerrokseen.
-
Voisiko olla sellainen firma, jossa on tarjolla useita johtajia, ja duunari saa päättää, kenen ns. alaisuudessa työskentelee? Kun eihän kaikille sama tyyli sovi. Minulle on parikin kertaa käynyt niin, että viereisessä yksikössä olisi se enemmän mieleeni oleva.
Se kuulostaa hyvin hyvältä mietittyäni. Mielestäni ei saisi menetellä niin, että kaveri johon otin vähän etäisyyttä rupesi selittämään että hän on minun entinen esimieheni, tietää sen tähden minusta kaiken, on laatinut toimenkuvan jossa saan kirjoittaa vain loppulausuntoja. ( huom. jokaisen pitää kirjoittaa omansa ) ja jossa en saa osallistua tiimeihin siis viikkopalavereihin.
Ei hän ole koskaan ollut esimies. Vuonna 2010 hän soitti ja sanoi, oli huomannut että suuren vaihtuvuuden tähden loppulausunnot on tekemättä ja sai erikoisluvan palkata minut vain tekemään niitä. Tuumiskelin mutta ajattelin, jos siitä on apua. Laskettiin ne lopulta, niitä oli 556 tekemätöntä.
Niin muuttui se kertomus laadultaan. Nyt hän nimittäin on esiesimies. Mutta on miten tahtojaa.
-
Jotta ei tule pitkiä pötköjä kirjoitan että muistin. hengellisiä lauluja, juuri siitä johdattamisesta, ja varovaisesti tuli oloni hyväksi.
Eli että olisi päinvastoin tämä, kuin itkeskelin että pitää. Etten minä pysty. Eli ole viisautta yms.
"Valkeus heljä, maassa varojen, mua johdata! Synkkä on yö ja koti kaukainen, siis johdata! Luoksesi käyn, en tietä tunnekaan, se kyllin on: vain askel kerrallaan.
Ei ollut ennen pyyntönäni mun: Mua johdata! Tien tahdoin käydä itse raivatun, nyt johdata!"
En muista niitä sanoja kokonaan. Mutta niin on ollut aina että jos ajatus Jumalan johdatuksesta viedään, on minulta vähän kuin vetäisty matto jalkojen alta.
Se on koskenut erityisesti työelämää. Jos uskallan ajatella että jes, nyt tapahtuu näin, olen onnellinen ja minun on hyvin vaivatonta antaa anteeksi. Se kai johtuu ajatuksesta, että. tämä kaikki on Jumalalta.
Silloin mietiskelen että ihmiset nyt tekevät kaikkea. Tai jättävät tekemättä. Ja on luonnollista pelätä kun joku yhtäkkiä romahtaa ja saa lihasnykinöitä ja oksentaa (basilasrimigreeni), potilaat täytyy perua vaikka käyhän niin usein jos on lapsella tauti tai jotain. Mutta joku kumma syy on etteivät aina puhu totta, ja siitä ei pitäisi välittää. Kunhan puhun itse.
Siihen taidan kuitenkin nojata, koska en ole nuoresta pärjännyt itsekseni. Jos sain uutta puuhaa ei ole niin kolkkoa mennä kirkkoon kun lopuksi sanotaan, palvelkaa toisianne ilolla. Pyydän Jumalalta anteeksi ja hiippailen lähemmäs ja esitän pienen toivomuksen. Mua johdata!
-
Jaahah, työnantaja ei pysty sanomaan, onko mitä antaa. Siis ei tiedä sitäkään, että ei ole. Täytynee ruveta selvittelemään näitä vuokraduunarin työttömyyspäiväraha-asioita. Yksi kiinnostava koulutus on johon voisin hakea, mutta se olisi kokopäiväinen eli haittaisi osapäivätyön tekemistä. Enkä tiedä, olenko säädetyllä tavalla työttömyysuhan alainen. Muuten olisin siihen täsmäosuma.
Nyt pännii rankasti, etten syksymmällä hakenut entiseen yksikkööni vakiduuniin.
Ja yleisemmin ei jaksaisi, että työelämä on tällaista. Ei minulle opetettu sen olevan tällaista! Se, mitä lapsena kotona opin, oli että sitä vain mennään töihin ja sillä selvä. Että se on asia, jonka aina voi tehdä.
Epävarmuus tuntuu myös selkeästi laskevan työtehoa minulla. Keskittyminen kärsii, kun on työn lisäksi iso ongelma takaraivossa ratkaistavana, eli toimeentulo. Ei suinkaan niin, että kun on tilanne epävarma, kilpailisin paikan säilyttämisestä sitä ankarammalla puurtamisella.
-
Sain tänä aamuna kotiini työaiheisen puhelinsoiton juuri kun olin noussut sängyn laidalle istumaan ja miettimään, pitäisikö sitä herätä. Kaivoin tulpat korvistani ja poimin puhelimen ihan hyvässä järjestyksessä käteeni, vastasin nimelläni, sitten tajusin että sitä luurin pintaa pitäisi pyyhkäistä ensin, tein sen ja vastasin uudelleen. Sitten en ensin saanut mitään selvää vastapuolen esittäytymisestä, enkä kovin paljon mitään siitäkään, mitä hän puhui. Pyysin lähettämään sähköpostia, jota ei ole ainakaan vielä tänään saapunut.
Se nyt ei ole tavatonta, ettei saa selvää kun joku puhelimessa esittäytyy firman nimellä ja omallaan. Etenkin niillä, jotka sitä usein tekevät, se fraasi kuluu ihan tunnistamattomaksi ilman että itse huomaavat (kuin joku kivipatsas, joka altistuu virtaavalle vedelle). Eikä sekään ole tavatonta, että ennen aamukahvia mikään ei toimi. Mutta ajoittain tuntuu, että vaikeuteni suullisen informaation vastaanottamisessa jo haittaa työntekoa. Ainakin firmassa, jossa halutaan hoitaa viestintä suullisesti.
Tänään koetin lisäksi kuunnella muuatta tiedotustilaisuutta, mutta lopetin, kun en saanut asioista oikein mitään tolkkua. Ensi viikolla pitäisi koettaa perehtyä yhden poislähtevän työntekijän tehtäviin siltä osin, joka lankeaisi minulle. Mitään kirjallista dokumentaatiota asiasta ei ole eikä hän sitä kykene saamaan aikaan. Eikä hänellä ole minkäänlaisia didaktikon lahjoja (ja lisäksi pitää itseään älykkäänä ja täydellisenä). Viestintätyylimme eivät kohtaa pätkääkään, joten tilanteesta varmaan tulee katastrofi.
-
No eipä huvita tuokaan. Eilen pitkästä aikaa tavoitin nuoruudenystävän jonka kanssa soitellaan kun on asiaa, mutta nyt halusin siis kuulla mitä kuuluu.
Kymmenen vuoden opinnot työn ohella johtivat johonkin kummalliseen VESsiin, jossa, kun hän siis päätyi opettamaan amk: ssa, että työtä jakautuu vuoden mittaan täysin hallitsemattomasti. Ennalta tietää, sitä on ensi viikolla viisi opetustuntia. Paikkakunnalta ei kuitenkaan saa poistua koska tunteja saattaa noin ex tempore tullakin lisää. Mihinkään ei voi vaikuttaa.
Sisällöllisesti olisi ihan onnistunut päätös, palkka nousi reippaasti mutta työmäärä on jotenkin järjetön kaikkine hopseineen ja hoikkeineen ja hoivaraportteineen, oppilaista! Ei potilaista. Ja tietysti kaikesta muusta mitä mieleen mällähtää kysyä milloin kenenkin. Tunnit valmistetaan omalla ajalla. Toinen vuosi on menossa, mutta hän miettii oliko missään mitään järkeä. Työ on ihan muuta kuin se mitä hän teki, eli sopeudu nyt eläkeiän häämöttäessä tyyliin 24/7. Ei mitään kahdeksisen miinus ruokis ja kotiin ja unohda.
Toisaalta sekin että etsiytyisi kaiken sen vaivannäön ja uhrausten jälkeen takaisin entiseensä tuntuu höntiltä, sanoi. Miksi siis koko opiskelu?
Tajusin ja olen sitäkin miettinyt koska pidin mietintävapaata. Täytyi koska väsytti pahasti. Opiskelu ei voi olla itseisarvo, ellei alkuaan ajattele sillä lailla, luulen. Tai vain nauti tolkuttomasti tai vain ole utelias ja suhtautuminen sen mukaista. Ei muuten kannattaisi, sellaisesta saa takkiinsa äkkiä myös pieniä suloisia neulanpistoja kun on niitä joiden täytyy jollakin tapaa hoksata mistä nälväistä siitäkin, että taivaan taatto, jotakinhan minun piti tehdä, ja voi joko jäädä valittamaan tai katsella ympärilleen ja kyllä ksi vahingossa oppiikin, anteeksi ihan hirvittävästi.... No, kukin on kaltaisensa. Ei, en ajatellut nyt Öppiäistä.
Onnea niillemain siis. Elämä on vaikeaa jokaiselle ja se on sitä aivan alusta alkaen, sanoo Winnicott, brittiläinen psykoanalyytikko. Eräs psykoanalyysin parhaita hoksauksia.
Toivon että tuohon löytyy siellä järjellinen järjestys.
-
Minulla on enää tämä ' emannuus-työ'. Emäntänä heräsnin tänään klo 5.20, hiihtolomalaiset nukkuvat yhä.
En viitsinyt kiivetä tänne yläkertaan heitä häiritsemään, vaan valmistin ensin aamiaisen isännälle ja itelle. Koiran ruokki Matti.
