Tätä luin / tämän luen, osa 8

[Riitta-mummi]

Nyt olen herännäisyyden isä-hahmojen, ja äiti-esimerkkien parissa Kiuruvedellä, Tuusniemellä ja Maaningassa.
Parasta mitä olen tässä kirjassa löytänyt on Vilhelmi Malmivaran paimenkirje kiuruvetiselle opetettavalleen Maria Kumpulaiselle. Sen voisin lähes sanasta sanaan omistaa itsellenikin.

" Sinä olet uskaltanut aivan surutonna eläissäsi antaa itsesi Herran käsiin; etkö nyt uskallakaan antaa itseäsi sellaisena Herralle kuolemassa.
Onko Herra tappanut ? Onko hän jättänyt auttamatta nääntymään ? Miksi pelkäät, että Herra vähemmän rakastaa nyt ? Sinä olet toistakymmentä vuotta ollut Herran talutettavana ja usein hyvin tottelematon talutettava, mutta Herra ei ole kädestäsi irti heittänyt. Milloin on Herran täytynyt vaivoilla ja puutteilla piiskata, ja se on ollut armoa, milloin antanut sanastaan suurta virvoitusta, ja se on ollut armoa, mutta silmänräpäyksenkään ajaksi hän ei ole sinua unhottanut.
Luuletko hänen nyt paiskaavan pois kädestään, kun on niin kauan hoitanut ja likelle loppua saattanut ? Sinä vain katselet itseäsi ja kun et löydä sieltä kuuliaisuutta, niin joudut ahdinkoon. Mutta sehän onkin Kristuksen kuuliaisuus, joka on autuuesi perustus. Vaikka sinulla olisi kuinka hyvää Jumalalle näytettäväksi, on se siellä kauhistus. Anna nyt asiasi olla sellaisena kuin on äläkä laita niitä pappien eikä muiden avulla paremmaksi, ja anna sinä vain Marina Herralle kunnia. Herra ei katso oletko hyvä, vaan oletko niin huono, että Kristusta tarvitset. Oman työnsä hän kirkastaa.
Lihasta syntyneesta Märista mädätetään viimeinen jäännös mullassa, mutta Herrasta syntynyt , itsellesikin salattu, vaan Herralle tuttu Mari ei maassakaan mätäne.
Älä nyt loppumatkallasi katsele mitään muuta kuin sitä Kristusta, jossa sinäkin olet eläväksi tehty. Jos me elämme, niin me Herralle elämme, jos kuolemme, niin me Herralle kuolemme, joko me elämme eli kuolemme, niin me Herran omat olemme.
Sydämellinen tervehdys veljeltäsi vaivoissa ja toivossa. "

( Mari Kumpulainen eli vielä monet vuodet kirjeen jälkeen. Ilmeisesti hän oli mielestään ollut kuolemassa . )

[Riitta-mummi]

Jatkoa kokemukseen Heränneen kansan vaellus-kirjan parissa.

Nyt on siirrytty Antti Haikolan ( L H:n sukua ? ) mukana Nilsiään joka oli tuohon aikaan jakamaton pitäjä, yli 20.000 asukastakin.
Kuvaus kahden papin yhteisistä kinkeri- tms.seuramatkoista on elämän makuista kuvausta savolaisesta luonteesta ja sen eroamisesta etelä-pohjalaiseen nähden.

jatkuu...

[Leena]

Aloitinpa sitten Urpo Karjalaisen kirjan. Eesaun kyyneleet. Hieman kiemuraista on jos ajatellaan, että tekstiä lukee maallikko, eli popularisoinnilla on puolensa. Mutta sepän onkin sitten kiinnostavaa tavailtavaa.

On yöopiskelua. Helteet muuttttivat minut yöeläjäksi. On viileämpää, ja pahoinvoinnin  puuskia ei niin nukkuessa tule. Etsin kiinnostavaa seuraa ja kylläpä löytyi. On virunut pian kaksi vuotta listalla pitäis tuokin joskus lukea.

