Itse olet koulutettu lääkäri, opiskellut teologiaa ja musiikkia, joten emme voi keskustella samoin edellytyksin.
En tiedä kuinka äänihuulet toimivat ja tuottavat laulua, kuinka se oikein tuotetaan.
Mutta kuulen. Ja tunnen ja pidän, tai en pidä.
Nämä ovat niitä makuasioita joista ollaan montaa mieltä. Olen tähdentänyt usein, että kerron vain oman mielipiteeni. Pitääkö mielipidettä arvostella ?
Oman pielipiteensä voi kertoa, se on keskustelua mielestäni.
https://youtu.be/x17dTbTOCW4
En voi ymmärtää, mikä sen estäisi. Tieto ei muuta mieltymyksiä. Ehkä olisi hyvä jos olisit itse saanut sairastua vakavasti, joutunut jättämään työsi ja siten miettimään jäädäkö sängynpohjalle itkemään vai käyttääkö se aika kaikkeen sellaiseen, mitä maailmassa kuitenkin on, ja mikä vie eteenpäin. Kenties tämä sittenkin täytyy kokea ihan itse huomatakseen olevansa se sama Riitta, se sama Leena kuin koulutyttönä.
Jos ja kun uskon että tieto tästä auttaa eteenpäin niin tiedoksi, kyllä itkettykin on. Koetan välttää valittamista, ellei se samalla tarjoa jotakin jaettavaa.
Jospa et itkettäisi lisää.
Siios jos ei keskustelun edellytyksiä ole, ei keskustella. Jätän sitten yrittämisen.Mikäli tarvitset apua, soita ihmeessä jatkossakin kuten kukin joka tarvitsee yöllä akuuttiapua: 050 430 4314. Se ei ole muuttunut miksikään, eikä muutu.
Omista tiedoistaan on mahdollista tarjoilla toisille siinä toivossa, että se rikastuttaisi heidänkin elämäänsä kuten se rikastutti omaani. Silloin on hyväksi selittää, mistä syystä nämä tiedot nyt vain karttuivat. En siis syntynyt superälyllä varustettuna, ylilahjakkaana eikä minulla ole mitään, mitä en olisi saanut lahjaksi, ja lahjaksi saatu on jaettavaksi annettua. Kerran kirjoitit tietäväsi että "sukulasiseni on ollut jokin huomattava kirkonmies". En ole ikinä väittänyt mitään sellaista. Kirkkoherran virkaan päätyy aika moni teologi ennemmin tai myöhemmin. Semmoinenhan Johannes Bäck sattui olemaan että repi herännäisyydestä "hedbergiläiset" irti ja perusti SLEYn, eli en todella ymmärrä kuinka tuo(kin) kääntyi "suuruudeksi". Ongelmallinen kysymys se itselleni on ollut.
Tästä voisi kerta kaikkiaan nämä hömpötykset hyläten lähteä uuteen, ellei muuten niin paastonaikaa kuuntelemaan.
Jos pystyisin, linkittäisin tänne sinfonian jota kerta kaikkiaan rakastin siitä kun kuulin sen ihan lapsena ensimmäisen kerran (radiosta) ja josta pidän äärettömästi. Minulta puuttuu se hattupäinen r, mutta Anton Dvorakin "Aus den neuen Welt" siis sinfonia numero 9 olisi se, minkä tänne tarjoaisin kun nyt lopetan edes yrittämisen.
Dvorak matkusti Yhdysvaltoihin ja sinfoniassa toistuu intiaaniheimolta opittu kehtolaulu niin kuin jonkin mantereen poikki kulkevan junan luomat mielikuvat. Jotakin uutta, yhtä kaikki. Sitä toivoisin, mutta ellei se onnistu, kannattaa minun vetäytyä ja lopettaa myös anteeksipyuytelevä asenne: Synnyin minne synnyin, mitä väliä? Kohta minä kuolen, ja väliajankin olen tomua ja tuhkaa.
Ihmisen on saatava ajatella kaikesta, myös minusta, kuten hän haluaa. Kirjoittaa kuten haluaa. Erehtyä jos haluaa ja kieltäytyä korjaamasta erehdystään jos haluaa.
Vielä kauniimpi on samoihin aikoihin sävelletty sellokonsertto.
