Tulimme Kankaalaan, siis tänne maalle. Pitää olla kuin tulenliekki, että kerkiät: tulet kolmeen uuniin, vaihda vaatteet, kirmaise taas ulos Zetorin luo, pane se monimutkaisen ketjun jälkeen käyntiin, etsi taskuusi sopivat sakkelit ja aja auran luo. Unohtui, että syömään, kun käsketään. Minulla oli siis työnä perunamaan kyntäminen. Maahenki on kuin tulta ja tappuraa, vai voinko sanoa adrenaliinia minunlaiselle. Työ on nyt tehty, olisinhan sen ehtinyt tehdä vähän hitaammallakin tavalla. Traktorin pukilla istuessani mielessäni pyöri kaksi asiaa: kun olin "kirjailija" Tuntemattoman sotilaan elokuvan näkemisen jälkeen (puoliväli/50-luku) ja missäs kohtaa Kariluoto taisteli sankarikuolemansa kohdaten. En ole tätä näköjään vielä selvittänyt. Pirtissä on lämmin. Vaimo kirmaisi puolukkametsään.