Sitten panin pyykkikoneen saunalla pyörimään, nyt saunalämpöisissä tiloissa kuivuu vaatteet nopeasti. Vieraslakanat ja saunapyyhkeet pyöräytän tuonnempana pikapesulla.
Seuraavaksi panin puuron hautumaan ja keitin kananmunat odottamaan väen heräämistä. Kahvi tippuu sitten nopeasti.
Köytimme Matin kanssa paistin ja äsken panin sen uuniin. Kohta alkaa punajuurivuokan ja rosmriiniperunoiden esityöt.
Sillä aikaa kun hiihtolomalaiset harrastavat liikuntaa ladulla ja uimahallissa, minä keittelen toisen satsin keitinpiirakoita. Kaikki viisitoista kpl. tuli eilen syödyiksi.
Nyt on tehtävä enemmän, että jää Tiitiäisellekin.
Huomena on jälkisiivous ja sitten taas kaikki alkaa alusta. Sunnuntaina syötän typykät vanhempineen.
Tämä tällainen työ on minun mieleistäni, tässä olenkai tullut isänpuoleisiin täteihini.
Emäntiä kaikki tavalla tai toisella.
-
Opiskelu ei voi olla itseisarvo, ellei alkuaan ajattele sillä lailla, luulen. Tai vain nauti tolkuttomasti tai vain ole utelias ja suhtautuminen sen mukaista. Ei muuten kannattaisi
Minä kyllä nautin opiskelusta, ja paljonhan opiskelinkin. Ja mielessä, että voisi sitä taas virallisemminkin eikä vain itsekseen. Pidän sitä etuoikeutena vain, että olen saanut opiskella. Järkevä jos olisin ollut niin olisinkin opiskellut paljon suppeammin ja mennyt pikemmin oman alan töihin (ja olisi myös ollut järkevää valita joku ala siksi omaksi eikä opiskella sitä sun tätä).
Minulla on itseäni vähän vanhempia jo työelämän ulkopuolella olevia tuttavia, jotka ihmettelevät, että mitähän sitä tekisi ja millä saisi päivänsä kulumaan. Ehkä kuitenkin parempi näin päin, että maailma vaikuttaa älyttömän mielenkiintoiselta ja opittavaa olisi rajattomasti.
-
Minä kyllä nautin opiskelusta, ja paljonhan opiskelinkin. Ja mielessä, että voisi sitä taas virallisemminkin eikä vain itsekseen. Pidän sitä etuoikeutena vain, että olen saanut opiskella. Järkevä jos olisin ollut niin olisinkin opiskellut paljon suppeammin ja mennyt pikemmin oman alan töihin (ja olisi myös ollut järkevää valita joku ala siksi omaksi eikä opiskella sitä sun tätä).
Minulla on itseäni vähän vanhempia jo työelämän ulkopuolella olevia tuttavia, jotka ihmettelevät, että mitähän sitä tekisi ja millä saisi päivänsä kulumaan. Ehkä kuitenkin parempi näin päin, että maailma vaikuttaa älyttömän mielenkiintoiselta ja opittavaa olisi rajattomasti.
:109: No tätä! Juuri tasan näin. Maailma on mielenkiintoinen paikka. On kiva tietää itsekin ja enemmän kuin googletettu ja wikipedian totuus.
-
Omanlaiseen työhön ajauduin kyllä harvinaisen kummallisesti. Minusta piti valmistua musiikinopettaja, ja kiukuttelin kirjallisesta opinnäytetyöstä tosissani. Se oli siinä yhdestoista ja minä tarvitsin musiikkioppia paljon enemmän. Ilman ei valmistu, ja sutaisin niistä kohdista jolloin opettaja ei voi auttaa lauluoppilasta eteenpäin. Tarvitaan puheterapeutti, fysioterapiaa, jotain. Pelkäsin ettei sitä hyväksytä kun se on vähän ei-musiikkia.
Kävi päinvastoin ja sovittiin että laajennan siitä oppikirjan tai kirjan yleensä laulusta kiinnostuneille. Yhtäkkiä minut upotettiin tiedon popularisoinnin maailmaan ja hirmuiseen lisätiedon etsimiseen. Visa vinkui kun ostin kirjoja kiitokseksi niille jotka auttoivat! Ja siihen jäi laulun opettaminen. Melkein. Ja se oli elämäni onnellisin aika.
Lapsi 2 tarvitsi kouluun tehtävän kuten tekstin kuvitus. Väsäsin svenskatalandejen parissa opitusta legendasta joululahjan vanhuksille ja Lapsi kuvitti sen. Koulu oli tyytyväinen ja se kustannettiin. Koetin samaa poikkitieteellistä Docensista ja se oli sitten pohjakosketus. Otin yhden palasen elämää, sen rivin biografioissa joka mainitsee erään rippikoulupojan riiviörippikoulusta jota hän sai opetettua, vietyä retkille ja noin, saaneen kuolemantaudin ja kuolleenkin jouluna 1932. Docens valvoi kuolinvuoteella. Siitä pidin ja Lapsi 2 sai tehdä kannen.
Teki mieli koettaa taas terveysrajoitus baletti - yhdistelmää mutta nuorten juttuna, faktaa fiktioon eli tarinallisesti. Se on ihan kuin työtä paitsi etten matkusta sinne bussilla. Luulen kyllä että olin siinä hommassa parempi koska koulutuskin vaati niin paljon.
Joskus kaipaan tavattomasti saman tekijöitä. En ikinä kuvitellut putoavani tämmöiseen koloon ja tämän kätsimykset jos ilotkin olivat uusia ja yllättivät.
Oppiminen on hienoa, aina. Palmenian kursseihin ei riitä rahani, ja Orivesi lopetti etäkurssit. Kun luen tekstejäni, olkoot vaikka miten saaneet hyvät palautteet tai julkaistut, minua karmii. Kääntöpuoli on hyvä, useimmiten tuskittelussa kumminkin on sisältö, miksen minä tuota jättänyt pois tai kirjoittanut näin ja noin. Tässä on nyt liikaa juuri sitä tietopuolisuutta kun piti tehdä kuitenkin nuorisokirja vai pitikö, Itse halusin sekaan ihan tietoa siitä miten ja miksi nuoruusiässä tulee raja vastaan ja ammattilaishaave romuttuu. Ja annetaankin tällä kertaa aspergertytön herättää toiveet: tuo on se yksi sukupolvessa.
Entä ne kaikki joita kovalevy pursuaa, ne kun vielä velvollisuudentuntoisena yritin jaksaa siinä mihin koulutettiin, vaikka sanottiin, tuo voi ihan oikeasti tappaa?
Kiitollisin kai olen KELAlle niistä kymmenistä hylätyistä lausunnoista joita sateli vuoden 2008 huhtikuussa! Ainakin se opetti tuottamaan tekstiä.
Kummallista, mutta kaikki ristiriidat tuntuvat ratkenneen. Syyllisyys kaikesta vain on poissa. Ihmettelen minä tätä ja yritän jos saisin yhteyttä niihin samoja kursseja käyneisiin vaikka opettajien kautta. Hitaudesta, valinnan vaikeudesta, miltä tuntuu kun ja jos, siis kaikenlaisesta mistä puhuttiin jollakin poliklinikalla. Pitäiskö ja koskahan. Ennättäiskö ja kannattaako. Antaisko olla vai penkoisko ne todel esille.
-
Työelämästä oli kokemusta myös opiskeluajalta sen verran, että olin Länsisatamassa ja Katajanokalla ahtaajana satunnaisesti, kun opintoraha loppui. Muistan olutkorien ja paperirullien lastaamisen. Rullat olivat ISOJA, joita joskus uutisissa paperitehtaista näkee. Niitä pyöräyteltiin paikoilleen. Sikäli siitä oli hyötyä varsinaisessa työelämässäni, kun tuli kiperä paikka. Saatoin todeta, että kyllä tämä tästä. Olen ollut ahtaajana satamassa. Manuaalisena työläisenä tilanteet olivat tietenkin tämänpuoleisia. Älyllinen askartelu ei toimenkuvaani kuulunut. Siksipä sainkin keskittyä u n i versaaleihin puuhiin käsien toimiessa mekaanisena "leipäkoneena". Torkuin viimeisinä työvuosina iltapäivisin käsi hiirellä.
Pyysivät minua kerran - suomenruotsalaiset - osallistumaan kirjanhankintaan runouden osalta, kieltäydyin. Pidin sitä huomionosoituksena.
Osallistuin työnantajan järjestämään kilpailuun Juntin totuus -tarinalla. Se on ainoa kirjoitukseni kansien välissä:
Runojen kirja - Kirjoituskilpailu Vantaan kaupungin henkilöstölle
9518959501
http://www.helmet.fi/fi-FI
-
Oman opiskeluaikani ensimmäisen kesän siivosin hotellissa. Sen jälkeen joka kesä kului jossakin terveydenhuollon tehtävässä, eli aloitettiin laitosapulaisesta, sitten pääsin vippariksi, sitten sairaanhoitajaksi, leikkuriin, ja sitten ensimmäisiin lääkärin sijaisuuksiin. Ne jutut oli sillä tavoin säädetty että mitä kulloinkin sai tehdä riippui opintojen etenemisestä.
En olisi pystynyt käymään työssä niiden opintojen ohella, alkuun todin elettiin lamakautta eli ei olisi päässytkään. Lomia ei sitten vietetty, kaikki meni töissä.
Kerran pidin kaksi viikkoa, käytiin vaelluksella. Keskivaiheilla totesin että sen kaksi viikkoa melkein olisi tarvinnut. Erikoistumisaikaan ei pidetty lomia. Piti keräillä niitä palveluja. Kaksitoista vuotta ilman lomaa. No, se oli semmoinen mihin aika moni ajautui.
