Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: vaivattu sielu - 14.05.09 - klo:20:37
-
Erään henkilön teesejä kuolleesta ja elävästä uskosta:
Jokapäiväisessä elämässä joutuvat vierekkäin usein kuollut ja elävä usko. On opettavaista asettaa nämä kaksi rinnakkain.
Kuollut ja elävä usko ovat eri syntyperää. Kuollut usko on ihmisen teko. Siihen "ruvetaan" joko omasta halusta tai muiden yllytyksestä. Omilla keinoilla sitä vahvistetaan ja ylläpidetään.
Elävän uskon vaikuttaa Jumala niissä, jotka eivät itsestään löydä uskoa, eivät itsestään voi uskoa ja Jumala vahvistaaelävän uskon koetuksissa ja vaivoissa.
Elävä usko on Jumalan työ. Ainoastaan Jumala voi elämää luoda.
Kuolleen uskon paikka on päässä, elävän uskon paikka on sydämessä.
Kuollut usko on aina voitolla; elävä usko on enimmin tappiolla, vaikkaKristuksessa voittaja.
Kuollut usko luulee jo voittaneensa synnin; elävä usko epäilee synniksi sitäkin, mikä ei syntiä ollut.
Kuollut usko omistaa Raamatun makeat lauseet ja sanoo karvaista; eivät ne ole minua varten.
Kuollutta uskoa ei mikään vaivaa, elävä usko kärsii pimeyttä, kuivuutta, ahdistuksia, vaivoja ja se usein aivan uupumaisillaan, kunnes Herra sen jälleen vahvistaa.
-------------------------
Miten foorumin väki mieltää näitä teesejä tänä päivänä?
- Onko aika tehnyt niistä vanhentuneita ja jo aikansa eläneitä?
- Voidaanko tällaiset ajatukset tänä päivänä heittää romukoppaan ja lähteä uusien tuulten kuljettamaksi; uusine tarpeineen ja uusien teesien saattelemana?
---------------------------
Ottakaa kantaa! Keskustelkaa!
---------------------------
En paljasta vielä tässä vaiheessa henkilöä, enkä lähdettä.
-
Kuolleen uskon paikka on päässä, elävän uskon paikka on sydämessä.
Tämä teesi ainakin kolahti heti :oops:
-
Hyviä ja aina ajankohtaisia lauseita! Ei ole romukopassa niiden paikka. Erityisesti pidin näistä:
Kuolleen uskon paikka on päässä, elävän uskon paikka on sydämessä.
Elävän uskon vaikuttaa Jumala niissä, jotka eivät itsestään löydä uskoa, eivät itsestään voi uskoa ja Jumala vahvistaa elävän uskon koetuksissa ja vaivoissa.
Itse kyllä miellän elävän uskon myös ajassa eläväksi. Pyhä Henki uudistaa seurakuntaa ja meitä jokaista tänäänkin.
-
Elävän uskon vaikuttaa Jumala niissä, jotka eivät itsestään löydä uskoa, eivät itsestään voi uskoa ja Jumala vahvistaaelävän uskon koetuksissa ja vaivoissa.
Minä joka pyrin Jumalan luo, alan parannella itseäni. Minä yritän kelvata ihmisille ja Jumalalle, se on minusta luonnollista. Mutta sitten tulee vastaan vastoin käymiset ja epätoivo.
Mitä enemmän yritän olla hyvä, sitä enemmän teen väärin, käyttäydyn itsekkäästi ja ahdistun enemmän ja enemmän ja sitten saa vallan, ajatus: "Minusta ei ole tähän."
Minä suren, häpeän ja viha itseäni sekä muita ihmisiä. Minä epäonnistuin omin voimin. Tuskissani huudan niin kuin vanki Tuomariltaan, armahdusta, Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan rakkautta.
Tämän jälkeen en halua osoittaa ihmisiä, ei lyödä tai kivittä heitä, vaikka he olisivat epäonnistuneet elämänsä tahtomattaan tai tiedostamattaan, omaa heikkouttaan niin kuin minä.
Vaan tukea, ymmärtää ja kuunnella heitä. Rakkaus ja anteeksiantamus, mikä kuuluu meille kaikille riippumatta siitä, onko minulla tai sinulla voimaa elää synnitöntä elämää.
-
b.h.s, hyvin kuvailit
-
Yksinkertainen vastaus:
Mikä minä olen toisen uskoa mittamaan, kun omanikin on
heikko?
-
Minäkin kyllä olisin Saliksen kanssa vähän samoilla linjoilla. Tuossa aloituksessa oli ihan hyviäkin ajatuksia, mutta periaatteessa minusta jottelu kuollen ja elävän uskon välillä on hyödytön ja ennen kaikkea mahdoton tehtävä.
Toisen uskosta en voi mennä sanomaan mitään, se ainakin on varmaa.
Lähes yhtä varmaa on että omastakaan "uskosta" on vaikeaa sanoa mitään mikä olisi kovin totuudenmukaista. Miten ja millä kriteereillä sitä voisi arvioida sitten milloin usko on elävää/kuollutta?
Sitä olen aina kysellyt, miksi ylipäätäänkään pitäisi painiskella oman tai toisten uskon laadun arvioimisessa? Eikö se armo riitäkään jos usko ei ole jotain tietynkaltaista?
-
Kuollut usko on aina voitolla; elävä usko on enimmin tappiolla, vaikkaKristuksessa voittaja.
Kuollut usko luulee jo voittaneensa synnin; elävä usko epäilee synniksi sitäkin, mikä ei syntiä ollut.
Tästä tuli mieleeni yksi esimerkki. Minä löydän itsestäni fariseuksen liian monta kertaa istuessani kirkossa. Käyn siellä useammin kuin ihmiset keskimäärin, osaan messut ulkoa, olen vienyt sinne lapsianikin j.n.e. Suorastaan pakahdun siellä omahyväisyyteeni kun vertaan itseäni niihin publikaaneihin, jotka eivät käy koskaan kirkossa.
Sitten kun luen jotain Väinö Malmivaaran tekstiä, minulle tulee synnintunto. (Mahtaako sitä sanaa saada enää käyttää sen enempää kuin synti-sanaakaan.) Synnintunnon seurauksena huomaan, että tarvitsen armoa eivätkä minun omat tekoni todellakaan riitä pelastukseen.Jostain syystä nykyajan saarnoista tai seurapuheista ei ainakaan minulle tahdo tulla koskaan synnintuntoa. Lieneekö vika kuulijassa?
[/b]
-
’Sinulla voi olla monta hyvää puolta, mutta kuitenkin voi puuttua yksi, joka voi saada sinut menemään murheellisena pois Kristuksen luota. Et milloinkaan ole myynyt kaikkea, mitä sinulla on, et milloinkaan ole luopunut omasta vanhurskaudestasi jne’
(Thomas Wilcox: Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta, Kirjaneliö v. 1979, s. 36,37).
Kuollutta uskoa ei mikään vaivaa, elävä usko kärsii pimeyttä, kuivuutta, ahdistuksia, vaivoja ja se usein aivan uupumaisillaan, kunnes Herra sen jälleen vahvistaa.
Ei vain se, että ikävöidään tuttava armoa. On myös päästävä siitä nauttimaan. "Minä neuvon teille lyhykäisen tien, jos se teille kelpoo: kaikki ne omantunnon kanteet, jotka teidän päällä ovat seisoneet, niin hyvin taudin hourauksissa, kuin selvänä ollessa, ne työnnä sen persoonan eteen, joka ristin päällä huusi viimeisillä hetkillä: 'Nyt on kaikki täytetty'. Mikä on täytetty? Jona päivänä se suurin syntinen tuloo hänen tykönsä ei pidä hänen syntiänsä muistettaman, enemmän kuin ryövärin ristin päällä ollessa" .
"Koska tietos ja taitos ei anna sielun rauhaa, aseta Vapahtajan kaikkinäkevyys ymmärrykses silmäin eteen sisällisen ikävöimisen kanssa; äläkä lakkaa tästä kilvoituksesta, ennenkuin saat salaisen ja sisällisen rauhan Vapahtajalta: nyt tohdin omistaa Kristuksen auttajakseni" .
http://www.teolinst.fi/luennot/files/op011121.html
-
Sitten kun luen jotain Väinö Malmivaaran tekstiä, minulle tulee synnintunto. (Mahtaako sitä sanaa saada enää käyttää sen enempää kuin synti-sanaakaan.) Synnintunnon seurauksena huomaan, että tarvitsen armoa eivätkä minun omat tekoni todellakaan riitä pelastukseen.Jostain syystä nykyajan saarnoista tai seurapuheista ei ainakaan minulle tahdo tulla koskaan synnintuntoa. Lieneekö vika kuulijassa?
Eräs monen tutema rovasti (körttisiä) mainitsi eräässä seurapuheessaan hiljattain: "Tänä päivänä ei saa enää puhua synnistä, synnintunnosta, uudestisyntymisestä, eikä pelastuksesta. Armosta voi toki puhua tietyin varauksin".
Tuli mieleeni, että silloin kun korotan Kristusta, nämä kaikki asiat tulevat esiin ilman, että mainitsen itse niitä, koska Kristus on tuonut ne esiin aivan erikoisella tavalla.
-
Minusta vaikuttaa siltä että koko usko/uskominen on pelkkää itsensä kimpussa piehtaroimista. Näin ainakin, kun kuulee miten vaikeaa uskomisen asiasta monesti yritetään tehdä. Olisi paljon parempi ettei koko asiasta saisi puhua mitään. Silloin ehkä huomio kiinnittyisi omasta uskomisesta (ja sen laadusta) enemmän uskon kohteeseen=Kristukseen ja evankeliumiin. En voi sille mitään että usemmiten minua suorastaan etoo uskomisesta puhuminen.
