Pääsin naisväen kuljettajaksi ulkoliikuntapäivään. Ajoin Oritkarin rantaan arvellen, että sieltä olisi lyhyt matka päästä jäälle. Ja niin olikin, sillä joku kyläyhdistys on tehnyt sinne latuja ja luistelupaanan. Väkeä ihan kunnolla. Oli kyllä kylmä tuuli meille kaikille. Mielenkiintoista oli seurata, kun riippuliitäjät temppuilivat sukset jalassa. Yksi kaveri kierti omaa reittiään ja aina yhdessä paikassa veti polvet koukkuun ja päästi itsensä ilmaan. Minun käsilleni ihan mahdotonta puuhaa. Lauralle yritin vällistellä, ettå poikkeavan pitkät kädet jokaisella riippuliitäjällä, kun autollensa menivät. Autossa mennen tullen yritimme muistella kaikenlaisia kouluajan loruja, kuten "Amalia armas kippuravarvas käsillänsä käveli ja heiniä söi".