-
Sittenhän olin vuodesta 1976 Vapun jälkeen sen kesän kirjastoapulaisena. Syksyllä täydennyskouluttauduin kirjastoautonkuljettajaksi, jossa toimessa meni runsas kymmenen vuotta. 90-luvun alussa pätevöydyin kirjastovirkailijaksi Kansanvalistusseuran kirjekurssilla. Eläköitymiseeni saakka hoidin sitten virkailijan tointa Hankintaosastolla.
Nyt olen ollut oloneuvoksena viisi vuotta.
-
Ja mikä mahtavinta tai siis kivaa, tutustuin nyt vasta kaupunkiin, jossa olen asunut neljäkymmentä vuotta. Aina kadulla tulee tuttu vastaan. Työssä muualla hyvä kun osasin reitin kotoa asemalle.
Ei minulla nytkään ole bestistä, jolle kertoa huolet. Puolisoa en tarkoita. Hän on määritelmän mukaan osa minua. Ei silti eikä sen puoleen hänessä on bestistä moneksi. Mutta siis sitä saunaporukkaa, jolla mt täällä usein kehuskelee :)
Se työelämästä ja tämä: kuten tunnettua, lomat olen kussu niin kuin muutkin eläkeläiset. Sen verran ehti ansiotyössään mokailla, ettei enää vapaista ole tietoakaan. Itse pitä ohjelmansa rakentaa aamusta iltaan ja illasta aamuun.
-
Työelämäni aloitin 15-vuotiaana. Olin baarityttönä :002: kuppilassa. Kannoin korissa kahvitilauksia konttoreihin. Ei silloin ollut mitään taukotiloja kahvinkeittimineen. Tyttö toi ja seuraavalla kerralla tyttö vei likaiset astiat. Kirjoituspöydän kulmalla ne kahvinsa joivat.
Kaksi vauvaa oli hoidossani. Eri aikaan tosin. Jälkimmäinen oli oma kummipoikani, nyt 56 v.
Kenkäkaupan konttorityöt laskujen karhuamisineen ja muine moninaisine juttuineen oli jännää. Silloin tutustuin Liisa-neitiin.
Sitten rakennusliikkeen palkkalaskijana, myös kolmisen vuotta. Ulosottomiehet pyörivät tuoden pidätysmääräyksiään. Vielä jännempää. Työkaverista tuli vanhemman tyttäremme kummitäti.
Alkoi avio-elämä kahden lapsen äitinä. Onko se työtä, moni tietää.
Seitsemän vuotta ja risat olin kotona. Sitten pankkiin. Se vei vuodet 1972 -1996.
Olinhan tosiaan ennen pankkia kirjakaupassa muutaman kuukauden ja olin tuntiopettajana Salpausselän Yhteiskoulussa vuoden. Sijaistin ilmaisutaidon opettajaa.
Palkkaa olen saanut myös Harjulan kansalaisopiston Lapsiteatterin ohjauksesta ja Lahden Kalevalaisilta naisilta.
Pääsin pankista putkeen 1997 alusta, ja uusi elämä luottamustehtävissä urkeni. Vielä uudempi, samoin kokemuksin kuin PekkaV:llä, lopetettuani olemisen poliittisenä eläimenä.
Nyt olen vain mummi ja isomummi, ja äitinäkin vielä kelpaan johonkin. Matti ei kerro millainen vaimo olen ollut. :003:
-
Parhaat nuoruudenystävistäni aloittivat työelämän viidentoista ikäisinä, keskikoulun jälkeen. Tsuppariksi pääsy oli iso juttu, siis juoksutytöksi. Paras kaverini oli tosi onnellinen, vaikka palkasta pitikin suurin osa luovuttaa vanhemmille. Yritys piti ja pysyi lamakaudetkin aika hyvin jaloillaan, ja aikanaan jatkokoulutti hänet toimistotehtäviin. Mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan omia lapsia ei hänellä tosin ollut koska puolison palkka oli pieni. Yhdessä pärjäsivät taloudellisesti aika hyvin, ostivat omakotitalon ja myöhemmin veneen joka siinä kaupungissa on lähes jokaisella. Häntä ikävöin, eli jos niillemain muutan niin tiedän kuka käy ensimmäisenä kylässä. Äidin mukana kulkee tiuhasti terveiset mutta mummo ei sitä puhelinnumeroa ikin muista. Mikä se oli, hänen uusi nimensä?
Toinen muutti kauemmas ja jouduttiin eroon toisistamme jo kymmenvuotiaina, ja nuoruusiällä vaikutti paljon ettei voitu poiketa kysymässä, lähdetkö kartsalle. Molemmilla oli puhelin mutta ei tuollaisia puheluita saanut soittaa. Tietty tuo oli aika tajuttava kielto, tervein jaloin siinä saaressa oli viidessätoista minuutissa juossut jo kaksi- kolme kaveriaan läpi. Tämä Maisa oli eri juttu kyllä.
Tavattiin pankissa kun olin nostamassa opintolainaa häneltä, sen verran ehdittiin jutella että hyvin meni, tyytyväinen työhön, työpaikkakoulutukseen, kolme lasta. Hän oli lähdössä johonkin finanssioppiin, hatutti että pitikin saman tien eroon joutua, kun pitkästä aikaa nähtiin >:(. Ettei nyt siis tätä saa juhlia. Sovittiin että pidetään yhteyttä, mutta se jäi liiaksi hyvän tahdon varaan eli pitäis mutta mihin hukkasin numerons.
-
Kai sitä pitäisi taas muutamat hakemukset rykäistä. Mutta voinko hakea paikkaa, johon pitäisi olla energinen ja innokas? Vai pitäisikö se jättää niille oikeasti energisille ja innokkaille. Minulta menee into jo siinä vaiheessa, kun huomaan että firma sijaitsee Visiokadulla.
-
Et olisi niin rehellinen.
Mieti mitä ne haluu siihen hakemaansa paikkaan ja vaikka sä nyt tietty oot niitä haastateltaviasi paljon viisaampi, niin keskity siihen, mitä ne haluaa kuulla ja esiinny sen mukaan, vaikka et niin ehkä innokaskaan olisi.
Meille myyntimiehille tää on ihan rutiinia.
Ehkä sun pitäis lukea muutama, kuinka manipuloin toisen ostamaan tuotteeni kirja?
Zemppiä sulle ja uskon, et menestyt mihin van ryhdytkin.
-
^Haluan ryhtyä kotisohvakoodariksi. Mutta ehkä en koko sydämestäni halua noihin duuneihin.
Minä oikeastaan ajattelin, että helpommalla noista hakemuksista selviäisi, kun ei valehtelisi ollenkaan. Ei tarvitsisi keksiä mitään lorua. En koe fantasiaa omaksi tyylilajikseni.
Toinen hommista voisi olla osittain kivakin, mutta tosiaan en jaksaisi jonnekin visiokadulle joka päivä. Katsoin että matkaa 50 minuuttia suuntaansa, ja jos on normaalit työajat jolloin mennään ruuhkabussilla niin enemmänkin. Työpaikat nyt on nykyään niin epävarmoja, ettei sellaisen takia viitsisi muuttaa lähemmäs.
-
Kai sitä pitäisi taas muutamat hakemukset rykäistä. Mutta voinko hakea paikkaa, johon pitäisi olla energinen ja innokas? Vai pitäisikö se jättää niille oikeasti energisille ja innokkaille. Minulta menee into jo siinä vaiheessa, kun huomaan että firma sijaitsee Visiokadulla.
Onko niitä siis ihan rehellisesti olemassa? Vai tarvitseeko ihmiset aivan yksinkertaisesti töitä? Tuo energinen innokas tiimityöstä kiinnostunut lisäkokemusta hamuava ellei siis jo kokenut työnantajan epätoivosta riippuen, kiinnostunut siitä kiinnostunut tästä sitä tätä tuota kiihkeästi haluava lukee joka tapauksessa aina niissä ilmoituksissa.
Kannattaako välittää.
Ne tarvii työntekijän. Työntekijä etsii töitä ja siitä leivotaan jotkin ensitreffit alttarilla ja sitten katsotaan, kuinka käy.
-
Toinen hommista voisi olla osittain kivakin, mutta tosiaan en jaksaisi jonnekin visiokadulle joka päivä. Katsoin että matkaa 50 minuuttia suuntaansa, ja jos on normaalit työajat jolloin mennään ruuhkabussilla niin enemmänkin. Työpaikat nyt on nykyään niin epävarmoja, ettei sellaisen takia viitsisi muuttaa lähemmäs.
Onneksi et siis elele näillämain. Täällä ei kuin hyvin harva selviä alta tunnin työpaikalleen. Jos lähtee puoli seitsemältä on varsin hyvissä ajoin perillä, jos itse matka on hyvä eli kävely dösä kävely -yhdistelmällä kuluisi runsas puolituntinen eikä siis tarvitse vaihtaa. Tai no, tuo on kyllä jotain varsin hyvää jo. Ylihyvää.
Mutta. Jos sen olettaa, juuttuu ruuhkaan satavarmasti eli töissä ollaan siinä puolesta tunnista eteenpäin myöhässä. Se oli kamalaa jos pomo tykkäsi pomottaa.
Valtaosa kulkee aika kaukaa eli eivät kehä ykkösen nykyisen poikittaisen liikenteen avulla pääse mistään mihinkään, se oli kyllä hyvä kun tuli.
Lyhyeltä tuntuu täällä yleensäkin matka sen mukaan, ettei tarvitse vaihtaa toiseen bussiin. Juna on aika out. Sellaiseen tottuu.
