Kirjoittaja Aihe: Markku Suokonautio  (Luettu 68663 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
Markku Suokonautio
« Vastaus #135 : 02.08.07 - klo:14:33 »
Minua nyt ei vielakaan lakkaa ihmetyttamasta tama ihmisten tarve laittaa pappeja ahtaaseen muottiin ja ajatella mustavalkoisesti. Mielestani on suuri rikkaus kun on erilaisia pappeja. Sen kuitenkin toivoisi, et mahdollisimman monelle papille se "papinrooli" olisi mahdollisimman vahan "rooli" silla omalla persoonallaanhan sita tyota kuitenkin joutuu tekemaan!

Soisi kuitenkin et kirkossa olisi mahdollisimman vahan ns. tabuja. Parhaimmillaan uskonnollisuus kattaa ihmiselon kaikki osa-alueet ja jos pappi ei naista asioista pysty puhumaan, niin kuka sitten :roll: Siksi pidankin luterilais-korttilaisen matalakirkollisesta suhtautumistavasta, kun ne papin "toimintakentat" syntymasta kuolemaan on usein ns. suuria juttuja, mut myos ah niin luonnollisia!

Ainut asia mita en tahdo saarnastuolista sietaa on kovin ahtaat nakokannat ja tuomitseminen. Tottahan papinkaavun takaa voi ihmisia helvettiin tuomita, mut ketakohan se mahtaa hyodyttaa :!:

Minusta on vaan ihanaa et maailman kirkoissa loydetaan niin monta nakokulmaa ihan samoihinkin teksteihin ja jos hyvin kay voi siella kirkonpenkissa jopa viisastua. Ja mita vakavampi aihe, sita mustempaa huumoria :wink: Ja kuulijat taytyy ottaa huomioon kuulijat, eika sanoa et Jumala ei halua "sokeita seuraajia"  jos kirkonpenkissa on ihan oikeasti sokea ihminen, niinkun taalla meidan kylan kirkossa tassa yhdella viikolla kavi!
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

Poissa kiinnostunut kyselijä

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 3
ahdasmielisyys
« Vastaus #136 : 02.08.07 - klo:18:05 »
minua Tietyissä vanhoillisissa ärsyttää heidän tapansa tuomita ihmisiä ja heidän tekojaan. Muistan jo kouluaikaan (lukio), kun luokallani oli kaksi erään herätysliikkeen jäsentä. Tavoiltaan he olivat kuin yö ja päivä. Molemmat tiesivät, että olen seurakunnan toiminnassa mukana. Toinen näistä katsoi kunnia-asiakseen mainita alinomaan, etten ole tosiuskova, ja tuomitsi tekemisiäni ym. lopulta ratkaisin asian tempaisemalla oikein kunnolla, jonka jälkeen ei oltu puheväleissä. Toisen kanssa taas taas pystyimme keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia ja keskustelut olivat todella hedelmällisiä.
Tämän Satumaa -saarnan jälkeen on ollut mielenkiintosta keskustella ihmisten kanssa ja on ollut käsittämätöntä havaita, kuinka monelle (yleensä vanhemmalle naishenkilölle) taivaasta on annettu ilmeisesti valta tuomita ihmisiä ja määrittää heidän paikkansa tuonpuoleisessa elämässä...
Ja esimerkiksi Kiuruvedellä nämä toisten tuomitsijat ovat niitä "OIKEITA KÖRTTEJÄ" (omasta mielestään) ja näin koko herätysliike saa leimansa....

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Re: ahdasmielisyys
« Vastaus #137 : 02.08.07 - klo:19:26 »
Lainaus käyttäjältä: "kiinnostunut kyselijä"

Ja esimerkiksi Kiuruvedellä nämä toisten tuomitsijat ovat niitä "OIKEITA KÖRTTEJÄ" (omasta mielestään) ja näin koko herätysliike saa leimansa....


Yksilöiden perusteella aina liikkeet tuomitaan, kuten kansatkin.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Markku Suokonautio
« Vastaus #138 : 02.08.07 - klo:20:32 »
Lainaus käyttäjältä: "TeppoV"
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Ei minusta sekään ole hyvä, jos aina on niin hilpeää, että huh huh. Ihminen on syntinen ja siitä ei päästä minnekään.


Mutta eikö koskaan saa olla hilpeää? Pitääkö aina olla synkkää?


En ole synkistelystä puhunut, vaan siitä, että itse haluan pitää jalat maassa. Ilo ei ole pahasta, kunhan se ei ole teennäistä.



* Otsikon aiheesta saa jatkaa perustamalla siitä osion 2. Tämä jälleen lukkoon 10:nnen sivun täytyttyä. -ylläpito
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."