 

[Saukkis]

Luin Hesarin kesäverkkotilaukseni yhteydessä tyrkylle laittaman Narrien laivan. Toimittajan pohdintoja maailman pahuudesta otsikoituna seitsemän kuolemansynnin mukaan. Kertomuksia ja taustoja niin Somaliasta kuin Afganistanista ja Päiväntasaajan Guineasta. Pahoja ihmisiä ja pahoja tekoja, pohdintaa, miksi meillä Suomassa ja Ruotsissa yhteiskunta kehittyi eri suuntaan kuin jossain Nigaracuassa.

[Riitta-mummi]

Olen nyt sadan vuoden takaisissa tapahtumissa Nilsiän, ja Kuopin jälkeen siirtymässä Suonenjoelle ja Karttulaan.

Herännäisyys oli savolaisittain lähempänä omaani, vaikka olen kovasti tykästynyt pohojalaasiin. Tapaus Aaro Väänänen, siinä on jokatin omaani, hiukan.

Olikohan Pekka V:n sukulaisnainen kirjassa mainittu Eeva V. ?
Savossa oli saman nimisiä körttivaikuttajia joita nimiä löytyy täällä Lahdessa. Valtari, Puolakka, Mustakallio, eivät ole tietääkseni heränneitä. Muuten täällä vaikuttavat.

[PekkaV]

   Eeva V. oli mummoni, isäni äiti.

[Saukkis]

Narrien laivan jälkeen palasin Janne Villan Hengelliseen väkivaltaan, luen Leo Melleristä ja Tapani Koivuniemestä. Samaa ahneutta ja manipulointia ja rahanhimoa kuin suuressakin maailmassa, pienemmässä mittakaavassa vain.

[Riitta-mummi]

Tuon Janne Villan mainitsemasi kirjan ajattelen lukevani heti kun saan sen käsiini. Olen ihaillut jo vuosia hänen kirjoituksiaan esim. Sana-lehdessä. Nyt hän on kritisoinut rohkeasti tätä amerikkalaista Herzogia, joten nimi tuli jälleen eläväksi.
Keskiviikkona kun kirjasto aukeaa jo klo 10, haen minulle varatun Erämaan profeetan. Kaikki mitä Paavo Ruotsalaisesta on kirjoitettu kiinnostaa kovasti.
Yöpöydällä odottaa Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärinen. Osittain kirjailijan muistelua lapsuudestaan, tiemmä.
                En lue arvosteluja ennen kuin jos en pidäkään kirjasta. Niinkin käy joskus.

[PekkaV]

   

   
v Lukeminen avartaa, teoria tukee.
.
.
.

   
No ei kai nys sentään. Kyl se tyyten teoriasta riippuu. Tieto tukee.

Teoria tarkoittaa ensiksi yhtenäistä tietojen järjestelmää, toiseksi tieteellistä selitystä tai selitysjärjestelmää ja kolmanneksi oletusta, otaksumaa, hypoteesia.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Teoria

Tieto on filosofian tietoteorian perinteisen määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieto


  Lukeminen riippuu teoriasta?
Lukeminen avartaa. Lukeminen on teoriaa. Voiko tieto lisätessään tuskaa tukea? Silloin voi, kun se auttaa, kun se ei lisää tuskaa. Tieto ei aina lisää tuskaa.


Tietoteoria (myös tieto-oppi, epistemologia, gnoseologia) on filosofian osa, jossa tutkitaan käsitteellisin, filosofisin menetelmin tietoa, tiedon mahdollisuutta, luonnetta, alkuperää ja rajoja sekä käsitysten tai teorioiden oikeutusta yleensä.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoteoria

[Riitta-mummi]

Ei jaksanut Hämeen-Anttila kauan kiinnostaa. Kun hoksasin mistä on kyse, suljin kirjan sillä hän on naistenlehdille kertonut nuoruuden ongelmistaan. Tyylikään ei ole kiinnostava.