-
Puoli tuntia bussilla (luksusta se on täälläkin, jos yhdellä pääsee, kun työpaikka ei ole keskustassa) tai 20 min fillarilla. 15 vuotta sitten saatoin mennä talvella yhteen työpiseeseen potkukelkalla ihan vain siksi, että se oli hauskaa eikä kukaan muu niin tehnyt. Silloin ei ollut näin liukkaita eli hiekotusta tarvitsevia kelejä kuin viimevuosina.
Työ on se, josta saa palkkaa. Ja silloin, kun on tosi tylsä/ikävä työtehtävä, voi hokea itselleen, että tästä saa palkkaa. Kunhan ne tylsät ja ikävät tehtävät eivät ole jokahetkisiä tai jokapäiväisiä. Työajan ulkopuolella on sitten aika tehdä kaikkea itsestä kivaa. ( ja pakolliset kotihommat)
-
No siksi kyl työssä käydään. Ja aikuiselämän kestoinen kysymys oli juuri tämän periaatteen takia itselleni tuo kysymys työkyvystä. Juuri niin, että menis vaikka henki mutta kun sen ei pitäny mennä :repee: On yhä tunne että annajumalaanteeksikunenkäytöissä. Syy oli aivan semmonen että vartuin uskoen olevani ns perusterve. Noin ajattelen. Noin toimi vanhemmat ja se ei näyttänyt tuottavan sietämätöntä tuskaa vaikka kumpikaan ei saanut tehdä toivehommasnsa kuin äitee välillä.
Mietin tuota. Eihän tämä jokaisen kohdalla ihan tervettä ole. Eli mihin vetäistä oikein, rehellisesti ja täydellä todella tuo että huonot seuraa jos vieläkin yrität, keksi muuta. Kohta raapaisen vaikka mistä rahat. että pääsen kelpo kutistajalle tämän kanssa itse, koska vähintään näännytän tällä foorumin lukijat. :repee:
Eli jos olisin terve niin tuohon todel totuin ja ajattelen, noinhan on, mistä Saukkis kirjoitat, että työssä käydään jotta voitaisiin maksaa elatus ja vaatteet. Sietämättömästä saa yrittää siedettävään.
-
Onneksi et siis elele näillämain. Täällä ei kuin hyvin harva selviä alta tunnin työpaikalleen.
Olen elellyt teillämain myös, ja työtäkin tehnyt. Laskin, että minulla on sinä aikana ollut 11 erilaista asuinpaikan ja työpaikan sijaintikombinaatiota. Työmatkaan yhteen suuntaan on mennyt aikaa viidestä minuutista puoleentoista tuntiin. Tuota puolitoistatuntista kesti puolitoista vuotta eli ei kovin pitkään, onneksi. Viiden minuutin kävelymatkasta sain nauttia kaksi vuotta (olisin saanut pidempäänkin, jollen ihan omasta aloitteestani olisi vaihtanut duunia). Myöhästyin silloin töistä melkein joka aamu. Oli mukavaa, kun lounaallakin saattoi käydä kotona. Keskimäärin olen tainnut selvitä noin puolessa tunnissa.
Minulla ehti siis olla kuusi eri työpaikkaa, joista kaksi muutti välillä ja yhdessä olin töissä kahdessa eri toimipisteessa. Itse ehdin asua viidessä eri asunnossa.
-
Olen elellyt teillämain myös, ja työtäkin tehnyt. Laskin, että minulla on sinä aikana ollut 11 erilaista asuinpaikan ja työpaikan sijaintikombinaatiota. Työmatkaan yhteen suuntaan on mennyt aikaa viidestä minuutista puoleentoista tuntiin. Tuota puolitoistatuntista kesti puolitoista vuotta eli ei kovin pitkään, onneksi. Viiden minuutin kävelymatkasta sain nauttia kaksi vuotta (olisin saanut pidempäänkin, jollen ihan omasta aloitteestani olisi vaihtanut duunia). Myöhästyin silloin töistä melkein joka aamu. Oli mukavaa, kun lounaallakin saattoi käydä kotona. Keskimäärin olen tainnut selvitä noin puolessa tunnissa.
Onnittelen! Itselläni ei käynyt näin huippumäihä kertaakaan. Piti asua sen verran etäisyyksien päässä eli kehä ykkösen pohjoispuolella, että raha riitti. Kävin ne tässä läpi. Pyynnöstä tein muutaman kuukauden sijaisuuden Kuntoutussäätiöllä, ja se oli kyllä juhlaa sillä kävelin töihin. Kolme varttia siihen kului mutta silloin säästi kuukausilipun hinnan. Kombinaatioita ei kertynyt koska työpaikat melko lailla pysyivät, erikoistuessa piti kerätä palveluja ja silloin tuli vaihdoksia.
Niin, ja laman alkaessa täytyi paikata eli käydä kahdessa yksikössä eli se kerrytti, ihan unohdin. Pahempi juttu oli kyllä päivien kesto.
Ei jäänyt traumaa sielulle.
-
:-\. Mietin eilen kirjoittamaani ja onhan se niin jos näinkin. Paljon ratkaisee, pitkänkö matkan saa sille bussille itse juosta, entä toisessa päässä, aikataulu eli lähteekö puolen tunnin välein, vielä, pitääkö se.
En tässä niin Öppiäistäkään kuin aivan omia muistoja, matkoja Kannelmäki Hakunila, jonne Pasilasta ajoi rivakka bussi jos siihen ehti. Itse työ oli kivaa. Juuri joku tilapäinen pakollinen palvelu, hyvä raikas pakkastalvi ja eräänä asmuna jotenkin kumma virkeä kevyt olo ja ihmettelin! Ihmettelin oikeasti! Kuulin töissä että oli mitattu jokin ylikorkea korkeapaine.
Jos ei ehtinyt bussiin pinnaa kiristi vaihto Tikkurilassa, koska oli niin näin myöhästyykö.
Keravalle sujui paremmin mutta päivät oli niin pitkiä että tosissani mietin ottaako makuupussi ja pahimman ruuhkan yli yöpyä työpaikalla.
Kirkkonummelle mennessä oli taas lumitalvi ja sukellus kylätielle iltapimeällä! Vautsi.
-
Piti asua sen verran etäisyyksien päässä eli kehä ykkösen pohjoispuolella
Kyllähän minä sielläkin asuin, useampaan otteeseen jopa. Mutta ensimmäinen (jossa taisin olla kahdeksan vuotta) oli kerrostalolähiö, josta kulki hyvin busseja, ja juna-asemakin oli. Äkkiähän töihin pääsi, kun työpaikka sijaitsi Pasilassa tai Sörnäisissä. Korsosta Eiraan sen sijaan oli hankala matka. Kävipä niinkin päin, että yksi työpaikka oli Tikkurilassa, kun itse asuin Vallilassa.
Siinä minulla kyllä kävi säkä, että opintojen päätyttyä onnistuin löytämään Vallilasta hyvien kulkuyhteyksien päästä viihtyisän melko edullisen vuokrayksiön, johon pääsin asumaan, vaikka olin työttömänä silloin. Jos asiat olisivat menneet vähän toisin, ties vaikka asuisin siinä vieläkin. Isoisältäni pyysin lainaksi takuuvuokran verran ja maksoin sen säntillisesti takaisin. Satuin vielä samana päivänä saamaan sen asunnon ja yhden työllistämispuolivuotispätkän, joka oli vartin kävelymatkan päässä siitä asunnosta.
Muutenkin jos jokin asia elämässäni on onnistunut niin asuminen; jostakin kumman syystä minulla on ollut tapana päätyä asumaan paikkoihin, joiden ohi olen aikaisemmin ihastellen kulkenut - tai kerran jopa ihan nimenomaiseen asuntoon, josta olen ajatellut että olisipa se ihana. Työpaikkojen ja ihmissuhteiden kanssa on sitten mennytkin huonommin.
Olisi kyllä kätevää, jos olisi vakituinen työpaikka, josta tosiaan tietää, että se on vakituinen. Voisi asettua asumaan sopivan matkan päähän. Mutta kun ei elämä nykyään ole sellaista.
-
Mikä ihmeen pointti on näillä lehtikirjoituksilla, joissa väitetään että olisi työvoimapula: http://tinyurl.com/zwdzrc5 (http://tinyurl.com/zwdzrc5) :icon_eek:
Siis muka tarvittaisiin koodareita. Ja vieläpä humanistitaustaisia, koska ymmärtävät paremmin asiakasta. Eikä lievästä autismistakaan haittaa olisi. No, minä olen kaikkia noita, enkä kelpaa.
Asiakaskin pari viikkoa sitten kehui, kuinka ymmärtää minun viestintääni paljon paremmin kuin asiaa aiemmin hoitaneiden miesten, jotka puhuivat jotenkin liian teknistä kieltä...
-
Mikä ihmeen pointti on näillä lehtikirjoituksilla, joissa väitetään että olisi työvoimapula: http://tinyurl.com/zwdzrc5 (http://tinyurl.com/zwdzrc5) :icon_eek:
Siis muka tarvittaisiin koodareita. Ja vieläpä humanistitaustaisia, koska ymmärtävät paremmin asiakasta. Eikä lievästä autismistakaan haittaa olisi. No, minä olen kaikkia noita, enkä kelpaa.
Asiakaskin pari viikkoa sitten kehui, kuinka ymmärtää minun viestintääni paljon paremmin kuin asiaa aiemmin hoitaneiden miesten, jotka puhuivat jotenkin liian teknistä kieltä...
Olet uhka heidän miehisille arvoilleen
-
Mutta miksi näitä työvoimapula-artikkeleita kirjoitetaan? Niitä kirjoitetaan muistakin aloista. Ja melkein heti löytyy aina saman alan työttömiä, jotka kertovat, kuinka ovat hakeneet alan työpaikkoja, mutta eivät syystä tai toisesta ole kelvanneet.