-
Minusta vaikuttaa siltä että koko usko/uskominen on pelkkää itsensä kimpussa piehtaroimista. Näin ainakin, kun kuulee miten vaikeaa uskomisen asiasta monesti yritetään tehdä. Olisi paljon parempi ettei koko asiasta saisi puhua mitään. Silloin ehkä huomio kiinnittyisi omasta uskomisesta (ja sen laadusta) enemmän uskon kohteeseen=Kristukseen ja evankeliumiin. En voi sille mitään että usemmiten minua suorastaan etoo uskomisesta puhuminen.
Olen kanssasi samoilla linoilla, että ylpeyden peikko vaanii, kun uskosta puhutaan. Siitä ei pääse mihinkään, että ylpeyden peikko on aika etova tapaus, jos sen onnistuu näkemään. Yleensä tämä peikko pukee näkymättömyyden viitan ympärilleen, jottei sitä nähtäisi.
Ylpeuden peikolla on kaksoisveli, jota kutsutaan lempinimellä "nöyryyden peikko". Silläkin on samat tavat ja kujeet, kuin veljellään. Ylpeyden peikkojen sukuun sekin kuuluu. Tämän kaksoisveljen uhreja ovat ne, jotka tietoisesti välttävät uskosta puhumista, jotta eivät lankeaisi tämän ensiksimainitun peikon syliin. He ovatkin hyvää riistaa tälle kaksoisvelipeikolle.
Suo siellä, vetelä täällä. Samaa ylpeyttä tihkuvat molemmat veljekset, kääre vain on erivärinen.
Ylpeys vaanii yhtä voimakkaasti oikealla, kuin vasemmallakin.
Toisella puolen se on vain ovelammin naamioitu: nöyryyden kaapuun.
Tunnen nämä molemmat peikot kovin hyvin, joten omasta kokemuksesta puhun, en vain arvaile ja heitä kevyitä veikkauksia ilmaan.
-
Nyt en ole varma, mutta kun olen ylpeyden peikko1:n sylissä, minusta on näyttänyt siltä, että meillä sylissä olijoilla on yleensä ollut tapana kummeksua sen kaksoiveljen sylissä istuvia ihmisiä ja ihmetellä heidän motiivejaan.
Kun olen sen kaksoisveljen sylissä, minusta on näyttänyt siltä, että me sylissä olijat kummexumme sen peikko1:n sylissä olijoiden motiiveja.
Asiaa tarkemmin ajateltuani, olen tullut siihen tulokseen, että molemmat ryhmät ovat oikeassa kummeksumisiensa kanssa.
Totuus siis olisi molempien ryhmien yhdistetty näkemys.
Harvoin kuitenkin tulee törmättyä kehenkään, joka yrittäisi yhdistää näitä kahta kummeksuvaa näkökantaa.
-
Harvoin kuitenkin tulee törmättyä kehenkään, joka yrittäisi yhdistää näitä kahta kummeksuvaa näkökantaa.
Huom.pyrkii.
Ylpeys on useimpien inhimillisten vaikeuksien perussyy, pääeste todelliselle edistymiselle.
Ylpeys vaanii meitä esittäen vaatimuksia itsellemme ja muille emmekä voi kohdata niitä käyttämättä väärin Jumalan antamia vaistojamme.
Kun turvallisuudentarpeesta, yhteiskunnallisesta sijoittumisesta (esim. vaikka erilaiset Internet foorumit, työelämä, asuinympäristö jne.)vastavirtaan kulkemisesta, mielistelystä tai sukupuolivietistä tulee elämämme päätarkoituksia.
Silloin ylpeys tulee kuvaan oikeuttamaan liioittelumme.
:-k
___________________________________________________________
Mutta, mutta, minä saatan saavuttaa ”tämän päivän nöyryyteni” vain siinä määrin että kykenen välttämään vaipumisen syyllisyyden ja kapinallisuuden suohon ja toisaalta hairahtumisen sille alueelle, jolle on siroteltu ylpeyden kolikoita. Tällä tavoin voin löytää näiden äärimäisyyksien välistä kulkevan nöyryyteen, johtavan valtaväylän ja pysyä siellä.
Juuri sen vuoksi jatkuva itsetutkistelu Jeesuksen Kristuksen ristin juurella, saattaa ilmaista, milloin olen eksymässä tieltäni.
Siksi se kuuluu minun päivittäiseen piehtaroimiseen uskon/uskomisen kimpussa.
Yksinkertaista mutta totta.
ps.Mielipide keskustelupalstoista. B.H.S kirjoitti. 16.05.2009 11:46.
Tutustun, tutkin ja kuuntelen.
Nyt on hyvä lähtee kesä tauolle foorumilta.
Sitten elonkorjuun jälkeen katsotaan mitä on ”äijä” saanut itselleen tutkimusmatkaltaan eväitä. :sunny: 8)
-
Tuo ylpeys o ntietysti yksi, mutta en nyt aivan tarkoittanut sitä vaan ylipäätään oman uskonsa kanssa ottelemista. "Uskon pitää olla sitä, uskon pitää olla tätä" ...
Sitten tuskissaan painiskellaan sen kimpussa, että onko se minun uskoni nyt sitten riittävästi sitä taikka tätä. vaatimusten tielle kun lähdetään niin vaatimuksia riittää. Ja minusta vaatimusten tiellä otetaan ensimmäinen askel jo silloin kun aletaan pohtimaan ja jaottelemaan millaista uskon pitäisi olla. Ei se ole mitään vapaata uskomista! Vapaasti uskominen tarkoittaisi minun nähdäksewni jotain sellaista ettei tarvitsisi uhrata ainuttakaan ajatusta sille miten hyvin tai huonosti onnistun uskomisessani. Tuskinpa Jumalankaan tarkoitus on evankeliumia lahjoittaessaan ollut että aletaan täin kanssa n...ssimista harrastamaan siitä millaisella uskon laadulla uskotaan. Eikö tämän(kin) pitäisi olla yhtä yksinkertaista niinkuin kuka tahansa uskoo ettei punaisia päin saa kävellä ja sitten ei kävele! Eihän siinäkään pysähdytä miettimään että millähän tavalla minä nyt tämän uskon, kuolleellako vai elävällä uskolla...
Mutta annas olla kun ruvetaan hengellisistä puhumaan, kyllä analyysia riittää ja asia tulee niin vaikeaksi ettei ole mikään ihme että ylivoimaisesti suurin osa käy jatkuvaa jaakobinpainia uskomisensa kanssa. Eräänlaista piilo-omavanhurskautta sekin!
-
Sitten kun luen jotain Väinö Malmivaaran tekstiä, minulle tulee synnintunto. (Mahtaako sitä sanaa saada enää käyttää sen enempää kuin synti-sanaakaan.) Synnintunnon seurauksena huomaan, että tarvitsen armoa eivätkä minun omat tekoni todellakaan riitä pelastukseen.Jostain syystä nykyajan saarnoista tai seurapuheista ei ainakaan minulle tahdo tulla koskaan synnintuntoa. Lieneekö vika kuulijassa?
Synnintuntoa ajatukseni pyritään varmasti usein puheissa ohittamaan. Kysymyshän on perisuomalaisesta häpeästä. Tuntee ja tietää toimineensa/ajatelleensa/käyttäytyneensä väärin. Ja häpeää sitä mielessään, että näin on tehnyt. Suomalaisethan, erityisesti vanhemmat sukupolvet, ovat tässä aivan erinomaisia eli omassa häpeässä piehtaroimisessa. Minut kasvatettiin tuntemaan häpeää pienestäkin virheestä. Kesti kauan päästä irti jatkuvasta häpeäntunteesta.
Vasta aikuisena olen oppinut antamaan itselleni anteeksi sen, että toimin/tein/käyttäydyin jossain tilanteessa tai joitakin kohtaan väärin. Jos tätä sanotaan synnintunnoksi, en halua sellaista enää kantaa. On parempi pyytää anteeksi toiselta ja antaa sitten anteeksi itselleen ja kompuroida eteenpäin elämässään. Ei voi rakastaa, jos ei rakasta itseään.
-
Sitten kun luen jotain Väinö Malmivaaran tekstiä, minulle tulee synnintunto. (Mahtaako sitä sanaa saada enää käyttää sen enempää kuin synti-sanaakaan.) Synnintunnon seurauksena huomaan, että tarvitsen armoa eivätkä minun omat tekoni todellakaan riitä pelastukseen.Jostain syystä nykyajan saarnoista tai seurapuheista ei ainakaan minulle tahdo tulla koskaan synnintuntoa. Lieneekö vika kuulijassa?
Synnintuntoa ajatukseni pyritään varmasti usein puheissa ohittamaan. Kysymyshän on perisuomalaisesta häpeästä. Tuntee ja tietää toimineensa/ajatelleensa/käyttäytyneensä väärin. Ja häpeää sitä mielessään, että näin on tehnyt. Suomalaisethan, erityisesti vanhemmat sukupolvet, ovat tässä aivan erinomaisia eli omassa häpeässä piehtaroimisessa. Minut kasvatettiin tuntemaan häpeää pienestäkin virheestä. Kesti kauan päästä irti jatkuvasta häpeäntunteesta.
Vasta aikuisena olen oppinut antamaan itselleni anteeksi sen, että toimin/tein/käyttäydyin jossain tilanteessa tai joitakin kohtaan väärin. Jos tätä sanotaan synnintunnoksi, en halua sellaista enää kantaa. On parempi pyytää anteeksi toiselta ja antaa sitten anteeksi itselleen ja kompuroida eteenpäin elämässään. Ei voi rakastaa, jos ei rakasta itseään.
Entäs sitten perisynti? Onko se vaan perihäpeää? Minä olen ainakin oppinut/on opetettu, että ihminen on perimmältään paha. Kun nyt on tallannut yli 50-v näitä polkuja niin olen aivan varma, että sekä minussa, että kanssaihmisissäkin asuu jokin peripaha.
Entäpä Kristuksen ristinkuolema ihmisten syntien takia? Turhaako oli, vai lieneekö totta ensinkään?
-
Entäpä Kristuksen ristinkuolema ihmisten syntien takia? Turhaako oli, vai lieneekö totta ensinkään?
Syntikäsitteen häivyttäminen erilaisilla termikikkailuilla tai millä tahansa tekniikalla on Kristuksen ristinkuoleman turhentamista.
Jos ihminen ei ole perisynnin turmelema ja muutenkaan syntinen, on Kristus turhaan kuollut.
Sitä en tiedä, kuinka hyvin perisynnin turmelema ihminen voi tunnemaailmansa kautta kokea syntisyyttä - varmaan vähän voi.
Jeesus kun käskee vuorisaarnassaan ihmistä olemaan yhtä täydellinen, kuin Taivaallinen Isä, niin tuon käskyn äärellä syntisyyttä ajatellessa ei oikein voi löytää koko elämässään yhtään synnitöntä sekuntia.
Salis puhuu häpeästä suomalaisena ominaisuutena.
Hyvinkin asia voi olla näin.
Kun löytäisi tavan, kuinka osaa erottaa oikean synnintunnon sairaalloisesta synnintunnosta, niin olisi elämä paljon helpompaa.
Syntiasia/syyllisyysasia kuitenkin on jotain sellaista, joka ihmisen on tavalla taikka toisella ratkaistava, jotta hän voi edes jollain tapaa siedettävää elämää elää.
Kristillisissä piireissä eräs laita laittaa oman syntisyytensä Kristuksen syyksi ja näin hoitaa tämän syntiasian. Toisella laidalla osa syntisyydestä laitetaan Kristuksen syyksi ja osa syntisyydestä kielletään.
Ei-uskonnollisella puolella taasen syntisyys paljolti kielletään.
Nämä ovat kaikki tapoja, joilla tuo syntiasia hoidetaan sellaiseen tilaan, että elämä voi jatkua. Ihminen kun ei kovin pitkiä aikoja voi kovin terveenä elää voimakkaan syyllisyyden kanssa.
-
Yksinkertainen vastaus:
Mikä minä olen toisen uskoa mittamaan, kun omanikin on
heikko?
Uskoa ei synny omin voimin, ei myöskään toisten töin ja toimin, sillä Jumala sen meille lahjoittaa.
------------------------------------------------- Erään henkilön teesejä kuolleesta ja elävästä uskosta:
Jokapäiväisessä elämässä joutuvat vierekkäin usein kuollut ja elävä usko. On opettavaista asettaa nämä kaksi rinnakkain.
Kuollut ja elävä usko ovat eri syntyperää. Kuollut usko on ihmisen teko. Siihen "ruvetaan" joko omasta halusta tai muiden yllytyksestä. Omilla keinoilla sitä vahvistetaan ja ylläpidetään.
Elävän uskon vaikuttaa Jumala niissä, jotka eivät itsestään löydä uskoa, eivät itsestään voi uskoa ja Jumala vahvistaaelävän uskon koetuksissa ja vaivoissa.
Elävä usko on Jumalan työ. Ainoastaan Jumala voi elämää luoda.
Kuolleen uskon paikka on päässä, elävän uskon paikka on sydämessä.
Kuollut usko on aina voitolla; elävä usko on enimmin tappiolla, vaikkaKristuksessa voittaja.
Kuollut usko luulee jo voittaneensa synnin; elävä usko epäilee synniksi sitäkin, mikä ei syntiä ollut.
Kuollut usko omistaa Raamatun makeat lauseet ja sanoo karvaista; eivät ne ole minua varten.
Kuollutta uskoa ei mikään vaivaa, elävä usko kärsii pimeyttä, kuivuutta, ahdistuksia, vaivoja ja se usein aivan uupumaisillaan, kunnes Herra sen jälleen vahvistaa.
-------------------------
Wilhelmi Malmivaara (1854-1922)
Otteita kirjoituksesta vuodelta 1893,
julkaisu E.F.Juurmaan toimittamasta kirjasta Elämän ääni
Armo riittää lehdessä numero 2
Miten foorumin väki mieltää näitä teesejä tänä päivänä?
- Onko aika tehnyt niistä vanhentuneita ja jo aikansa eläneitä?
- Voidaanko tällaiset ajatukset tänä päivänä heittää romukoppaan ja lähteä uusien tuulten kuljettamaksi; uusine tarpeineen ja uusien teesien saattelemana?
---------------------------
Väliarviointi:
- Monetkaan foorumin "kantaa ottavat" jäsenet eivät jostain syystä ole vielä ottaneet kantaa.
- Teesejä ei ole täysin kumottu. On ollut myötämielisiäkin kannanottoja joitakin teesejä kohtaan.
Minusta vaikuttaa siltä että koko usko/uskominen on pelkkää itsensä kimpussa piehtaroimista. Näin ainakin, kun kuulee miten vaikeaa uskomisen asiasta monesti yritetään tehdä. Olisi paljon parempi ettei koko asiasta saisi puhua mitään. Silloin ehkä huomio kiinnittyisi omasta uskomisesta (ja sen laadusta) enemmän uskon kohteeseen=Kristukseen ja evankeliumiin. En voi sille mitään että usemmiten minua suorastaan etoo uskomisesta puhuminen.
Näinhän se on. Uskonkaupustelu saa usein aikaan enempikin vahinkoa.
-----------------------------------------
Ihmiset joissa on särmää ja sydän mukana lähimmäistä lähestyttäessä, jättävät enemmän jälkiä kuin "uskonkauppiaat". Pelkkä lähimmäisen kuunteleminen on tuhannesti parempaa kuin uskontuputtaminen.
-
Kommenttina voisi jatkaa vaikka tähän tapaan:
Kuollut usko on varma itsestään ja haluaa tulla muidenkin huomaamaksi; elävä usko epäilee itseään eikä siksi tohdi esiintyä julkisuudessa.
Elävä usko on varma vain Kristuksesta. Mikäli on.
-
Erään henkilön teesejä kuolleesta ja elävästä uskosta:
Jokapäiväisessä elämässä joutuvat vierekkäin usein kuollut ja elävä usko. On opettavaista asettaa nämä kaksi rinnakkain.
Kuollut ja elävä usko ovat eri syntyperää. Kuollut usko on ihmisen teko. Siihen "ruvetaan" joko omasta halusta tai muiden yllytyksestä. Omilla keinoilla sitä vahvistetaan ja ylläpidetään.
Elävän uskon vaikuttaa Jumala niissä, jotka eivät itsestään löydä uskoa, eivät itsestään voi uskoa ja Jumala vahvistaaelävän uskon koetuksissa ja vaivoissa.
Elävä usko on Jumalan työ. Ainoastaan Jumala voi elämää luoda.
Kuolleen uskon paikka on päässä, elävän uskon paikka on sydämessä.
Kuollut usko on aina voitolla; elävä usko on enimmin tappiolla, vaikkaKristuksessa voittaja.
Kuollut usko luulee jo voittaneensa synnin; elävä usko epäilee synniksi sitäkin, mikä ei syntiä ollut.
Kuollut usko omistaa Raamatun makeat lauseet ja sanoo karvaista; eivät ne ole minua varten.
Kuollutta uskoa ei mikään vaivaa, elävä usko kärsii pimeyttä, kuivuutta, ahdistuksia, vaivoja ja se usein aivan uupumaisillaan, kunnes Herra sen jälleen vahvistaa.
-------------------------
Miten foorumin väki mieltää näitä teesejä tänä päivänä?
- Onko aika tehnyt niistä vanhentuneita ja jo aikansa eläneitä?
- Voidaanko tällaiset ajatukset tänä päivänä heittää romukoppaan ja lähteä uusien tuulten kuljettamaksi; uusine tarpeineen ja uusien teesien saattelemana?
---------------------------
Ottakaa kantaa! Keskustelkaa!
---------------------------
En paljasta vielä tässä vaiheessa henkilöä, enkä lähdettä.
Kumarran kunnioituksesta ja hiljennyn näiden ikuisten viisauksien äärellä.
-
Salis puhuu häpeästä suomalaisena ominaisuutena. Hyvinkin asia voi olla näin. Kun löytäisi tavan, kuinka osaa erottaa oikean synnintunnon sairaalloisesta synnintunnosta, niin olisi elämä paljon helpompaa.
Syntiasia/syyllisyysasia kuitenkin on jotain sellaista, joka ihmisen on tavalla taikka toisella ratkaistava, jotta hän voi edes jollain tapaa siedettävää elämää elää.Nämä ovat kaikki tapoja, joilla tuo syntiasia hoidetaan sellaiseen tilaan, että elämä voi jatkua. Ihminen kun ei kovin pitkiä aikoja voi kovin terveenä elää voimakkaan syyllisyyden kanssa.
Ei syntejä voi mitenkään ratkaista, mutta kuten sanoit, on tärkeätä, että vältetään sairaalloissen synnintunnon aiheuttamista, jota liian usein käytetään keinona uskovien ihmisten manipulointiin. On parempi myöntää, ettei elä päivääkän ilman syntiä, mutta antaa samalla erehtyväisyytensä ja epätäydellisyytensä anteeksi itselleen.
Synnintunto ei voi tarkoittaa sitä, että ihminen raskauttaa elämänsa jatkuvalla häpeällä. Täydellisyyteen, synnittömyyteen pyrkimisestä tulee monelle ihmiselle ylitsepääsemätön este elää täyttä elämää. Kovista pyrkimyksistä huolimatta joutuu joka päivä kohtaamaan epätäydellisyytensä. Kaksi minulle läheistä ihmistä on sortunut itselleen asettamien vaatimusten edessä. Lopputuloksena oli itsemurha. Kaksi erittäin osaavaa ja hyvässä asemassa olevaa ihmistä päätti elämänsä, kun ei pystynyt saavuttamaan itselleen asettamia liian kovia haasteita.
-
mutta antaa samalla erehtyväisyytensä ja epätäydellisyytensä anteeksi itselleen.
Niin, koska ne on jo annettu anteeksi Golgatan keskimmäisellä ristillä.
-
Kuollut usko on varma itsestään ja haluaa tulla muidenkin huomaamaksi; elävä usko epäilee itseään eikä siksi tohdi esiintyä julkisuudessa.
Aivan varmasti on näin, kuten Pena toteaa, kun asiaa katsoo tietystä näkökylmasta, ehkä useastakin kulmasta.
Väitän kuitenkin, että asia on välillä myös juuri päinvastoin.
Tästä johtuen elävän ja kuolleen uskon erottaminen on hyvin hankalaa, ehkä mahdotontakin.
Joskus voisis pohtia sitäkin, että jotkut ominaisuudet eivät ehkä olekaan elävän/kuolleen uskon ominaisuuksia, vaan puhtaasti syntiin langenneen ihmissuvun ominaisuuksia.
Omaa erinomaisuuttaan puhkuvaan ja äänekkäästi esiintyvään henkilöön kun Jumala on voinut istuttaa oikean uskon (tai olla istuttamatta),
samalla tapaa, kuin hyvin nöyränä esiintyvän hiljaisen suomalaistyylisen henkilönkin sisuksiin Jumala on voinut istuttaa oikean uskon (tai olla istuttamatta).
Jumala uskon antajana näkee oikean uskon. Ehkäpä ihminen ei juuri koskaan sitä huomaa, luulee ehkä joitain asioita uskoksi, jotka todellisuudessa ovatkin puhtaasti inhimillisiä ominaisuuksia.
Ehkäpä eräs syy siihen, miksi aihe "usko" on kovin haastava, on se, että ihminen paljon pohtisi tätä kysymystä itsekseen ja paljon keskustelisi siitä muidenkin kanssa.
-
Tässähän paljolti keskustellaan siitä, että millaisia ilmiöitä, psyykkisiä ja fyysisiä oikea/väärä usko saa ihmisissä aikaan.
Eri uskonnollisia yhteisöjä seuratessa olen huomannut, että siitä asiasta ollaan aika yksimielisiä, että oikea usko saa ihmisessä aikaan hyvää hedelmää, väärä usko taasen huonoa hedelmää. Kaikkialla tätä hedelmäasiaa ei suoraan sanota, mutta tavalla tai toisella asia tulee joko suoraan taikka rivien välistä esille: uskomme, että usko saa aikaan jotain psyykkisiä ja/tai fyysisiä ilmiöitä.
Sellaisen piirteen olen havainnut, että kussakin yhteisössä elävän uskon hedelmät sattuvat olemaan juuri sellaisia asioita, kuin yhteisössä muutenkin pidetään suuressa arvossa. Kuolleen uskon hedelmät taasen ovat sellaisia, jotka ovat vastaan yhteisön arvoja.
Otan esimerkkejä:
Suomessa erässä uskonnollisessa kulttuuripiirissä arvostetaan sitä, että on ääntä, värinää ja varmaa uskoa.
Siellä luonnollisestikin oikeaa elävää uskoa edustaa henkilö, joka rukoilee usein ääneen, kertoo äänekkäästi ja ahkerasti omasta uskostaan ja yrittää innokkaasti saada muitakin omaksumaan saman maailmankuvan.
Kuollutta uskoa taasen edustaa hiljaisuus, omaa syntisyyttään liikaa pohtiminen. Se, että ei äänekkäästi evankelioi, on eräs merkki kuolleesta uskosta.
Liikkeen piirissä surkutellaan niitä, jotka edustavat tuota kuollutta uskoa.
Amerikkalaisuus on elävää uskoa, suomalaisuus edustaa kuollutta sellaista.
Eräässä suomalaisessa uskonnollisessa kulttuuripiirissä elävä ja kuollut usko ymmärretään monelta osin juuri päinvastion.
Elävä usko on epävarmaa, nöyrän tuntuista, hiljaista.
Kuollut usko metelöi, on liian varma itsestään jne.
Kuollut usko pitää kovaa meteliä itsestään ja esiintyy hyvin epäsuomalaiseen tapaan.
Suomalaisuus on elävää uskoa, amerikkalaisuus kuollutta.
Tässäkin yhteisössä surkutellaan niitä, jotka edustavat tuota kuollutta uskoa.
(Esimerkit ovat toki joiltain osin kärjistetyjä, mutta kovin totta silti)
-
Eräässä suomalaisessa uskonnollisessa kulttuuripiirissä elävä ja kuollut usko ymmärretään monelta osin juuri päinvastion.
Elävä usko on epävarmaa, nöyrän tuntuista, hiljaista.
Kuollut usko metelöi, on liian varma itsestään jne.
Kuollut usko pitää kovaa meteliä itsestään ja esiintyy hyvin epäsuomalaiseen tapaan.
Suomalaisuus on elävää uskoa, amerikkalaisuus kuollutta.
Tässäkin yhteisössä surkutellaan niitä, jotka edustavat tuota kuollutta uskoa.(Esimerkit ovat toki joiltain osin kärjistetyjä, mutta kovin totta silti)
Eihän tuo kärjistys ollut. Näinhän se on. Liiallinen varmuus ja ehdottomuus vie varmasti tuhoon.
-
Amerikassa on varmaankin elävää amerikkalaista uskoa. Jos suomalainen uskoo amerikkalaisesti, se lienee kuollutta. Eihän suomalainen ole elävä muulla tavalla kuin suomalaisella. Se on sitten eri juttu, että suomalainen voi olla hyvinkin kansainvälisesti. Monella suomalaisella lähetysystävällä on elävä globaali suomalainen usko.
-
Oikeissa luterilaisissa ja luterilaisuudessa on se hyvä puoli että vaikka ne olisivat mitä mieltä muista asioista, niin siitä ne ovat aina samaa mieltä että ihminen on pelastettu yksin armosta, yksin Jeesuksen kautta, ilman omia töitä! :eusa_clap:
Tämä korostus on muissa uskonsuunnissa aina enemmän tai vähemmän vesitetty! :018:
-
Pirska tuolla toisella puolella kiitteli Raamatun tuntemistani. Enpä tiedä.
Neljässä eri Raamattu-piirissä vuosikaudet päntättiin. Parhaimpaan aikaan(pahimpaan?)
kolmessa yhtä-aikaa. Mitä on jäljellä? Muutama elämän tarpeisiin käyttämäni jakeet.
Ef: Armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta, ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Mitähän on tullut tehtyä!)
Fil: Älkää mistään murehtiko, vaan saattakaa Jumalalle tietoon...( käytän paljon.)
Job: Tiedän Lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multieni päällä.(tuleva)
(nämä ulkomuistista, vanhan käännöksen mukaan. Voi olla sanavirheitä, niitä piti ennen varoa!)
Nyt Paavo Ruotsalaisen kirjeitä luettuani 18 kpl. olen tehnyt jokaisesta parin sanan
muistilaput.
1. kielilläpuhuminen
2.villihenget, vasta-alkajat
3.varpunen
4.epäusko, petoööonen sydän
6. fariseusten erhetys, sisällinen murhe, polvirukous
7. autuuden järjestys
8. paljaat rukoukset!
9. pehmiä, mielinkielinen
10. luulohengellisyys
11. salattu viisaus
12. Kalajoen käräjät
13. Laguksen rouva!
14. köyhät hengessä, rikkaat Jumalassa
15. opin tuulet
16. vanhurskaaksi ilman lain töitä
17. salainen sydämen murhe
18. Golgatan ryöväri ja tuhlaajapoika
Tulineko nämät nyt väärään ketjuun. Panin tähän alkuun kun päätä särkee.
taitaa olla 500 mittarissa :021:
-
Pirska tuolla toisella puolella kiitteli Raamatun tuntemistani. Enpä tiedä.
Neljässä eri Raamattu-piirissä vuosikaudet päntättiin. Parhaimpaan aikaan(pahimpaan?)
kolmessa yhtä-aikaa. Mitä on jäljellä? Muutama elämän tarpeisiin käyttämäni jakeet.
Ef: Armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta, ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Mitähän on tullut tehtyä!)
Fil: Älkää mistään murehtiko, vaan saattakaa Jumalalle tietoon...( käytän paljon.)
Job: Tiedän Lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multieni päällä.(tuleva)
En silti pitäisi niin kauhean pahana Raamatun tuntemustasi, vaikket itse tunnukaan kauhean innostuneelta asiasta. Jos olisit lukenut Raamatusta vain ja ainoastaan mainitsemasi jakeet ja jättänyt lukematta muut, et välttämättä ymmärtäisi näitäkään muutamia.
-
Kun tässä ketjussa tuntuu hiljenevän, juttelen vielä hiukan Raamattu-asiastani.
En tietenkään ole hylännyt Raamattua, mutta sen käyttöön on tullut paljon muutoksia.
Nämä muutamat lauseet otin esimerkeiksi siitä miten mielestäni ruokin uskoani elähdyttävästi. Vastaavia paikkoja nousee tarpeen tullen kymmenittäin. Harvemmin lähden niitä Kirjasta etsimään. Siinä vaiheessa on jo kädet ristissä.
Mutta se miten minuakin opetettiin Raamattu-tunneilla istumaan kirja sylissä ahkerasti alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden loppui jo yli kymmenen vuotta sitten.
Raamattupiireissä luettiin jotakin tiettyä paikkaa, ja sitten alkoi keskustelun ja väittelyn runsaus "talonpoikaisjärjellä". Se alkoi tuntua hankalalta. Lopetin piireissä käymisen, mutta jatkoin Raamatunlukua. Pakonomaisesti, luku-pari, mielummin 10-20 päivässä
kuten hyvän kristityn tulee. En ollutkaan hyvä kristitty.
Raamatunlauseiden heittely puhelinkeskusteluissa, tapaamisissa jopa työpaikalla
oli hurskastelua. Sen lopetin
Radio Dein Raamattuluennoilta sain aikanaan Norvannolta paljonkin. Hän on mielestäni vilpitön ja raitis, mutta onko hän profeetta tai huipputeologi?
Olen kuullut huipputeologilta sanat:Jumala on salattu. Se on totta.
Jumalanpalveluksissa puhuttu ja luettu Sana on helpoimmin sulavaa ja olen siihen itsekin osallistunut.
Raamattu on ihmeellinen kirja ja se puhuu eri ihmisille eri aikoina eri tavoin ja siitä on paha mennä sanomaan toiselle , että tämä tässä tarkoittaa TÄTÄ.
Onko uskoni elävä vai kuollut, Jumala yksin tietää!
-
Joskus kuulee, miten itselleni vieraaksi jäänyt Raamatun jae saattaa merkitä jollekin toiselle jotain erityistä. On usein selvää, että tuon toisen oma omituinen elämä heijastuu Raamatun sanoista tavalla, joka on vain hänen kohdallaan mahdollista. Minua taas saattaa koskettaa kohta, joka ei liikuta juurikaan ketään muuta.
Olen samaa mieltä Riitta-mummin kanssa, että ne, jotka sanovat täsmälleen tietävänsä, mitä Raamattu tarkoittaa, eivät ole kirjasta paljoakaan tajunneet.
-
Kuollut usko pitää itseään täydellisenä; elävä usko pitää itseään vasta alkajana. Kuollut usko seisoo alallaan täydellisyydessään; elävä usko vaeltaa täydellisyyttä kohden - perille pääsemisen toivossa.
(Mukaeltuna Wilhelmi Malmivaaraa)
-
Olen samaa mieltä Riitta-mummin kanssa, että ne, jotka sanovat täsmälleen tietävänsä, mitä Raamattu tarkoittaa, eivät ole kirjasta paljoakaan tajunneet.
Luther ja Paavo ja monet muut kuuluisuudet tuntuivat olevan niitä, jotka täsmälleen tiesivät kovin monia asioita Raamatusta.
Minusta he kyllä tiesivät, mistä puhuivat.
Jos oikein muistan, Luther eräässä pääteoksistaan (Sidottu ratkaisuvalta) oikein korostaa sitä, että kristityn tulee tietää täsmälleen, että.....
Vaan, eivät varmaan kaikki täsmälleen tietävät todellisuudessa tiedä, luulevat vain.
Voihan olla, että puhuin asian vierestä ja olikin kyse täsmällisestä tiedosta kaikesta siitä, mitä Raamattu sanoo.
Jos tästä olikin tässä kyse, voi olla, että tällöin ei kovin montaa (liekö ketään) uskonnollista suurmiestä löydy, joka näin uskoi itsestään.
En tosin muista ketään pienempääkään, joka näin olisi uskonut. Heitä toki voi olla, mutta itse en tunne ketään.
-
Sen olen huomannut, että täällä useimmille Raamattu on kirja jota ei voi ottaa niin vakavasti tai että siihen ei voi uskoa Jumalan sanana meille.
No miten vaan, mutta toi harmittaa, että joitain asioita joita sinne on kirjoitettu aivan selvästi ei myönnetä, vaan sanotaan. No se nyt oli sit
ä aikaa ja ei Raamattua voi kukaan tajuta.
Ei voida tarkasti sanoa mitä Raamattu on asiasta.
Kuitenkin taas toisaalta viitataan Raamattuun, että ehdottomasti se on niin että usko on lahja tai nöyryys on hyve yms.
Mulle ainakin on ihan selvää jotkut asiat Raamatusta ja en voi tajuta miksi jotkut ei myönnä, että selvästi Raamatunilmoitus on noin tai noin. :017:
-
Ahdas on portti.
-
No miten vaan, mutta toi harmittaa, että joitain asioita joita sinne on kirjoitettu aivan selvästi ei myönnetä, vaan sanotaan. No se nyt oli sitä aikaa ja ei Raamattua voi kukaan tajuta. Ei voida tarkasti sanoa mitä Raamattu on asiasta.
Niin. Se todellakin tulee ymmärtää, ettei Raamattua pidä lukea kirjaimellisesti vaan on ymmärrettävä sen SANOMA.
Maailmalla liikkuu liikaa niitä, jotka noukkivat uskonsa tueksi rusinat pullassa periaatteella muutaman kohdan, mutta unohtavat huolellisesti ne kohdat, jotka ovat oman uskonkäsityksen vastaisia. Se kertoo juuri siitä, ettei SANOMAA ole ymmärretty.
Myös se pitää ymmärtää, että Raamattu on kirjoitettu tyystin erilaisessa ja hyvin alkeellisessa yhteiskunnassa, jossa nykyisestä hyvinvointi-, sivistys- ja oikeusvaltiosta ei voinut edes kuvitella. Niinpä Raamatussa olevat perinnäissäännöt kuuluvat tähän alkeelliseen yhteiskuntaan, ei nyky-yhteiskuntaan.
Halpaa on väittää, ettei Raamatulla ole merkitystä körttifoorumilaisille.
-
Halpaa on väittää, ettei Raamatulla ole merkitystä körttifoorumilaisille.
No juu..Liioittelin.
Mutta minusta salis kyll' vesitt'' Raamattua tolla toteamallaan.
Vaikka oli alkeellista silloin joskus, niin en usko heid'n tietonsa ja kokemuksensa Jumalasta olleen niin alkeellinen.
Jumala ja ihmiset ovat kuitenkin olleet aina samanlaisia.
-
Minä sanoisin, että ihminen on edelleen yhtä alkeellinen kuin aina. Yhteiskunnan alkeellisuudesta en sano mitään, koska itse en ole elänyt kuin tässä yhdessä.
Tieto ympäristöstämme ja ihmisestä on kyllä kasvanut. Ihmiskunta tuntee enemmän niitä rakenteita, joista maailma koostuu ja jotka uskomme olevan Jumalan itsensä rakentamia.
Jumalan ja tuonpuoleisuuden rakenteita emme voi täältä käsin tuntea. Voimme vain aavistella.
Raamattu on yksi aavistelun apukeino. Toinen keino Jumalaan tutustumiseen on mielestäni toiseen ihmiseen ja itseensä tutustuminen. On mieltäavaavaa olla vuorovaikutuksessa lajitovereidensa kanssa. Olemmehan me Jumalankuvia.
Eikö me ollakin täällä foorumillakin toisinaan etsimässä yhteyttä Jumalaan toistemme yhteydestä?
Ja vielä Raamatusta. Uskoisin kyllä, kuten Saliskin sanoi, että Raamatulla on arvonsa tässä yhteisössä. Raamattua tai sen sanomaa ei nähdäkseni voi vesittää tutkimalla ja kyseenalaistamalla sitä. Raamattuhan on pyhä. Raamatun vesittämiseen meillä ei vain ole valtaa. Kuten ei siihenkään, että väittäisimme tuntevamme Jumalan.
Eikö Raamatun pyhyys voisi piillä juuri siinä, että siitä huolimatta, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, ihmisten tulkitsema ja ihmisten hyväksikäyttämä, sen sanoma puhuttelee ja liikuttaa sukupolvia polvesta polveen. Siinä Jumalan valtakunta murtautuu meidänkin todellisuuteemme.
-
Olemmehan me Jumalankuvia.
Tätä Jumalankuva juttua on tullut mietityksi. Ihminen kun on lajina pahin peto sekä omaa että toisia lajeja kohtaan. Tappaa, kiduttaa, raiskaa ja tekee kaikkea iljettävää. Lopuksi tuhoaa vielä maapallolta kaiken elämän mahdollisuudet.
Ei anna kovin suurta kuvaa Jumalasta.
Enpä tiedä? Oma ajatteluni taitaa olla menossa jonkunlaisen agnostismin kautta kohti täyttä ateismia.
Oli miten oli, joskus aurinko jokatapauksessa sammuu ja silloin on ihmisen taru lopussa.
Ja nyt ruokakauppaan... :icon_biggrin:
-
No juu..Liioittelin.
Mutta minusta salis kyll' vesitt'' Raamattua tolla toteamallaan.
Vaikka oli alkeellista silloin joskus, niin en usko heid'n tietonsa ja kokemuksensa Jumalasta olleen niin alkeellinen.
Jumala ja ihmiset ovat kuitenkin olleet aina samanlaisia.
En vissiin kyseenalaistanutkaan heidän uskoaan, tietoaan ja kokemustaan Jumalasta Kristiuksen kautta. Jos
nyt luemme Raamatusta Jeesuksen sanomiset, pidän niitä merkittävinä elämänohjeina kristityille. Mutta
yhteiskunta tämän uskon, tiedon ja kokemuksen ulkopuolelle oli järin alkeellinen. Mehän tulkitsemme Jeesuksen
sanomaa suhteessa siihen yhteisöön, jossa elämme emme suhteessa Raamatun syntyaikojen yhteisöön.
-
Kannattaa silti muistaa että raamatun tulkinnassa on muitakin aspekteja kuin tulkitseminen suhteessa aikaan. Oikeastaan, jos emme olisi niin laiskoja, meidän ei edes tarvitsisi riidellä tulkintaperiaatteista, vaan voisimme tutustua esim. 1600-luvun luterilaisten teologien tapaan tulkita raamatun tekstejä. Siellä on paljon hyviä ja arvokkaita helmiä joita 1700- ja 1800- luvun pietistit sitten tärvelivät "herätyksillään" ja "elävämmällä" uskollaan. Käsittääkseni tuosta alkoi luterilaisuuden alamäki joka vielä syveni 1900-luvun jälkipuoliskolla ylimaallisen viisauden saavuttua teologiseen keskusteluun jolloin kaikki vanha ja koeteltu heitettiin arvottomana roskakoriin ja tilalle tuli vaihtoehtojen ja tulkintaperiaatteiden loputon kirjo. Lutherilla ja hänen jälkeensä tulleilla luterilaisuus oli vielä paljon yksinkertaisempaa ja uskottavampaa. Nykyään kirkon tulkinnoille nauraa jo naurismaan aidatkin! Tuskin voidaan edes puhua kirkosta tai seurakunnasta, niin sekaisin on pesä laitettu. Nykyään jokaisella on seurakunta ja uskontulkinta omassa päässään, oman makunsa ja vajavaisen käsityksensä mukaan.
-
Tätä Jumalankuva juttua on tullut mietityksi. Ihminen kun on lajina pahin peto sekä omaa että toisia lajeja kohtaan. Tappaa, kiduttaa, raiskaa ja tekee kaikkea iljettävää. Lopuksi tuhoaa vielä maapallolta kaiken elämän mahdollisuudet.