Eikä tuo Hannu Mäkelän muistelma Samuli Parosesta olisi muutoin tarpeellinen luettava, mutta se virolahtelaisuus jonka kirjan lehdiltkäkin tunnen vaikuttaa muistoja nostatavasti .  Mäkelä pistää myös oman elämänsä asioita julki, ja se on vain sivujen kartuttamista.

Huomista odotellessa. ( Erämaan profeetta ) 

[juhani]

R-M, mietin Sinua... voi olla, että sopisi Erämaan profeetta.

[seppos]

R-M, mietin Sinua... voi olla, että sopisi Erämaan profeetta.

Mietin, tietääkö kantakirjakörtti Juhani mistä Oravalan kylästä Aukusti oli kotoisin ja missä hän asui viimeiset vuotensa?

[Riitta-mummi]

Oikeaan osuit, juhani. Kovasti tykästyin heti kirjan alkujakeisiin. Asiaan mentiin suoraan ja se sopii ainakin meille jotka Paavon vaiheista jo jotakin tiedämme. Kauniisti Oravala kuvaa käyntiä sepän luona. Sepän neuvot ovat yksinkertaisen hyvät. Niistä sain minäkin kerrattua taas ja taas uudestaan mikä on järjestys ja mitä on rukoilla oikein.

Luen juuri Paavon pohdintaa siitä, että rohkeneeko hän lähteä kertomaan Savojärven heränneille löydöstään. Ja varoittamaan Lustigin opin kelkkaan lähteneitä. Siinäpä onkin kova paikka kenelle vain. Olen itse toiminut väärin aikoinaan,kun olin väärässä kelkassa.

Se minkä myyrä mainitsi vanhahtavaksi, ajan ohi ajamaksi, koen minä juuri siksi mitä odotin ja toivoin. Oravala kuvaa elämää ja ihmisiä tapoineen niin, että voi vain ihmetellä miten kaukana nyt olemme elämässä peruskysymyksistä, uskosta ja työstä. Vanhahtava sanonta
ei haittaa yhtään, rikastuttaa kokemusta enemmänkin.

Kun on vain se yksi piirroskuva olemassa Paavosta, luulin kouluaikoinani että kysymyksessä oli lyhyt kyttyräselkäinen mies. Kohta kirjan alussa P:n äiti sanoo: Kylläpä oletkin pitkä, kuin kasvanut tällä matkalla! Oliko ryhtikin ojennut. Paavoa kuvaa eräs nainen Heränneen kansan vaellus-kirjassa jotenkin näin: Hänellä oli erikoinen pään asento, kuin ylöspäin kääntyneet kasvot.
Paavo oli pitkä mies useiden tietojen mukaan.

[Pena]

Kun on vain se yksi piirroskuva olemassa Paavosta, luulin kouluaikoinani että kysymyksessä oli lyhyt kyttyräselkäinen mies. Kohta kirjan alussa P:n äiti sanoo: Kylläpä oletkin pitkä, kuin kasvanut tällä matkalla! Oliko ryhtikin ojennut. Paavoa kuvaa eräs nainen Heränneen kansan vaellus-kirjassa jotenkin näin: Hänellä oli erikoinen pään asento, kuin ylöspäin kääntyneet kasvot.
Paavo oli pitkä mies useiden tietojen mukaan.

Tunnettu piirros Paavo Ruotsalaisesta lienee tehty matalalla seurapenkillä jai jakkaralla istuvasta ukosta. Kippurainen asento johtunee näin ollen miehen koosta. Pienempi istuisi suoremmassa. En ole tätä ennen ajatellut, mutta tuntuisi järkevältä selitykseltä

[1944]

Lienee minulla T-paidassa tämä vähän köyry Paavo. Ostin viimeisen Lapualla. On hyvä, että on monta paitaa, jos on hikoavaa sorttia.