-
Työttömät halutaan osoittaa syypäiksi talouden ongelmiin, jotta työttömyysturvan heikentäminen vaikuttaisi perustellulta. Kyykyttämiseksi kai sitä tavataan sanoa.
-
Tiistaina olin työterv.lääkärillä, oli sitä mieltä että työt on tehty, sanoi laittavansa työkyvyttömyyseläkehakemuksen vireille. Lähes kaksi vuotta olen roikkunut löysässä hirressä, jatkuvasti lääkärissä käyntejä, tutkimuksia, kokeita ym... Vuosi sitten olin niin finaalissa etten siitä muista paljon muuta kuin toisten kertomana, vaikka tännekkin yritin kirjoitella.
Tässä kunnossa ja nykyisessä työtilanteessa olen valmis antamaan tilaa nuoremmille, pitäähän heidään päästä elämään mukaan. Pahoin pelkään että mun työt kaadetaan toisten duunareiden harteille ja jos tilalle jossain vaiheessa miestä tarvitaan niin palkataan joku pätkätyöläinen vuokrafirman kautta.
-
Varmasti ansaitset eläkkeesi, nauti siitä. Joskus on vaikeaa asettua eläkeläisen asemaan, mutta älä suinkaan syyllistä itseäsi.
Itse osasin nauttia kun pääsin eläkeputkeen, olin niin uupunut silloisiin pankkimaailman myllerryksiin. Fyysinenkin sairastelu alkoi lisääntyä.
Perhe ja monet harrastukset ja luottamustehtävät työllistivät sopivasti.
Sairaana ei tarvitse työpaikkaa.
Toivon sinulle antoisaa elämää autoilun ja muiden aktiviteettien parissa. :039:
-
Tiistaina olin työterv.lääkärillä, oli sitä mieltä että työt on tehty, sanoi laittavansa työkyvyttömyyseläkehakemuksen vireille. Lähes kaksi vuotta olen roikkunut löysässä hirressä, jatkuvasti lääkärissä käyntejä, tutkimuksia, kokeita ym... Vuosi sitten olin niin finaalissa etten siitä muista paljon muuta kuin toisten kertomana, vaikka tännekkin yritin kirjoitella.
Tässä kunnossa ja nykyisessä työtilanteessa olen valmis antamaan tilaa nuoremmille, pitäähän heidään päästä elämään mukaan. Pahoin pelkään että mun työt kaadetaan toisten duunareiden harteille ja jos tilalle jossain vaiheessa miestä tarvitaan niin palkataan joku pätkätyöläinen vuokrafirman kautta.
Siitä on nyt 16 vuotta, kun lääkäri kysyi oletko koskaan ajatellut eläkkeelle jäämistä. Vastasin, että en ole. Hän sanoi siihen, että ryhdy ajattelemaan. Hetkeäkän en ole katunut eläkeeelle jäämistä. Tekemistä on riittänyt tarpeeksi. Sinun vikalistalla sen pitäisi olla läpihuutojuttu. Ensin vuosi sairaslomaa ja sitten eläke. Onnea matkaan.
-
Toissa keväänä sanottiin, olenpa huojentunut jos suostut lopulta jäämään työstä pois! Seuraava askel on sitten vakavampi aivotapahtuma eli kai on infarkti. Niinpä minä häneen uskoin.
Kerran jo neurologi soitti kun tth otti yhteyttä ja sanoi, ala painella Meilahteen. Ala heti paikalla ruveta meneen, siellä on tipat valmiina sinä kuolet muuten! Istuin tuolissa enkä päässyt siitä irti, en siis niin mitenkään. Odottivat siellä tippoineen ja minä istunostunistun a ajattelin minä jaa tässä kuolen. Se oli vähän erikoista mutta en kuollut. :icon_eek: ihan lamauttava kokemus.
Siinä ei ajateltu taivaita eikä Jumalaa. Ainoastaan, minä kuolen. Ja en päässyt tuolista irti. Takin sain päälle ja kengät jalkaan ja sitten lysähdon typerryksissä uudestaan.
Eli mietin, opiskeluilla on hintansa. On tekemisillä on kirjoittamisilla. En voi vain nököttää ja ajatella, minä kuolen! Ensin täytyy elää. Jotain sopivaa elämää. Jotain jota ei tarvii tehdä niin että hoputetaan ja työpäivä on kaksitoistatintinen.
-
Se on semmosta, palvelen missä voin. En kiukkua vaikka en päässyt Italiaan. Ikävä oli. En päässyt. Eipä sille mitään mahda. Isälle sitä eilen itkeskelin ja hän on hyvä lohduttamaan. Eläis pitkään sitä aina pyytelen. :kahvi:
-
:-\
Ehkä joskus ennen varsinkin maatiloilla sitä joko tehtiin työtä kuoleman asti, muita vaihtoehtoja ei ollut.
Entisaikaan muutenkin, kun mentin töihin, niin siinä sitten pysyttiin.
Nykyään tuntuu, että on helppo jäädä ansiosidonnaiselle, varhaiseläkkeelle tai vaihdella työpaikkaa.
Mikä onkin tosi hyvä.
Joskus mietin kyllä, että toisaalta nämä tukiverkot voivat passivoittaa ja sitoutuminen työhön voi tuntua liian vaikealta.
Ollaan töissä ja sitten se alkaa tuntua, ei tää oo mun juttu ja ei oo kivaa ja sitten taas vaihdetaan paikkaa.
Amerikkalaisessa systeemissä, jossa jos et tee, et mitään saakkaan on puolensa.
Tietenkin on ihmisiä, kun sairauden tai muun takia ei kykene työhön ja tottakai heistä erityisesti tulee pitää huolta ja tukea.
-
^Mitenkäs sitoudut työhön, kun työnantaja ei sitoudu tekijään?
Amerikkalaisessa systeemissä jos et muuta tee niin teet sitten vaikka rikoksia. Taikka kerjäät kadulla. Mikäs siinä, kyllä se näin lapsettomalle sopii, mutta jos on perhettäkin niin kurjempi juttu. Ei kai ne lapset mihinkään syyllisiä ole.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että meitä työhön kykeneviä, joille työtä ei liikene, ei sitten mitenkään tulisi tukea?
Se on työnantajan etu kanssa, että leipiintynyt työntekijä vaihtaa paikkaa - ainakin sen työnantajan, joka hänestä uuden hyvän tekijän riveihinsä. Ja jos kato käy usein, tietää menettävä osapuoli ryhtyä kehittämään toimintaansa.
-
^Mitenkäs sitoudut työhön, kun työnantaja ei sitoudu tekijään?
Amerikkalaisessa systeemissä jos et muuta tee niin teet sitten vaikka rikoksia. Taikka kerjäät kadulla. Mikäs siinä, kyllä se näin lapsettomalle sopii, mutta jos on perhettäkin niin kurjempi juttu. Ei kai ne lapset mihinkään syyllisiä ole.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että meitä työhön kykeneviä, joille työtä ei liikene, ei sitten mitenkään tulisi tukea?
Se on työnantajan etu kanssa, että leipiintynyt työntekijä vaihtaa paikkaa - ainakin sen työnantajan, joka hänestä uuden hyvän tekijän riveihinsä. Ja jos kato käy usein, tietää menettävä osapuoli ryhtyä kehittämään toimintaansa.
Kiva kun kohtasi kaksi eri näkökulmaa, vaikka itse aihe ei mitenkään kiva tai kevyt.
En kirjoittanut, että työhön kykeneviä ja siihen haluavia ei tulisi tkea, vaan että varsinkin nuorille tuntuu, että tukiverkostosta on tehty jotenkin liian antoisa ja helppo.
Sitten jos heitä ei huvita, niin lähtevät pois, kun firmassa tulee ongelmia.
Tietysti työnantajan tulee olla sitoutunut myös työntekijän elämään ja sen tukemiseen.
Jos on työnantaja, kuten nykyään on monia, kun antaa potkuja pikku vastoinkäymisen takia tai paremman diilin takia, vaikka työntekijät tekevät tulosta, nii tottahan se on pers, siis syvältä.
Sitä Suomi sitoutumista ei ole missään.
Tuntuu, että Suomea vaan vedetään johkin kaikenmaailman syleilyllä ahdinkoon.
Ja sit jos sanoo, no aattelen suomalaisia työntekijöitä, niin olet rasisti.
Tulisipa Suomeen Tanskan malli, jossa enempi sanavaltaa on työläisillä, kuin pomoilla.
-
http://hausk.in/1634/nuori-mies-pyrki-siivoojaksi-lidl-iin-haastattelun-jalkeen-henkilokuntapaallikko-sanoi
-
Tiistaina tuli eläkepäätös, 1.7 allkaen olen elääkkeellä, eikä harmita yhtään!
-
Näin hirveää painajaisunta työstä. Hyvin tosi tapaus. Semmoista kuin oli pahimmillaan.
-
Hyvä kun pääsit eläkkeelle. Kyllä tässä maassa tekijöitä riittää, vaikka meillä onkin kuulema huutava työvoimapula. Mielestäni sellaista ei tosin ole. Jos joillain aloilla on joskus hetkittäistä pulaa tekijöistä, niin sehän on vain merkki maassamme olevasta huonosta koulutuksesta, ihmisiä on koulutettu väärille aloille vaikka on aika helppo katsoa useastakin alasta , tarviiko ne osaajia muutaman vuoden kuluttua.
-
Tuntuu aivan ihmeelliseltä aloittaa kesäloma, en ole sellaista ihmettä saanut kokea moneen moneen vuoteen. Suorastaan juhlaa saada tällainen määrä vapautta.
