Näin uneksin:
Kamera kuvaa saharan maisemia hitaasti, kunnes kaukaisuudessa näkyy hahmo..
Kamera zoomaa lähemmäksi:
Minä kävelen kyllästyneen näköisenä pitkin saharaa. Asukseni olin valinnut kulahtaneen ´70 diskoasun josta enimmät paljetit oli jo pudonneet menneille kilometreille..
(tässä vaiheessa muutuin itsekseni, tai siis tarinan kerronna kannalta
)
Kävelin pitkään ja tasaisesti (unissakin voi olla tylsää) kunnes kaukaisuudessa häämöitti jokin pienen pieni rakennus.
Päättäväisen vaelluksen jälkeen saavuin tälle pienelle rakennukselle keskellä Saharaa. Rakennus oli n. kioskin kokoinen:
Sisällä oli Urpo Karjalainen joka piti siestaa, iso meksikolaishattu päässään.
"Mitäs Urpo, täällä keskellä saharaa toimitat? Ja vielä noin naurettavasti pukeutuneena?" (muistutan omasta disko asustani)
"Vuokraan polkupyöriä."
"Jaa, no käykö kauppa"
"Ei, pahemmin."
(tovi hiljaisuutta)
"Saisit halvalla nyt pyörän vuokralle"
"No mikä ettei"
Vuokrasin siitä sitten Urpolta melkoisen kulahtaneen ruotsinarmeijan polkupyörän, jolla jatkoin matkaani..
Jaksoin jatkaa n. 500m (Koittakaapas pyöräillä hiekassa) ja sitten tympäännyin ja päätin palauttaa mokoman rakkineen.
Kun pääsin takaisin asti oli Urpo jo odottamassa pyörää takaisin.
"Siinäs näit ei käy kauppa kummoisesti.."
Ja niin sanoen Urpo vetäytyi takaisin siestalleen.
Jatkoin matkaani halki saharan ja juuri kun Urpon pyöräkioski
painui kaukaisuuteen niin kamera zoomasi minusta pois jonnekkin kauemmas ettei minuakaan enää erottanut..
Et sillai. Pääsinköhän perille? :?:
Terveisiä Urpolle jos joku näkee sitä! :lol: