Mitä luet?

[Riitta-mummi]

Pidän ihanana ihmeenä kun juhani tietää mitä minun on hyvä lukea. Ne mitä hän on vinkannut ovat tehneet selvää ennestään jämähtäneistä luuloistani.

[Bengt Sandberg]

Körttisuvun hihhulilammas

Körttisuvun hihhulilammas on nuoren miehen tarina. Se on tarina isästä ja pojasta. Lauri Mustakallion (1923 - 1985) kasvu Säräisniemen herännäishenkisestä pappilasta kulkee Kajaanin koulukaupunkiin ja jatkosodan Itä-Karjalaan. Sodan jälkeen teologian opinnot suorittaneena hän kipuaa Ylitornion pappilan vinttihuoneeseen ja 23-vuotiaana apupappina kantaa vastuuta Lapin sodan jälkeen rakentavista seurakunnista. Ylitorniolla Lauri kohtaa lestadiolaisuuden ja nousee nopeasti vanhoillislestadiolaisuuden ytimeen. Armon kokemuksesta hän ei koskaan päässyt irti. FT, kanttori Marja Mustakallio on musiikkikulttuurin tutkija, joka on käyttänyt teoksissaan runsaasti omaelämäkerrallista aineistoa. Körttisuvun hihhulilammas on hänen kolmas tietokirjansa. Siinä Mustakallio astuu ulos entisestä tutkijanlajistaan. Tytär kirjoittaa isästään.

Kirjailija: Marja Mustakallio
Kustantaja: Arktinen Ajatus

https://www.adlibris.com/fi/kirja/korttisuvun-hihhulilammas-9789163918384

[Riitta-mummi]

Kiinnostuin, sillä sukukronikat ovat lempilukemistoani. Mustallio-sukua on täällä Lahdessakin, Lahden Rautateollisuuden omistajasuku.

Samaa sukua ovat, sen verran googlasin.
Täytyy kokeilla tilaamista kirjastosta kunhan ne saavat toimintansa taas alkuun.

[Riitta-mummi]

Sainkin tuon kirjan heti varattua, ja olen ensimmäisenä jonossa. Eero Huovisen Äidin ikävä odotuttaa vielä pitkään, sijani on nyt 81.

Mattiakin kiinnostaa varmasti tuo Mustakallioista kertova, sillä hän on ollut Rauten palveluksessa.
Silloin olivat ruorissa Hannan ja Henrikin pojat Pauli, Aarne ja Heikki.

[Bengt Sandberg]

Karoliinit olivat kunnon sotureita. Ruotsi-Suomen yhteinen historia oli sotaista aikaa. Venäjä tuli pitkässä juoksussa voittoisaksi ja sai Suomen alueen suuriruhtinaskunnakseen, mutta sitten Eurooppa koki kansallisvaltioaikakuden ja kaksi maailmansotaa.

Löysin aihetta käsittelevän teoksen. Menee nyt ykköseksi lukujärjestyksessä.


Kirjaesittely Perusta-lehdessä 2002/2

Erkki Kansanaho:

Siperia opetti
Heränneitä karoliineja.

Julkaisijat: Ev. lut. Lähetysyhdistys Kylväjä ja Suomen Raamattuopiston Säätiö. Perussanoma. 2001.

"Tervetuloa jännittävälle, kiehtovalle ja koskettavalle tutkimusmatkalle Siperiaan 1709-21 nykyisen ajan silmälasien läpi!". Näin päättyy Raimo Mäkelän kirjoittama julkaisijoiden alkusana.

Piispa Erkki Kansanahon kirja Kaarle XII:n armeijan pietistiheränneistä sotavangeista Siperiassa sekä ns. kartanopietismistä Suomessa on sanan myönteisessä mielessä varsin "ihmeellinen". Kirjan ihmeille ei ole kovin paljon tekemistä nykykielessä esiintyvän ihmekäsityksen kanssa. Teoksessa on paljon historiasta ammennettua tutkimustietoa asioista, joita ei tavallisesti pidetä kovinkaan ihmeellisinä, mutta jotka kuitenkin voidaan nähdä Jumalan hyvän ja yllätyksiä kaihtamattoman johdatuksen hyvinä, kiitollisuutta herättävinä tapahtumina. Asiat ja niiden kuvaus tapahtuu kuitenkin "maan pinnassa", keskellä tavallista karumman elämän todellisuutta Kirja osoittautuu mielenkiinnoltaan romaanin veroiseksi, ja siinä esitetty todellisuus on monessa tapauksessa "tarua ihmeellisempi". Kirja ilmestyi ensi kerran jo 1950, ja nyt julkaistu on siitä lyhennetty ja korjattu painos.

Kirjoittajan perusasenne sekä karoliinipietisteihin että heidän uskoonsa nähden on sydämellisen myönteinen ja myötäelävä. Sotavankien köyhyys, sairaus, erossa olemisen pakko heidän omista perheistään ja kotimaastaan Pohjolassa, yksinäisyys, lankeemukset, venäläisen ympäristön juonittelu, uskonkriisit, jännitteet kristittyjen kesken, ihmisen elämänhalu ja kristillisen uskon salattu, eteenpäin kuljettava johdatus ja voima, uskonyhteys tuhansien kilometrien päässä olevaan Euroopan pietistiyhteisöön - koko tämä todellisuus on äärimmäisen karua mutta samalla inspiroivaa kertomaa, nykyajan suomalaiseltakin unhoon jäänyttä ja monille nuorille lähes käsittämätöntä elämän arkea. Kuvaus luo uskoa vaikeista tilanteista selviytymiseen myös meidän aikanamme. Se osoittaa myös, mikä merkitys painetulla sanalla on uskon säilymiselle ja juurtumiselle.

Kirja osoittaa hyvin selvästi, miten elävää oli Euroopan varhaisten pietistien kiinnostus evankeliumin leviämiseen Venäjällä. Karoliinipietistien vankiyhdyskunta Siperiassa miellettiin Euroopan pietistien keskuudessa - erityisesti sen keskuspaikassa Hallessa - lähetysulottuvuuden näkökulmasta. Kirjan sanoma antaa syvällistä historiallista kaikupohjaan nykyaikana kasvavaan Venäjälle suuntautuvaan lähetystyöhön. Samalla on helppo nähdä, miten varhaispietismi yleensäkin piti protestanttisen kristillisen uskon leviämistä kansojen keskuuteen hyvin keskeisenä. Pietismi oli lähetysherätystä.

"Pietistit tahtoivat, että se kristillisyys, joka objektiivisesti on mitä selkeimmin ilmaistuna luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa, tulisi yksittäisille ihmisille henkilökohtaiseksi ja eläväksi ja pysyisi sellaisena, kangistumatta toisaalta pelkiksi muodoiksi, joista sisältö on valahtanut pois, mutta joutumatta toisaalta myöskään spiritualistisen, hurmahenkisen kokemuskristillisyyden nielaisemaksi", kirjoittaa Raimo Mäkelä julkaisijoiden alkusanassa. Pietismin sisäisten jännitteiden todellisuus nousee tarkkaavan lukijan eteen kirjoittajan ottaessa joitain esimerkkejä myös liikehdinnän reunoilta, yltiöpietismistä. Näitä ääri-ilmiötä ei tule tukea, sillä ne eivät rakenna seurakunnan uskoa eivätkä edistä lähetystä.

Nykyaikana tulisi pietistisen arkiuskon mutkattomuuden ja sen käytännöllisen, raakaa työtä kaihtamattoman "toimeen tarttumisen" mentaliteetin tulla kaikin tavoin esille niin kuin tässä kirjassa tapahtuu. Nämäkin näköalat ovat kirjassa erinomaisen arvokkaita - varsinkin kun nykyaikana vaikeudet ja vastukset koetaan helposti elämää lamauttavina.

Teos ei menetä arvoaan eikä ajatonta ajankohtaisuuttaan vuosienkaan saatossa. Sen avaamia uskon, elämän ja lähetyksen näköaloja tulee ehdottomasti nostaa jatkuvasti esiin, vaikkei tietenkään kaikkea siinä esitettyä paikkaan ja aikaan sidottua tulkintaa ja kokemusta voida pitää yleispätevänä.


http://juhasini.mbnet.fi/Yhteiskunta/T_KE_Siperia_opetti.htm

[Riitta-mummi]

Juhani ja Sinikka Lindgren´n olen tavannut KD:n aikoinani muutamaan kertaan. Juhani kuoli 2006, mutta Sinikka eli ainakin viime adventtina. Hän käy samassa kirkossa messuissa kuin me. Asunee tällä suunnalla.
Häneltä on tuo Benkun linkki-teksti.

Eilen Matti kävi hakemassa kirjastossa Lauri Mustakalliosta kertovan kirjan. Olen sitä jokusen 20 - 30 sivua vasta lukenut.
Huomio kiintyy aina vanhoja sukukronikoita lukiessa syntyneiden lasten lukumäärään.
Perheet olivat suuria, mutta lapsia kuoli myös paljon. Myöskään aika-ihmiset eivät elänet niin vanhoiksi kuin me nykyisin.

Mielenkiintoista oli se että Lauri M:n vaimo ajoi autoa jo 1920-luvulla. Pappilaan hankittiin NASH-merkkinen biili. Rovasti itse ajoi vain yhden ainoan kerran, mutta rouvasta tuli hyvä kuski.
Tosin perheen pojat ajoivat vauhdikkaammin, mutta mamma turvallisemmin.

Tässä lisää suvun pappis- ja kulttuurisuvusta, johon kuului myös Lars Stenbäck:

https://biografiasampo.fi/henkilo/p3576

[jannevuo1]

Kävin eilen kirjastosta varaamani Giovanni Boccaccion Decameronen. Se on novellikokoelma, jossa kehyskertomuksena on kymmenen nuorukaisen ja neitosen karanteeni Italiassa ruttoepidemian aikaan 1300-luvulla. He kertovat ajankuluksi ja huvitukseksi toisilleen kukin yhden kertomuksen päivässä kymmenen päivän ajan. Jo alku tuntuu lupaavalta, vaikka teos onkin melkein 600-sivuinen.

[Bengt Sandberg]

                                 Isä Meidän

                             Carl Olof Rosenius


                      Julkaistu alkujaan Ruotsissa
                        kirjoittajan toimittamaan
                  Pietisten - lehden vuosikerrassa 14
                               vuonna 1855

           Käännös Kaija Kallioinen ja Marianna Ylilehto

                              Uusi Tie 2010
                                 Helsinki

[PekkaV]

                                                       
                 ... Pietisten ... Uusi Tie ...

                                 

   Perässähän tulette.

[Bengt Sandberg]

                                 Isä Meidän

                             Carl Olof Rosenius


                      Julkaistu alkujaan Ruotsissa
                        kirjoittajan toimittamaan
                  Pietisten - lehden vuosikerrassa 14
                               vuonna 1855

           Käännös Kaija Kallioinen ja Marianna Ylilehto

                              Uusi Tie 2010
                                 Helsinki

   Perässähän tulette.

Mitähän kirjasto virkailija tarkoittaa?







Toisena eepoksena minulla on tällä hetkellä menossa :

                                   Parhain päin.
                             Kirjoituksia elämästä,
                             Jumalasta ja armosta.

                                 Eero Huovinen.

                                  WSOY 2017.

ps. Sivu 66. Huovinen kertoo lahjomattomasta  tanssikaverista  - Jaakko Eleniuksesta.

[PekkaV]

                                 Isä Meidän

                             Carl Olof Rosenius


                      Julkaistu alkujaan Ruotsissa
                        kirjoittajan toimittamaan
                  Pietisten - lehden vuosikerrassa 14
                               vuonna 1855

           Käännös Kaija Kallioinen ja Marianna Ylilehto

                              Uusi Tie 2010
                                 Helsinki

   Perässähän tulette.

Mitähän kirjasto virkailija tarkoittaa?

   Pietisti oli edelläkävijä. Uusi tie tuli valmiille.