Ei anna kovin suurta kuvaa Jumalasta.
Itselläni pukkaa monesti päälle - ja olen havainnut, että monilla muillakin on sama ongelma - että Jumala näyttää joiltain osin jopa Paholaistakin julmemmalta. No, ei tästä tällä erää enempää.
Tuosta ihmisestä Jumalan kuvana.
Raamattu tosiaankin kertoo, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
Raamattu myös kertoo, että synti turmeli tämän kuvan.
Vaikka koko kuva turmeltui, silti joitain häivähdyksiä varmasti ihmiseen jäi siitä alkuperäisestä kuvasta.
Ja nämä häivähdykset välillä tulevat suotuisissa olosuhteissa esiin, joskin heikosti.
Jos olosuhteet eivät ole suotuisia, nämä häivähdykset eivät tule esiin.
En usko, että turmeltuneen Jumalankuvan avulla on kovin luotettavia mahdollisuuksia tätä turmeltunutta kuvaa tutkimalla saada Jumalasta mitään tietoa.
Edustan sellaista uskomusta, että luotettavin ja paras tapa tutustua Jumalaan on lukea Raamattua ja toivoa, että Jumala avaisi luettua tekstiä ja että pääsääntöisesti on niin, että jos ihmistä/omaa itseään tutkimalla pyritään löytämään jotain Jumalasta, ollaan petollisen hyllyvällä suolla.
-
Kannattaa silti muistaa että raamatun tulkinnassa on muitakin aspekteja kuin tulkitseminen suhteessa aikaan. Oikeastaan, jos emme olisi niin laiskoja, meidän ei edes tarvitsisi riidellä tulkintaperiaatteista, vaan voisimme tutustua esim. 1600-luvun luterilaisten teologien tapaan tulkita raamatun tekstejä. Siellä on paljon hyviä ja arvokkaita helmiä joita 1700- ja 1800- luvun pietistit sitten tärvelivät "herätyksillään" ja "elävämmällä" uskollaan. Käsittääkseni tuosta alkoi luterilaisuuden alamäki joka vielä syveni 1900-luvun jälkipuoliskolla ylimaallisen viisauden saavuttua teologiseen keskusteluun jolloin kaikki vanha ja koeteltu heitettiin arvottomana roskakoriin ja tilalle tuli vaihtoehtojen ja tulkintaperiaatteiden loputon kirjo. Lutherilla ja hänen jälkeensä tulleilla luterilaisuus oli vielä paljon yksinkertaisempaa ja uskottavampaa. Nykyään kirkon tulkinnoille nauraa jo naurismaan aidatkin! Tuskin voidaan edes puhua kirkosta tai seurakunnasta, niin sekaisin on pesä laitettu. Nykyään jokaisella on seurakunta ja uskontulkinta omassa päässään, oman makunsa ja vajavaisen käsityksensä mukaan.
Autoritaarinen yhteiskunta piti yhtenäistä kirkkoa yllä kurin ja rangaistusten avulla. Postmodernissa demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa kirkko ei voi enää käyttää kuria säilyttääkseen yhtenäisyyden. Sinä voit ylivertaisessa viisaudessasi nauraa kirkon tulkinnoille. Minä en naura.
-
Autoritaarinen yhteiskunta piti yhtenäistä kirkkoa yllä kurin ja rangaistusten avulla. Postmodernissa demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa kirkko ei voi enää käyttää kuria säilyttääkseen yhtenäisyyden. Sinä voit ylivertaisessa viisaudessasi nauraa kirkon tulkinnoille. Minä en naura.
Niinpä kirkolla ei enää pidä ollakaan samaa, valtion tukeen perustuvaa erikoisasemaa, vaan kansankirkkomme voidaan eriyttää entistä enemmän omaksi yksikökseen; -KIRKOKSI! Jolloin kirkon on mahdollista olla kirkko eikä poliittisten puolueiden ja inidividualistien temmellyskenttä.
-
Niinpä kirkolla ei enää pidä ollakaan samaa, valtion tukeen perustuvaa erikoisasemaa, vaan kansankirkkomme voidaan eriyttää entistä enemmän omaksi yksikökseen; -KIRKOKSI! Jolloin kirkon on mahdollista olla kirkko eikä poliittisten puolueiden ja inidividualistien temmellyskenttä.
Mitäs valtion tukea kirkko saa? Se saa kyllä korvauksen yhteisöverojen menetyksestä ja väestötietojärjestelmän ylläpitämisestä. Muusta tuesta minulla ei ole tietoja. Mutta ehkä voit informoida minua tässä asiassa?
-
Kun Jumala luomisentyössä puhalsi tomusta tekemäänsä ihmiseen Oman Henkensä, kuinka ihmisen usko voi olla kuollut! Ei kai Saatana ole niin voimallinen että Jumalan Hengen voi kokonaan pois työntää. Kyllä sillä yli-enkeli Luciferilla on maallisissa asioissa valtaa, mutta Kristukseen kastetut säilyttävät lapsen oikeuden ja vaikka välillä henkeä olisikin vähemmän, siemen on. Tällaista on elävä usko, minun mielestäni. Jumalan teko, ei meidän osaamisemme tai taitavuutemme.
Mutta mikä on kuollut usko? Onkohan ihminen tai Saatana silloin ottanut kokonaan pois
sen minkä Jumala meille antoi. Eikö se silloin ole Pyhän Hengen pilkkaa ja tietoinen ero Jumalasta.
ihmettelee vielä vanhalla iälläkin tietämätön Riitta-mummi (eikä kai muuksi haluakaan kuin lapseksi vain )
-
Mitäs valtion tukea kirkko saa? Se saa kyllä korvauksen yhteisöverojen menetyksestä ja väestötietojärjestelmän ylläpitämisestä. Muusta tuesta minulla ei ole tietoja. Mutta ehkä voit informoida minua tässä asiassa?
Kansankirkkomme on ymmärtääkseni hyötynyt yhteisöverosta. Vai onko sinusta siitä ollut haittaa kirkolle? Tarkoitan kuitenkin pääasiassa sitä että kansankirkkomme on nauttinut valtion erityissuojelusta sellaisissa asioissa kuin että kouluissa on opetettu sen edustamaa uskontoa, se on saanut lisää painoarvoa ja vaikuttavuutta koska on tunnustettu kansanuskontomme. Toiselta puolen, kirkon ovet ovat olleet auki aina vaikuttamisen paikoille asti esim. poliittiselle puolueille. Eikö tässä mielestäsi ole jo merkittäviä etuja? Minusta kirkkomme voisi hyvin laittaa samalle viivalle muiden uskonnollisten yhdyskuntien kanssa. Ehkä se sitä kautta löytäisi uudelleen kadonneen identiteettinsä.
-
Kun Jumala luomisentyössä puhalsi tomusta tekemäänsä ihmiseen Oman Henkensä, kuinka ihmisen usko voi olla kuollut! Ei kai Saatana ole niin voimallinen että Jumalan Hengen voi kokonaan pois työntää. Kyllä sillä yli-enkeli Luciferilla on maallisissa asioissa valtaa, mutta Kristukseen kastetut säilyttävät lapsen oikeuden ja vaikka välillä henkeä olisikin vähemmän, siemen on. Tällaista on elävä usko, minun mielestäni. Jumalan teko, ei meidän osaamisemme tai taitavuutemme.
Mutta mikä on kuollut usko? Onkohan ihminen tai Saatana silloin ottanut kokonaan pois
sen minkä Jumala meille antoi. Eikö se silloin ole Pyhän Hengen pilkkaa ja tietoinen ero Jumalasta.
ihmettelee vielä vanhalla iälläkin tietämätön Riitta-mummi (eikä kai muuksi haluakaan kuin lapseksi vain )
Kuollut usko elää itsestänsä; elävä usko elää Kristuksesta. Kuollut usko uskoo uskovansa; elävä usko kilvoittelee uskoakseen (mutta ei koskaan voi olla siitä täysin varma). Kuollut usko luottaa itseensä; elävä usko luottaa Herraan. Kuollut usko puhuu itsestänsä (todistaa suuresta uskostaan ja kokemuksistaan); elävä usko puhuu Herrasta. Kuollut usko näkee (usein) vain itsensä; elävä usko näkee Herran ja Hänet ennen kaikkea ristiinnaulittuna ja syntien sovittajana.
Armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta, ettei kukaan ylpeilisi...
(Wilhelmi Malmivaaraa mukaillen)
-
Armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta, ettei kukaan ylpeilisi...
(Wilhelmi Malmivaaraa mukaillen)
Ja sen tähden on meitäkin lähellä kysymys: Herra onko niitä vähän, jotka pelastuvat?
Joutuvatko kadotukseen nuo suuren suuret laumat, joiden harrastukset kaikki jäävät kuoleman tälle puolelle?
Joutuvatko kadotukseen nuo lukuisat kansan joukot, joita sana ja veto ystäviin kokoaa keskustelemaan iankaikkisen elämän asioista?
Miten käy tuolle ja tuolle suunnalle. Onko niissä mitään oikeaa, onko niiden harrastukset sellaisia , että niillä avautuu Jumalan valtakunnan ovi?
Niin, jospa kysyisimme mekin tätä kaikkea Herralta tänä päivänä, ettemme omaa sydäntämme uskoisi ja antaisi sen näihin kysymyksiin vastata, emmekä uskoisi muiden arveluita näin tärkeässä asiassa, vaan että Herran oma vastaus saisi olla jokaisen kohdalla ratkaiseva, sillä Hän on ainoa jonka vastaus on pätevä.
Omaa tietoa ja muiden ihmisten viisautta uskoessa joudumme ehdottomasti, sinä ja minä, aivan harhaan.
Ja mitä Herra sitten vastasi?
Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
Tämä sisältää: Te katselette muita , katselkaa itseänne; te teette selvyyttä muista , ruvetkaa tekemään selvyyttä oman sielunne tilasta; te mestaroitte ja ojentelette muita, etsikää ojennusta ensin itsellenne; te tiedätte muiden eksymisestä puhua ja olette itse eksyneet aavistamatta sitä.
Lapualla 5.7.1901. Rovasti Wilh. Malmivaara.
SV.63. 1-3
-
Kansankirkkomme on ymmärtääkseni hyötynyt yhteisöverosta. Vai onko sinusta siitä ollut haittaa kirkolle?
Joka on ollut hyvä asia. On ihan oikein, että myös yritykset ja yhteisöt ovat maksaneet kirkolle veroa.
Tarkoitan kuitenkin pääasiassa sitä että kansankirkkomme on nauttinut valtion erityissuojelusta sellaisissa asioissa kuin että kouluissa on opetettu sen edustamaa uskontoa, se on saanut lisää painoarvoa ja vaikuttavuutta koska on tunnustettu kansanuskontomme.
Pitäisikö periluterilaisessa maassa opettaa islamia tai buddhalaisuutta tai juutalaisuutta tai ateismia?
Toiselta puolen, kirkon ovet ovat olleet auki aina vaikuttamisen paikoille asti esim. poliittiselle puolueille. Eikö tässä mielestäsi ole jo merkittäviä etuja? Minusta kirkkomme voisi hyvin laittaa samalle viivalle muiden uskonnollisten yhdyskuntien kanssa. Ehkä se sitä kautta löytäisi uudelleen kadonneen identiteettinsä.
Kun tuollaista lausuu, pitäisi tietää, minkälaisia muut uskonnolliset yhdiskunnat ovat. Valtaosa on pienenpieniä. Näitäkö pitäisi esitellä uskontotunnilla? Pitäisikö ehdokasasettelu seurakuntavaaleihin kieltää puolueilta? Annetaanko seurakunta muutamien seurakunta-aktiivien ryhmien haltuun?
Suomen Islamilainen Yhdyskunta 769
Tampereen Islamin Yhdyskunta 721
Suomen Metodistikirkko 676
Finlands svenska metodistkyrka 595
Suomen Islam-seurakunta 574
The Islamic Rahma Center in Finland 559
Suomen Bahai Yhdyskunta 528
Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto 522
Ortodoksinen Pokrovan seurakunta 352
Helsingin Islam Seurakunta 308
Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen kirkko 308
Resalat Islamilainen yhdyskunta 247
Suomen Kristiyhteisö 207
Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 206
Missionskyrkan i Finland 168
Luterilainen Sanan Yhdyskunta 161
Finlands svenska pingstsamfund 143
Suomen vapaa katolinen kirkko 139
Savon Islamilainen Yhdyskunta 137
Turun juutalainen seurakunta 120
Keski-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 109
Anjuman-e-Islahul-Muslimeen of Turku 97
Islamic Multicultural Dawah Centre 91
Suomen Anglikaaninen kirkko 90
Tampereen islamilainen seurakunta 83
Krishnaliike Iskcon Suomessa 74
Suomen Islam-Keskus 66
Vörå Frikyrkoförsamling 61
Suomen Shiiamuslimit 48
Nyingmapa-yhteisö 46
Buddhalainen Dharmakeskus 39
Imam Ali Islamilainen Yhdyskunta 37
Suomen Uusapostolinen Kirkko 33
Pohjois-Karjalan Islamilainen Yhdyskunta 32
Linkkiseurakunta 31
Palpung Yeshe Gatshal Finland 27
Suomen Luterilainen tunnustuskirkko 25
Spaso-Preobrazenskaja 25
The Church of Pentecost International 24
Jumalanäidin suojeluksen seurakunta 24
Salon Islamilainen Yhdyskunta 20
Islam ja Rakkaus 20
Jäseniä alle 20 henkilöä / Medlemmar under 20 personer
Islamilainen Al-Hudaa Yhdyskunta Suomessa
Kimbangun kirkkokunta
Redeemed Christian Church of God
Sri Caitanya Sangha
Totuuden Ystävät
-
Kas vain, kimbangistitkin ovat järjestäytyneet Suomessa! Kirkko on ainakin ollut merkittävä ilmiö afrikkalaisessa uskonnollisessa kirjossa.
-
Joka ...
Kun tuollaista lausuu, ...Totuuden Ystävät
Kas vain, ...
Kyllä on puussa monta oksaa mutta onneksi on vain yksi runko.
Mitä me taas tästäkin opimme, emme mitään.
Eivät taida asiat muuttua, mestarointi ja ojentelu jatkuu… ei ole ihme kun aatu olkapääläni taas kuiskuttelee mukavia. Jos nyt minä… niin…
Täytyy vain nöyrästi, odotella…
SV.198.1-6
-
Kas vain, kimbangistitkin ovat järjestäytyneet Suomessa! Kirkko on ainakin ollut merkittävä ilmiö afrikkalaisessa uskonnollisessa kirjossa.
Jep. Siinähän on vähemmän kuin 20 jäsentä. Voi tietysti olla, ettei kimbangisteja enempää Suomessa olekaan.
-
Hei!
Salis laittoi noita lukuja eri porukoiden jäsenmäärästä. Siitäpä muistui mileen eräs aamuhartaus, jonka kolleegani Paavo helsingistä piti varhaisnuorisotyön seminaarissa Tievatuvalla lapissa vuosia sitten.
Paavo puhui totuudesta. Kädessä ei ollutkaan raamattu eikä Kirkkokäsikirja vaan Kirkon paksu kalenteri. Totuudsta puhuessaan hän kertoi, että on olemassa myös yhdistys, jonka nimi on Totuuden ystävät. Sen jäsenmäärä oli silloin yksi (1). Paavo pohdiskeli, kuinka eksyksissä me muut olemme!
muistelee Mauno
-
Pitäisikö periluterilaisessa maassa opettaa islamia tai buddhalaisuutta tai juutalaisuutta tai ateismia?
Minun mielestä ei välttämättä tarvitsisi opettaa mitään, ainakaan tunnustuksellisesti. Ei se ole yhteiskunnan tehtävä. Kirkko hoitakoon oman leiviskänsä.
Kun tuollaista lausuu, pitäisi tietää, minkälaisia muut uskonnolliset yhdiskunnat ovat. Valtaosa on pienenpieniä. Näitäkö pitäisi esitellä uskontotunnilla?
No ei varmaankaan olisi tarkoituksenmukaista alkaa kaikkia noita esittelemään, mutta sekin riittäisi mainiosti että tietopuolisesti ja yleissivistyksen saamiseksi opetettaisiin suurimpien valtauskontojen pääpiirteet. Niinhän nyt tehdäänkin paljolti mutta sinä kai peräät tunnustuksellisemman uskonnonopetuksen saamiseksi suomen kouluihin? Tunnustuksellista uskonnonopetusta tulee olla kirkossa saatavilla. Ei se ole yhteiskunnan tehtävä! halukkaat menkööt kirkkoon opetusta kuulemaan. Ei kirkolla tule olla mitään erityisasemaa valtion suojeluksessa, tässäkään suhteessa!
Pitäisikö ehdokasasettelu seurakuntavaaleihin kieltää puolueilta?
Ehdottomasti!
Annetaanko seurakunta muutamien seurakunta-aktiivien ryhmien haltuun?
Kyllä! Seurakunnan voi hyvin antaa sellaisten haltuun jotka ovat oikeasti kirkosta ja kirkon sanomasta kiinnostuneita. Jos he ovat noita mainitsemiasi "seurakunta-aktiiveja", niin vastaus on kyllä! Mitä ne sellaiset kirkon vaikutuspaikoilla tekee jotka ei edes ole aktiivisia kirkon asioissa ja aidosti kiinnostuneita siitä? Ajautuuhan politiikkaankin pääosin vain sellaisia jotka ovat politiikasta kiinnostuneita eli aktiivisia. Pitäisikö sinusta kunnallispolitiikka antaa "muutamien kunnallispolitiikka-aktiivien käsiin"? Mietipä kysymystäsi näin päin!
Suomen Islamilainen Yhdyskunta 769
Tampereen Islamin Yhdyskunta 721
Suomen Metodistikirkko 676
Finlands svenska metodistkyrka 595
Suomen Islam-seurakunta 574
The Islamic Rahma Center in Finland 559
Suomen Bahai Yhdyskunta 528
Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto 522
Ortodoksinen Pokrovan seurakunta 352
Helsingin Islam Seurakunta 308
Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen kirkko 308
Resalat Islamilainen yhdyskunta 247
Suomen Kristiyhteisö 207
Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 206
Missionskyrkan i Finland 168
Luterilainen Sanan Yhdyskunta 161
Finlands svenska pingstsamfund 143
Suomen vapaa katolinen kirkko 139
Savon Islamilainen Yhdyskunta 137
Turun juutalainen seurakunta 120
Keski-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 109
Anjuman-e-Islahul-Muslimeen of Turku 97
Islamic Multicultural Dawah Centre 91
Suomen Anglikaaninen kirkko 90
Tampereen islamilainen seurakunta 83
Krishnaliike Iskcon Suomessa 74
Suomen Islam-Keskus 66
Vörå Frikyrkoförsamling 61
Suomen Shiiamuslimit 48
Nyingmapa-yhteisö 46
Buddhalainen Dharmakeskus 39
Imam Ali Islamilainen Yhdyskunta 37
Suomen Uusapostolinen Kirkko 33
Pohjois-Karjalan Islamilainen Yhdyskunta 32
Linkkiseurakunta 31
Palpung Yeshe Gatshal Finland 27
Suomen Luterilainen tunnustuskirkko 25
Spaso-Preobrazenskaja 25
The Church of Pentecost International 24
Jumalanäidin suojeluksen seurakunta 24
Salon Islamilainen Yhdyskunta 20
Islam ja Rakkaus 20
Jäseniä alle 20 henkilöä / Medlemmar under 20 personer
Islamilainen Al-Hudaa Yhdyskunta Suomessa
Kimbangun kirkkokunta
Redeemed Christian Church of God
Sri Caitanya Sangha
Totuuden Ystävät
Komea luettelo!
edit: Pieni tarkennus vielä tähän loppuun, ettei tule väärinkäsityksiä. Minusta seurakunnassa voi mainiosti toimia luottamustehtävissä poliittisestikin aktiivinen henkilö, mutta itse poliittisilla puolueilla ei pitäisi olla mitään tekemistä kirkon vaalien ehdokaslistoilla. Siinä kohdassa menee jo pahasti puurot ja vellit sekaisin! Toiselta päin; minusta kirkon pappikin voi aivan hyvin toimia aktiivisesti politiikassa kunhan pitää maallisen ja hengellisen regimentin erillään toisistaan!