-
Tuntuu aivan ihmeelliseltä aloittaa kesäloma, en ole sellaista ihmettä saanut kokea moneen moneen vuoteen. Suorastaan juhlaa saada tällainen määrä vapautta.
Joo, muistetaan. Kun kerran pidin loman kesällä niin tiimi teki kantelun siitä että olen " aina poissa" .pudotin avaimet pöydälle ja sanoin että eihän me näin kelvottomalla asiaintilalla jatketa. Minulle kehittyi jossain vaiheessa ihan nollatoleranssi tuollaiseen, olkoon, että tuo kai olisi pitänyt ymmärtää nurinpäin, mutta vaivaiset kolme viikkoa. En olisi nuuten ollutkaan mutta oli eräopaskurssi juuri silloin ja oli sovittu kai jo edelliskesänä että pääsen rauhassa lähtemään sinne.
Yhden kerran kesällä poissa!
-
Kyllä viheliäisintä on ollut se, että ammatista tuli kuin stigma. Vähän kuin juutalaisen keltainen Daavidin tähti. Sotkamon juhlilla menin tarjolle vapaaehtoiseksi ja päädyin sinne lepohuoneeseen. Katselin rivejä ja missä setämies tai täti kelmenee ja käsi kohoilee kaulalle kävin pulssia kokeilemassa tietenkin.
Yksi alkuun ihan symppis siinä jutteli oliko kipuja vai muita ja pahus, huomasn, sehän suunnistaa samaan pöytään asunpaikassa ja aamuun mennessä se tunnisti mun. Tulee kertomaan kuinka veemäistä oli aina ja kuin hän pelkäs kun piti lääkäri herättää. Minä ihmettelin sillä eihän me ikinä nukkumaan asti ennätetty enkä tiennyt muuta kuin miten me tutistiin kun hoitsuilla oli se veelista lääkäreistä.
Kiitti siitä, oli joo mullakin kivat juhlat.
-
Yli 30 vuotta sitten siiryin eläkkeelle. 20-40 h/viikko teen töitä suojatyöpaikkassa. :eusa_angel:
-
^ :039:
^ :039:
Sattuneesta syystä tänään on puuhapäivä.
-
Hyvä kun pääsit eläkkeelle. Kyllä tässä maassa tekijöitä riittää, vaikka meillä onkin kuulema huutava työvoimapula. Mielestäni sellaista ei tosin ole. Jos joillain aloilla on joskus hetkittäistä pulaa tekijöistä, niin sehän on vain merkki maassamme olevasta huonosta koulutuksesta, ihmisiä on koulutettu väärille aloille vaikka on aika helppo katsoa useastakin alasta , tarviiko ne osaajia muutaman vuoden kuluttua.
Tuo työvoimapula on on monilla aloilla tosiasia. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa.
Kerran minulta haki työtä, mies, joka osasi vain suomea tehtävään, jossa oli työkielenä englanti. Hänet olisi pitänyt ottaa firmasta vapautettuna, jos kompetenssi olisi riittänyt. No hän haastoi minut oikeuteen, kun en ottanut häntä, vaikka hän oli etuoikeutettu. Juristi sanoi, ettei minun tarvitse käräjille tulla, kun tapaus on selvä ja niin siinä kävi, että asia raukesi kompetenssin puuttteeseen. Tämä on todella suuri ongelma yli 50v joukossa työmarkkinoilla.
-
^Mitä tarkoittaa "vapautettuna"?
Eikös kompetenssin puutteita voi paikata opiskelemalla? Minä kyllä mieluusti menisin pienemmällä palkalla töihin, johon kompetenssini ei ihan riitä, ja siinä työn myötä paikkaisin puutteet. Niinhän se alalla yleensä käytännössä käykin, ei kaikkea osaa töihin tullessaan. Mutta tuntuu, että firmat eivät halua tai osaa satsata koulutukseen, oppimiskykyistä työtöntä työvoimaa olisi pilvin pimein, mutta ei kun pitäisi saada valmiina osaamiseltaan mittatilausduunari juuri meille, ja kun sellaista ei löydy niin itketään työvoimapulaa.
Sen verran tulin muutama vuosi sitten perehtyneeksi ammattikoulutuksen byrokratiaan, että tiedän, että virallinen koulutussysteemi ei kovin nopeasti kykene reagoimaan muuttuviin työvoimatarpeisiin. Joku oppisopimus tai näyttötutkintomuotoinen opiskelu työn myötä ehkä parhaiten (ne voi räätälöidä aika joustavasti), mutta onko firmoilla näistä mahdollisuuksista tietoa?
Ja yksi pulma sekin, että työttömänä on niin vaikea opiskella. Voipi menettää työttömyyskorvauksensa, jos väärin innostuu opiskelemaan.
-
^Mitä tarkoittaa "vapautettuna"?
Eikös kompetenssin puutteita voi paikata opiskelemalla? Minä kyllä mieluusti menisin pienemmällä palkalla töihin, johon kompetenssini ei ihan riitä, ja siinä työn myötä paikkaisin puutteet. Niinhän se alalla yleensä käytännössä käykin, ei kaikkea osaa töihin tullessaan. Mutta tuntuu, että firmat eivät halua tai osaa satsata koulutukseen, oppimiskykyistä työtöntä työvoimaa olisi pilvin pimein, mutta ei kun pitäisi saada valmiina osaamiseltaan mittatilausduunari juuri meille, ja kun sellaista ei löydy niin itketään työvoimapulaa.
Sen verran tulin muutama vuosi sitten perehtyneeksi ammattikoulutuksen byrokratiaan, että tiedän, että virallinen koulutussysteemi ei kovin nopeasti kykene reagoimaan muuttuviin työvoimatarpeisiin. Joku oppisopimus tai näyttötutkintomuotoinen opiskelu työn myötä ehkä parhaiten (ne voi räätälöidä aika joustavasti), mutta onko firmoilla näistä mahdollisuuksista tietoa?
Ja yksi pulma sekin, että työttömänä on niin vaikea opiskella. Voipi menettää työttömyyskorvauksensa, jos väärin innostuu opiskelemaan.
Vapautettu tarkoitti tässä tapauksessa, että oli sijoitettu yksikköön, jolla ei ollut työtehtäviä. Kun organisaatio uudistettiin ylhäältä alaspäin niin, että kukin rekrytoi ne alaiset talon sisältä, joilla uskoi selviävänsä tehtävistään. Väki putosi 11500 hengestä 6500 henkeen eli muutos oli raju, mutta Nivalan Herättäjuhlien puhujan mukaan oikeudemukainen.
Kyllä olet teoriassa oikeassa, että kompetenssia kasvatetaan opiskelemalla ja kouluttautumalla, mutta vanhasta kaapelimiehestä on työläs tehdä kolmea kieltä puhuvaa ekonomia. Ekonomeista meillä oli pula, mutta kaapelimiehiä ym tekniikan väkeä oli liikaa, kun verkko oli valmiiksi rakennettu Ennen reletekniikan aikana puhelinkekeskusta rakensi 5 miestä 15 kuukautta ja uudella tekniikalla kolme miestä teki sen kolmessa kuukaudessa. Eli henkilöstöongelma räjähti. Samalla lopetettiin kaikkien manuaalien suomentaminen liian kalliina sekä hitaana ja kaikki pöytäkirjat kirjoitettiin englanniksi. Myös kaikki alkoholiongelmaiset vapautuivat työmarkkinoiden käyttöön, kun kukaan ei rekrytoinut heitä riesakseen. Kyllä meillä oli oppisopimuksesta tietoa, mutta monen kohdalla loikka oli kohtuton.
Se siitä
-
^No juu, jos on noin iso muutos, niin ihan äkkiä ei ehkä opiskele uusiin hommiin.
Joskus 90-luvun lopulla työskentelin firmassa, joka piti duunareistaan huolta. Siellä oli ollut atk-tallentajia, ja kun kävivät tarpeettomiksi, heitä koulutettiin palkanlaskijoiksi ja kirjanpitäjiksi. Ja sittemmin työskentelin toisessa firmassa, jossa mitä erilaisimmin taustoin toimistohommiin hakeutunutta väkeä oli koulutettu datanomeiksi tarpeita varten räätälöidyin näyttötutkinnoin, jossa näyttöjen osana tekivät ihan oikeita tarpeellisia työtehtäviä.
-
^No juu, jos on noin iso muutos, niin ihan äkkiä ei ehkä opiskele uusiin hommiin.
Joskus 90-luvun lopulla työskentelin firmassa, joka piti duunareistaan huolta. Siellä oli ollut atk-tallentajia, ja kun kävivät tarpeettomiksi, heitä koulutettiin palkanlaskijoiksi ja kirjanpitäjiksi. Ja sittemmin työskentelin toisessa firmassa, jossa mitä erilaisimmin taustoin toimistohommiin hakeutunutta väkeä oli koulutettu datanomeiksi tarpeita varten räätälöidyin näyttötutkinnoin, jossa näyttöjen osana tekivät ihan oikeita tarpeellisia työtehtäviä.
Jos työtehtävistä vapautettu lähti omatoimisesti uusiin tehtäviin talon ulkopuolella hän sai vuoden palkan käteen. Ne jotka olivat tässä asemassa kun yksikkö lopetettiin ja heidät irtisanottiin (noin 150 henkeä) saivat 6kk palkan käteen.
-
Tuommostakin on nykyään työelämässä ! On tää outoa aikaa, kun Jumala kielletään koulussakin, mutta allah on luonut koulukirjan mukaan maatilan keskisuomeen.http://www.iltalehti.fi/viihde/2016061421728289_vi.shtml
-
Isoveljeni opetti minulle: Työnteko on mukavaa..........katsella. :002:
-
Tuommostakin on nykyään työelämässä ! On tää outoa aikaa, kun Jumala kielletään koulussakin, mutta allah on luonut koulukirjan mukaan maatilan keskisuomeen.http://www.iltalehti.fi/viihde/2016061421728289_vi.shtml
En löytänyt artikkelista allahia. Sen olisi muuten voinut pyytää poistamaan, sillä se merkitsee arabiaski myös kristittyjen jumalaa ja irtosanasta ei tiedä kummasta on puhe.
-
Minä sanottaisiin tuon näin: Allah on Jumala arabiaksi eikä yhdestä sanasta tiedä, lausuuko sen kristitty vai muslimi.
-
Minulta silmitti karkuun Penan ohje maalin keittämiseksi sillipäitten suolavedellä. Varmasti on hyvä hivenaine sillinpäävesi. Itse keittelen maalin joko ruis- tai vehnäjauhojuureen, siihen tietysti tulee punamultajauhe, rautavihtrillipussi, suolaa ja sitten Zetorin vaihdelaatikossa 15 v pyörinyt öljy. Se jää seinälle kuin parahin liima. Syynä lienee se, että vaihdelaatikkoöljyssä ei ole palamisjäämiä. Zetorin mainittua öljyä tulee kerralla 23 litraa, että liian usein ei kannata öljyä vaihtaa. Voisin pidentää vaihtovälin jopa 20 vuoteen, ei Zetori viidestä pidennysvuodesta olisi moksiskaan.
Aika kauan sitten keitellessäni ensimmäistä kertaa punamultamaalia naapuri oli sitä mieltä, että olisihan jauhojuurelle muutakin käyttöä. Piti ihan kysyä, että mitä naapuri ajaa takaa, varmuuden vuoksi, vaikka kyllä tiesin. "No, niitä Mannakorven maitten kyyneliä" tuli vastaukseksi. Siihen aikaan en vielä tiennyt kuningas Lemuelin äidin mielipidettä tällaiseen asiaan, etten osannut naapuria hengellisessä mielessä opastaa.
-
Zetori täyttää tässä varmaan mainiosti rasvasillin paikan maalinteossa. Tuoksu ei taida herättää samalla tavalla ruokahalua, mikä on työn sujumisen kannalta hyvä asia. :icon_biggrin:
-
Isäntä, Zetori ja moottorisahani tuksuvat väkevälle, mutta Kaariina on silti lähellään pitänyt. :023:
Sen verran pihan ruohonleikkuu rasitti, että ajelimme eilen Vaalaan, missä varasin uuden Stiga Tornado-leikkurin, 514 cc-moottorilla. Kauppiaan kanssa en edes ehtinyt vanhasta MTD-koneesta puhua mitään, kun lähelläni ollut mies pyysi, että myisin sen hänelle. Iltapäivällä ajelen kirkolle ja mennessäni vien, ihan kunnollisen vanhan, uudelle omistajalleen ja haen kaupasta uuden. Kaivelen tietysti kuvettani, että kaikki tulee maksetuksi.
Peräkärryyn ajo tehdään ns kalturien kautta. Sitten sidotaan kunnolla, ettei poliisisetä moiti. Mitähän nyt tekisi, kun on viisi ja puolituntia liikanaista aikaa?
-
...luonut koulukirjan mukaan maatilan keskisuomeen.http://www.iltalehti.fi/viihde/2016061421728289_vi.shtml
Jos haluaa uutiselta jonkinlaista luotettavuutta, ei ehkä kannata iltalehteä enempää kuin -sanomiakaan ensimmäisenä lukea :023:
-
Veljellisesti, kun yllä olevassa kirjoituksessa on ystävällinen hymiö, niin en arvele enempää.
Veli Steal "paistaa" eri lähteistä tänne kirjoitettua tietoa ja omalla tavallansa tekstiä referoi.
-
Viinaa ja viiniä ! Mitenhän nuo toimittelijat, onko heillä koskaan märkiä lounaita, iltoja ja maksaako aina kaiken omasta pussistaan ? Sittenkö olis toimittelijoiden mieluista, kun tarjoisivat kiduttamalla tapettua eläintä. http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/il-n-selvitys-kirkon-alkoholiostoista-arkkipiispa-tarjosi-vodkat-aamutuimaan-piispa-askolalla-kostea-lounas/5951502
-
Minähän en saanutkaan uutta päältäajettavaa viime viikolla Vaalasta. Vanhan vein sopimuksen mukaan uudelle omistajalleen. Kauppias joutui minulle kertomaan, että heillä on sekoiltu ja tälle viikolle huomenna saan koneen. Renki tai piika oli antanut kalliimman koneen halvemman hinnalla ja tiedoilla, minkä asian kauppias tietenkin tänä atk-aikana helposti selvitti. Huomenna vaihdatan Hymerin renkaatkin kerta ajan sain. Minunlaiselle odottelu on vaikeata, mutta minkäs voit ja ainahan voi särkeä klapeja kartanossa. Hyttyset ovat tulleet ja niillä on aika pitkät piikit taisteluun vereni omistuksesta.
-
Eipä ole uudenkaan laitteen hankinta aina vailla pieniä hankaluuksia. Meilläkin Finnlux 50-tuumaista kootessaan Matti sai käydä jalustan kiinnitysruuvit vaihdattamassa. Pakatut olivat väärää kaliiberia. Sitten kun maksukortin koteloa sovitteli, se ei mennyt sisään. Pidettiin sitten vanhassa telkkarissa kunnes sunnuntaina tuli nuorempi mies, tylleröiden isä, apuun. Ei saanut hänkään. Menivät Prismaan reklamaatio kakkosen tekemään. Neuvoivat runttaamaan sen kotelon paikalleenmenon estävän muovipiikin irti. Niin tehtiin, ja jo alkoi ' lyyti kirjoittaa'.
Maanantaikappale, muuten hyvä, sattui meille. Oliko myyjällä tiedossa nämä, kun oli pantu laite erikoistarjoukseen. :107:
-
http://yle.fi/uutiset/konkurssin_tehnyt_maanviljelija_ei_olisi_kannattanut_uskoa_pankkia/9020509 Harmi, Eero on työhullu mies. Ei ole laiskanleipää syönyt. Suomen maatalous ajetaan alas.
-
Työttömyyselämää... en ollutkaan osannut täyttää oikein kaikkia ansiosidonnaista päivärahaa varten tarvittavia lippuja ja lappuja. Enkä osaa vieläkään, pitäisi nyt soittaa työttömyyskassaan, josta viimeksi sain todella tylyn vastaanoton. Ei olisi pitänyt ryhtyä vuokrafirman hommiin, tämä byrokratia on niin vaikeaa. Helpompaa olisi jos saisi vain olla töissä. Tai sitten kokonaan työttömänä.
Minullehan on käynyt niin, että olen kuvitellut tekeväni töitä, mutta niistä ei olekaan maksettu palkkaa, esim. erinäiset käyttäjäyritykseni (meillä vuokratuilla on sellainen) järjestämät kokoukset. Ja nyt työttömyyskassan virkailija olikin sitä mieltä, että etätyö on epäilyttävää eikä suinkaan asianmukaisesti työnantajan valvonnassa suoritettua. Työpaikan lisäksi ammattiliittokin alkaa tuntua pettymykseltä.
-
Aina kannattaa soittaa perään, jos jonkun lapun täyttää. Ja tarkastaa töyttikö paperit oikein . Sillä tavalla on varmempi saada asia kuntoon. Tiedän tapauksia joissa virheellisesti tai vajaasti täytetty paperi on on estänyt toimeentulon kuukausiksi. Ei ne aina ilmoittele jotta paperi oli vajaasti täytetty. Siinä sitten saa työtön odotella suotta.
-
Aina kannattaa soittaa perään, jos jonkun lapun täyttää. Ja tarkastaa töyttikö paperit oikein . Sillä tavalla on varmempi saada asia kuntoon. Tiedän tapauksia joissa virheellisesti tai vajaasti täytetty paperi on on estänyt toimeentulon kuukausiksi. Ei ne aina ilmoittele jotta paperi oli vajaasti täytetty. Siinä sitten saa työtön odotella suotta.
Minulle kyllä ilmoitettiin, mutta koeta nyt kesällä sitten saada ketään kiinni... Saati kun työnantaja juuri keskellä kesää vaihtoi palkanmaksusta vastaavaa yritystä (tietysti hoitaa tämän ostopalveluna).
Olenhan minä joskus elämässäni ollut kokopäiväisesti toistaiseksi jatkuvassa työsuhteessa, olisiko peräti neljä vuotta työurani aikana moista herkkua ollut, ja helpolla siinä pääsi, verrattuna näihin kaikkiin osapäiväpätkävuokrahommiin.
-
Sitä on sanottu, että jos työ olisi herkkua, niin herrat tekisivat sen itse. No, moni herra kyllä tekee pitkää päivää. Ja onhan se työ itsessään herkkua: miksi meistä muuten niin moni täyttäisi vapaa-aikaansakin työnluonteisilla asioilla, eli ihan ilokseen kalastaa, leipoo, näprää käsitöitä, hoitaa puutarhaa, rassaa moottoripyörää, ratkoo ristikoita ja muita aivopähkinöitä. Käy valmentamassa junnujen futisjoukkuetta, vapaaehtoisystävänä vanhukselle.
Eikä siinä palkallisessakaan työssä se itse työ ole kamalaa ollut, päinvastoin iloa ovat tuottaneet ainakin nämä toimisto- ja koodaushommat, joita olen tehnyt. Riepoo vain se, että työpaikalla ei aina anneta mahdollisuutta tehdä työtä kunnolla. Duunarilla, etenkin ammattitaitoisemmalla, on kyllä käsitys siitä, mitä hyvin tekeminen vaatii, ja siihen liittyvä kunniantunto. Se syö, jos vaaditaan tekemään kiireellä hutaisemalla huonosti. Ja melkeinpä käsketään viilaamaan maksavaa asiakasta linssiin, laskuttamaan enemmästä kuin tehtiinkään.
