On kai sitä joskus tullut jossain tilaisuudessa avauduttua jollekin sielunhoitajalle. Jotenkin minusta on helpompi kertoa asioita ventovieraalle, jolla ei ole ennakokäsityksiä minusta ja niistä, joihin mieltä painavat asiat saattavat liittyä. Tuntuu, että silloin on helpompi luottaa, ettei asia leviä tai lipsahda jossain tilanteessa sielunhoitajalta.
Pienessä pitäjässä ja seurakunnassa kaikki tuntee kaikki ja kyläläiset tietävät paremmin minun asiani kuin minä itse. Se on jonkinmoninen rasite. Tosin on sillä hyvätkin puolensa silloin, jos esim. vähän huonomuistinen ihminen on jossakin "liian kaukana" kotoaan. Täällä yleensä huomataan, tunnetaan, otetaan kyytiin ja viedään kotiin usein ennen kuin tarvitsee tehdä etsintähälyytystäkään. Samoin osataan vähän huolehtia naapurin lapsistakin sillä lailla, hyvällä tavalla.
Aihe: Sielunhoito (Luettu 3725 kertaa)