-
Komea luettelo!
edit: Pieni tarkennus vielä tähän loppuun, ettei tule väärinkäsityksiä. Minusta seurakunnassa voi mainiosti toimia luottamustehtävissä poliittisestikin aktiivinen henkilö, mutta itse poliittisilla puolueilla ei pitäisi olla mitään tekemistä kirkon vaalien ehdokaslistoilla. Siinä kohdassa menee jo pahasti puurot ja vellit sekaisin! Toiselta päin; minusta kirkon pappikin voi aivan hyvin toimia aktiivisesti politiikassa kunhan pitää maallisen ja hengellisen regimentin erillään toisistaan!
Kuollut ja elävä usko :017:
-
Heitänpä tähän Santulle ja muillekin pohdittavasksi että kuka ja millä perusteella voi sanoa sinun, minun tai jonkun muun uskoa kuolleeksi? tai eläväksi?
Entä kuka voi sanoa omaa uskoaan kuolleeksi tai eläväksi ja millä perusteella?
siis:
-kuka?
-ja millä perusteella?
ja nyt sitten heitän tähän oman arvioni: se joka sanoo oman uskonsa olevan kuollutta, -teeskentelee ja ulkokullailee! Se, joka sanoo oman uskonsa olevan elävää, -teeskentelee ja ulkokullailee vielä enemmän!
SENtähden, että sellainen joka sanoo uskonsa olevan kuollutta, käsittää usko-sanalla onnistumista kilvoituksessa ja hurskauselämässä. Tietenkään kukaan emme voi siinä onnistua, sehän on selvä! USKO taas ei ole synonyymi onnistumiselle hurskaudessa, vaan jotain aivan muuta ja muuhun tarkoitukseen. Eihän usko ole muu kuin väline jolla epäonnistunut tarrautuu armon lupauksiin! Näin usko ei voi koskaan olla elävää eikä kuollutta, se on vain väline jolla ei ole mitään tekemistä onnistumisten ja pyhittyneisyyden kanssa. Uskolla sinänsä ei ole mitään itseisarvoa, se on pelkkä keino tarttua evankeliumiin!
Uskosta tehdään turhaan mystiikkaa ja romantiikkaa ja sillä se tehdään vaikeaksi ja monimutkaiseksi, jopa mahdottomaksi. Mystiikan viljely pitäisi repiä juurineen irti suomalaisesta kristillisyydestä.
-
Uskosta tehdään turhaan mystiikkaa ja romantiikkaa ja sillä se tehdään vaikeaksi ja monimutkaiseksi, jopa mahdottomaksi. Mystiikan viljely pitäisi repiä juurineen irti suomalaisesta kristillisyydestä.
Arkikielessä sana 'mystiikka' tarkoittaa yleisesti salaperäisyyttä, salamyhkäisyyttä, arvoituksellista, hämärää, selittämätöntä tai epäilyttävää. (WikipediA)
Olisko se mahdollista, kun Jumala on salattu?
-
Hyvä näkökulma! Selvähän se on että Jumala on meille salattu, ainakin ne puolet Hänestä joita Hän ei ole tahtonut meille itsestään ilmoittaa. Mutta tarkoittaako se että usko on salattu? Eikös usko kuitenkin ole ihmisestä Jumalaan päin suuntautuvaa toimintaa? (Vaikkakin Pyhän Hengen aikaansaamaa). Minä en ymmärrä miksi usko olisi salattu? Ja mitä tarkoitusta se palvelisi, koska olletikin tarkoitus on ollut että saisimme lohdutuksen evankeliumista.
-
Eikös usko kuitenkin ole ihmisestä Jumalaan päin suuntautuvaa toimintaa? (Vaikkakin Pyhän Hengen aikaansaamaa).
"Aivonusko", eli asioiden totena pitäminen varmaan on ihmisestä Jumalaan päin suuntautuvaa uskoa ja toimintaa - etten sanoisi: jopa ihmisen toimintaa.
Tärkeä osa kristillistä elämää se myös on, taidetaan siihen Raamatussakin kehoittaa ihmistä.
Raamattu puhuu myös muustakin uskosta, kuin aivouskosta: sydämen uskosta ja Kristuksen uskosta.
Kristuksen usko, usko joka Kristuksella on, on mahdollisesti sitä sydämen uskoa, jota myös voisi varmaan pelastavaksi uskoksikin kutsua.
Se on salattu, eikä ihminen voine sitä omalla aivotoiminnallaan taikka aivouskoillaan tuottaa.
Ihmisen näkökulmasta tuo usko on mysteeri ja tämä usko mitä ilmeisimmin on Jumalasta ihmiseen päin suuntautunut, koska sen tulemisesa Jumala tekee aloitteen.
-
Heitänpä tähän Santulle ja ...kristillisyydestä.
Mitäpä tuohon viestiisi kommentoimaa, koska vastasit itse itsellesi. Joten kaikella kunnioituksella jätän ”kesken kasvuisena ” vastaamatta, pohdintaasi.
Sen verran kumminkin on Sinulle pieni pyyntö, että tässä vaiheessa elämänkaartani minulle ei tarvitse ”huutaa” (tekstin kautta).
Vaikka minun ulkonäköni pettää, mutta kuuloa ja näköaistia en ole vielä menettänyt. Sanovat muuten että kuulo on ihmisen viimeinen aisti joka häviää ennen kuolemaa, ellei nyt sitten ole ihmisen terveydessä ollut jotain aikaisemmin vammaa tai sairautta, mikä voisi heikentää kuuloa.
Siis, kuollut ja elävä usko, kilvoittelu jatkuu ja ahdasta on… kyllä hiertää.
Mutta kuunnellaan jos Hän meille asiaan antaisi vastauksen.
-
:icon_wink: Pitäisikö kristikunnassa suorittaa "uskon"puhdistus. Eli vaihtaa tuo usko-sana johonkin yksinkertaisempaan käsitteeseen. Kun meinaa olla niin monimutkaista tämä usko. Miettikää ny; ´Usko´ pois, niin sinä pelastut. :eusa_clap:
-
Uskosta tehdään turhaan mystiikkaa ja romantiikkaa ja sillä se tehdään vaikeaksi ja monimutkaiseksi, jopa mahdottomaksi. Mystiikan viljely pitäisi repiä juurineen irti suomalaisesta kristillisyydestä.
Mitä mystiikkaa ev.lut kirkko sitten viljelee? Minusta kansankirkossamme ei ole mitään mystillistä, salaperäistä. Kirkko toimii kansalaisyhteiskunnassa erittäin avoimesti. Sen on jatkuvasti arvioivien silmien alla.
Mystiikkaa kiehtoo monia ihmisiä. Sen takia liitytään mitä kummallisimpiin seuroihin. Kysymys on pitkälti taikauskoista. Jotkut uskovat numeroihin, toiset kortteihin, kolmannet spriritisti-istuntoihin. Silkkaa humpuukia kaikki. Eipä luulis, että isot miehet osallistuvat sellaisiin pelleilyihin, joita suoritetaan esimerkiksi vapaamuurareissa.
-
Uskon salaisuus on sen verran suuri mysteeri, ettei sen rinnalla parane pelata jollain hämäräperäisillä rituaaleilla tai salaisuuksiin vihkimisillä.
-
se joka sanoo oman uskonsa olevan kuollutta, -teeskentelee ja ulkokullailee! Se, joka sanoo oman uskonsa olevan elävää, -teeskentelee ja ulkokullailee vielä enemmän!
---
Uskosta tehdään turhaan mystiikkaa ja romantiikkaa ja sillä se tehdään vaikeaksi ja monimutkaiseksi, jopa mahdottomaksi. Mystiikan viljely pitäisi repiä juurineen irti suomalaisesta kristillisyydestä.
Olen ihan samaa mieltä ensimmäisestä kappaleesta, mutta täysin päinvastaista jälkimmäisestä. Saattaapi olla, että ymmärrämme mystiikan aika eri tavalla. Minulle juuri mystiikka on se, joka on vapauttanut turhasta uskon jauhamisesta ja pyörittelystä tavalliseen elämään. Ajattelen, että usko yhteisöllisenä asiana, esimerkiksi kristillinen usko, on inhimillistä yritystä jäsentää kokemusta, "puhua siitä, mistä ei voi puhua". Mystiikan kuvaukset taas ovat merkillisen samankaltaisia uskonnosta riippumatta tai jopa perinteisten uskonnollisten käsitysten "ulkopuoleisessa" maailmassa (paitsi etten itse usko mihinkään ulkopuoliseen), taiteessa ja runoudessa.
Lisää mystiikan viljelyä kristinuskoon! Zeniläinen uskonpuhdistus Suomen kirkkoon!
-
Mitä mystiikkaa ev.lut kirkko sitten viljelee? Minusta kansankirkossamme ei ole mitään mystillistä, salaperäistä. Kirkko toimii kansalaisyhteiskunnassa erittäin avoimesti. Sen on jatkuvasti arvioivien silmien alla.
Ei minusta voi sanoa että kirkko viljelisi mystiikkaa. Sen sijaan sitä viljelee eri tavoin herätysliikkeet. Esimerkiksi juuri tällaiset "kuollut usko-elävä usko", "sydämen usko-aivousko" teemat tekevät uskomisesta mystiikkaa.
-
> "sydämen usko-aivousko"
Ruotsalaisen Paavohan tuota tätä terminologiaa taisi käyttää.
Tarkoituksenihan ei ole osoittaa, että tämä asia millään tavoin liittyisi körttiläisyyteen - päinvastoin.