-
Hetki koneella ja :kahvi:
Eilinen päivä oli tosi mukava, kyläiltiin ja pidettiin kuin piispoja pappilassa.
Hyvä ruoka, juttelua paljon, mansikkakkakkukahvit sekä itse tehtyjä maan mainioita karjalanpiirakoita.
Kaunis maalaismiljöö pihapiirineen ja koti niin kodikas ja viihtyisä.
Tänään pikku askareita ja asiointia, mm.
Nätti sää, hiukan tuulee.
-
Oho, luulin kirjoittavani tänään-ketjuun.
Mutta tänne se tulikin.
-
Eikä taaskaan tärpännyt. Helsinkiin asti vaivauduin haastatteluun ja siellä se työkin olisi ollut, pätkä sekin vain mutta kiinnostava. Olin kuulemma selkeästi paras hakija, mutta päätettiin sitten kuitenkin täyttää sisäisesti.
-
Tekisi mieli sanoa ruma sana! Tyydyn potkimaan kadunvarren lumipaakkuja vuoksesi, öppiäinen. :093:
-
Samoin tuntemisin ! Etteivät ymmärrä parastaan, ota yksin elävää naista joka ei perhevapaita tarvinne. :013:
Olisiko johtajan sukulaispoika saanut homman.
-
En usko että meni millekään johtajan sukulaispojalle. Vaan tämä on sitä säästämistä, sälytetään lisää tehtäviä putiikin sisällä jo töissä olevalle, luulisin.
Tuo vain olisi ollut homma, johon minulla oli ihan täsmäosaaminen. Olen aikaisemmin tehnyt samantapaista ja sekä viihtynyt että pärjännyt siinä työssä. Ja osaan sellaisen vähän harvinaisemman teknologian, jota tuossa käytetään.
-
Miksi ihmeessä hakivat ja haastattelivat, jos eivät kuitenkaan halunneet ottaa työhön? :107:
-
^Sitä minäkin ihmettelen. Vielä kun rekrytoinnissa oli mukana joku psykologikonsulttifirma. Maksaahan sekin. Ehkä firman johdolta on vähän myöhästyneesti tullut se päätös, ettei otetakaan ketään.
Mutta olisinpa osannut ruotsia paremmin kuin kankean kouluruotsin verran niin olisivat ehkä ottaneet. Se ei ollut vaatimuksena, mutta tuli keskustelussa esiin, että ruotsia tosi sujuvasti puhuvan henkilön olisivat ottaneet erityisen mielellään, kun sellaista tarvittaisiin muttei talossa ole.
-
Ehkä tässä on muodollisuudet täytetty kun on ilmeisesti julkisesti ollut paikka auki, on kuitenkin jo etukäteen sovittu paikan täyttämisestä. Entisenä luottamusmiehenä tunnen turhautumista näiden asioiden suhteen, kyllä AY liikeeen vaikutus on olematonta työmarkkinoilla. Työnantajapuoli piti aivan pellenä ko systeemiä, eikä liitto pystynyt juurikaan tarjoamaan muuta kuin "hyviä" ohjeita, mutta ei mitään sitovaa.
-
Entinen ammattiosaston pj minussakin heräsi kun öppiäisen kohtalosta luin. Oman konttorini luottamusmiehenä ei juuri hommia liiemmin ollut. Vain yksi työajan väärinkäyttäjä ja toinen ' siivellä menijä' oli, mutta niihin puuttui konttorinjohtaja.
Kotona olisi joskus tarvittu neuvottelutaitoa ! :003:
-
Ehkä tässä on muodollisuudet täytetty kun on ilmeisesti julkisesti ollut paikka auki, on kuitenkin jo etukäteen sovittu paikan täyttämisestä.
Joo, tiedän että noita tapauksia on, ja itsekin lienen joskus sellaiseen hakenut. Mutta silloin ei varmaan vaivata ihmistä haastatteluun asti? Etenkään tällaista kauempana asuvaa.
Aiemmin syksyllä hain paikkaa, johon olisin mielestäni sopinut ihan hyvin (joskaan ei niin täsmähyvin kuin tämänkertaiseen), en saanut haastattelukutsua, ja tuli vaikutelma että valinta oli tehty jo etukäteen (oli julkisella puolella). Nyt ei tullut sitä fiilistä.
-
Suututtaa jos on kysymyksessä ' Pätevä mutta ei sopiva'-periaate. :018:
-
Joku yritysmaailmassa toimiva sanoi, että työllistäminen ei tuo menestystä, mutta osaaminen tuo. En ymmärrä tätä erottelua. Osaaminen on ihmisen ominaisuus ja sen saa yrityksen käyttöön vain ottamalla osaava ihminen työhön. Työttömät osaajat ovat minusta resurssien tuhlausta.
-
Minkähän takia SAS-osaamista tarvitaan vain rannikolla, ei täällä sisämaassa? Eihän se merenkulkuun mitenkään liity! SAS on siis erityisesti tilastollisten aineistojen käsittelyyn kehitetty ohjelmointikieli ja -ympäristö. Turussa sille näkyy olevan kysyntää, Tampereella ei.
No, hain sitten Tilastokeskuksesta (Helsingissä) yhtä SAS-työpaikkaa. C++-osaamiselle täällä olisi kysyntää, mutta niihin paikkoihin ottavat varmaan mieluummin jonkun Nokialta poispotkitun dippainssin kuin tällaisen hömppähumanistin (joka kyllä on keskimääräistä dippainssiä etevämpi algoritmisuunnittelija).
Harmittaa, kun arvelen että työllistymisen takia kannattaisi opiskella tilastotiedettä ja taloustiedettä ja tuossa olisi yliopisto, joka opetusta antaisi, mutta kun opiskelu on työttömälle niin kovin riskaabelia hommaa :018:. Voivat katsoa, etten mikään oikea työtön olekaan. Oppimaan pystyn tietysti itseksenikin, mutta jokin virallisempi todistus opitusta olisi hyvä myös saada.
-
Minkähän takia SAS-osaamista tarvitaan vain rannikolla, ei täällä sisämaassa? Eihän se merenkulkuun mitenkään liity! SAS on siis erityisesti tilastollisten aineistojen käsittelyyn kehitetty ohjelmointikieli ja -ympäristö. Turussa sille näkyy olevan kysyntää, Tampereella ei.
No, hain sitten Tilastokeskuksesta (Helsingissä) yhtä SAS-työpaikkaa. C++-osaamiselle täällä olisi kysyntää, mutta niihin paikkoihin ottavat varmaan mieluummin jonkun Nokialta poispotkitun dippainssin kuin tällaisen hömppähumanistin (joka kyllä on keskimääräistä dippainssiä etevämpi algoritmisuunnittelija).
Harmittaa, kun arvelen että työllistymisen takia kannattaisi opiskella tilastotiedettä ja taloustiedettä ja tuossa olisi yliopisto, joka opetusta antaisi, mutta kun opiskelu on työttömälle niin kovin riskaabelia hommaa :018:. Voivat katsoa, etten mikään oikea työtön olekaan. Oppimaan pystyn tietysti itseksenikin, mutta jokin virallisempi todistus opitusta olisi hyvä myös saada.
Kolmen dippainssin ja yhden opintonsa kesken jättäneen systeemisuunnittelijan isänä iloitsen jokaisesta työllistymisestä. (yksikään ei ole Nokialla) Kaksi on fyysikkoa ja yksi rakennuspuoleleta valmistunut.
-
Onneksi en enää ole työmarkkinoilla. Tuntuu aivan käsittömättömältä syyt joiden vuoksi, ei enää kilpaile jostain työpaikasta. Kyllä entinen ay mies näkee punaista.
-
Tulihan taas haettua. Valitettavasti rekryfirman kautta; en aina oikein luota heidän alakohtaiseen asiantuntemukseensa. Miten joku kasvatustieteen tai psykologian maisteri osaisi arvioida, riittääkö tekninen osaamiseni tietokantakehittäjäksi?
Muuten olen sitä mieltä, että hallituksemme kaavailema vaatimus hakemuksesta per viikko on pöljä. Eihän se työttömälle ole mikään ongelma hakemuksia rustata, mutta ajattelisivat nyt työnantajiakin hieman! Kuka niitä hakemuspinkkoja perkaa? Nytkin jo kun voi olla satoja hakemuksia yhteen paikkaan; tuhansiako halutaan? Menee kohta siihen että työt on kokonaan tiskin alla kun ei niitä ryysiksen pelossa firmat uskalla kaupitella.
Toissa perjantaina kun pistin hakemuksen niin heti soitettiin rekryfirmasta haastatteluun, oli vain kuutisenkymmentä hakijaa ollut ja kahdeksan haastattelivat. Lupasivat maanantaina soitella jatkosta, eipä ole kuulunut...
-
Tulihan taas haettua. Valitettavasti rekryfirman kautta; en aina oikein luota heidän alakohtaiseen asiantuntemukseensa. Miten joku kasvatustieteen tai psykologian maisteri osaisi arvioida, riittääkö tekninen osaamiseni tietokantakehittäjäksi?
Ei se sitten osannutkaan. Sama paikka on pistetty uudelleen hakuun. Kirjoitin maisterille sähköpostin, jossa ystävällisesti tiedustelen, miksi en kelvannut, vaikka minussa oli kaikki mitä ilmoituksessa haluttiin.
-
Siirrytään osaan 2