Sudet

[myyrä]

Mites nämä koirat? http://www.lansi-savo.fi/uutiset/lahella/poliisi-vahvistaa-hiirolan-susi-oli-belgianpaimenkoira-203979

Mietin vain, että jos tunnistaminen on tuolla tasolla, ettei kuolleestakaan saada lajia selville (ja kaiken kukkuraksi vanha uros muuttuu nuoreksi naaraaksi), niin kuinka moni vilaukselta nähty susi mahtaa todellisuudessa olla jotain muuta? Eli millä perusteella kannan koko oikein arvioidaan?

Olikohan riistanhoitopiirien petoyhdyshenkilöt tai jotain sinne päin kun niitä laskevat? Ja RKTL niitä taitaa myös laskea? Laskennat tehdään talvella lumen aikaan, koska kesäisin se on täysin mahdotonta. Suomen suurpedot (karhu, susi, ilves ja ahma) on niin arkoja eläimiä, että ei ne juoksentele yleisesti näkyvissä pitkin maita ja mantuja.  Maallikkohavainnot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

[öppiäinen]

Koiralle pitää olla selvää, että se on lauman arvoasteikossa alemmalla portaalla kuin yksikään perheen ihmisistä.

Mutta entä muut ihmiset? Kyllähän noita irti päässeitä aina joskus on, ja joskus tulee myös kyläilijöitä tai postinkantajia.

[Pena]

Koira on laumaeläin. Sen suhtautuminen vieraisiin ihmisiin lienee eri asia kuin lauman sisäiseen järjestykseen oppiminen. Vahtikoira koulutetaan suhtautumaan outoihin ihmisiin eri tavalla kuin opaskoira. Koirarodutkin ovat erilaisia vieteiltään. Joillakin on voimakas taipumus puolustaa laumaa ja joillakin lähes olematon. En ole asiantuntija, mutta olen koiran isäntänä jotain lukenutkin.

[1944]

Arka koira aika usein ärisee pelkonsa voittamiseksi ja haukkuu. Sellaisen kanssa ei ole minusta kiva kulkea ihmisten joukossa. Vihainen koira on arvaamaton ja sellaisia ei tulisi jalostaa. Olin Raappanan divisioonan sotatiellä kerran reissussa ja Tiiksassa oli irtokoiria keskellä kesää samassa laumassa 19 kappaletta laskuni mukaan !. Ne olivat ihmisten koiria. Kysyin oppaaltamme, että "miten ne ovat tuollaisiksi oppineet". Sain lyhyen ja ytimekkään vastauksen: "tyhmät jäävät autojen alle" ja vihaiset, mitä se nyt on, strelat, ammutaan, niin ammutaan pois".

[malla]

Paikkakunnalla missä eräs ystäväni asuu oli joku aika sitten kahdessakin paikassa susi raadellut useampia lampaita.
Oli ollut paikallislehdessä juttua myös.
Joskus olen lenkillä metsäautotiellä...poika joskus aina sanoo että älä mene sinne syvälle metsään susien ja karhujen ruoaksi.
No, en ole tavannut kertaakaan...en ilveksiäkään...muuta kuin Ähtärissä eläintarhassa.

[Riitta-mummi]

Tämä on ihmisen pahuutta, ei koiran.  Mutta tietyt rodut alistetaan tämmöiseenkin. Kts. dobermannit esim.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091618666768_uu.shtml

[Viisveisaaja]

Mun mielestä susia, karhuja, ahmoja Ilveksiä ja mitä niitä nyt ns, petoja tulee suojella, Se on ihan jees.

Kuitenkin kaikkien hyysääjien ja viherpipeltäjien, kuten kai itsekkin olen ei tulisi koskaan luulla, että nämä suojellut pedot eivät kävisi ihmisen kimppuun ihmisen nähdessään.
Ei ne, kun niillä on ruokaa ja muuta syötävää käy ihmisen kimppuun, luulen että viimeinen jonka päälle käyvät on ihminen.
Uskon kuitenkin, että nälkäisenä jokainen näistä pedoista, vaikka kuinka viherihminen olisitkin päälle kävisivät.

Susi tulis ja söis, niin se vaan on.

[Viisveisaaja]

Tämä on ihmisen pahuutta, ei koiran.  Mutta tietyt rodut alistetaan tämmöiseenkin. Kts. dobermannit esim.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091618666768_uu.shtml

Ohoh tää tulin, kun kirjoitin.

No tossa esimerkissä kyllä syy on vaan sairaan ihmisen.

[1944]

Tähän surullisena totean, että tunnen yhden poliishenkilön, joka on mielellään koiraystävä. Hänen kasvatustyönsä on kuitenkin epäonnistunut jokaisen rodun, mitä hän on omistanut, kohdalla. Syyksi arvelen sen, että kaverilla ei ole kotinsa ympäristössä ystäväperheitä, missä vierailla koiran kanssa. Koiralle näytetään opetettavan, että paha maailma alkaa talon portailta ja jatkuu postilaatikolle asti - muualla ei käydä.

[juhani]

Meillä meni joen yli nuori nälkäinen uroskarhu tonttiamme viistäen olisko se ollut vuonna 1998. Muutama vuosi sen jälkeen sanomalehdistö käski pitää koiria sisätiloissa. Me asumme 500 metrin päästä tästä. Susiperhe tuli nälissään katselemaan koiria. Me asumme Vantaalla 23n kilometrin päässä Helsingin rautatieasemasta. Mutta meillä on Sipoon aarniometsät kilometrin päässä.

[Kalistaja]

  Minä asuin kymmenkunta vuotta Juhanista linnuntietä noin 4 kilometrin päässä, Maarinkunnaalla. Tuolla seudulla, Maarinkunnaalla siis, ketut ovat tuttu näky. Olen siellä nähnyt ketun jos toisenkin. Sipoo on siinäkin vieressä. Ketuista otsikkoon: Turhaan ei sipoolainen urheiluseura ole nimeltään Sipoon Sudet!

Maarinkunnaalla ja sen lähellä olevassa Kuusikossa myös palokärki viihtyy hyvin. Palokärki, tuo Lieksan ja Pielisjärven puunhakkaaja!

[1944]

Palokärki on ylväs lintu. Kyllä itsestään pystyyn kuolleen kuusen juurelta lastut lentävät, kun palokärki puuta parkista kuorii ja  toukkien perään monta senttiä syvälle ruokansa perään koloaa. Sitä vähän olen ihmetellyt, että palokärki ei ole runsaslukuinen vaikka ruokansa hyvin löytää. En tiedä, että syökö se raatoja ollenkaan.

[öppiäinen]

Palokärki, tuo Lieksan ja Pielisjärven puunhakkaaja!

Elämäni ensimmäisen palokärjen olen kyllä nähnyt Helsingin Käpylässä vilkkaan tienristeyksen lähellä puistikon puuta silppuamassa. Tehokas oli! Toinen oli sitten täällä Tampereella, niinikään vilkkaanpuoleisen Pispalan valtatien bussipysäkillä. Kertonee enemmän minusta kuin palokärjistä.

Ketuthan ovat alkaneet kaupungistua, kun ei niitä täällä metsästetä, ja citykania ja rusakkoa piisaa, ja usein jotain ihmistenkin jättämää syötävää.

[Pena]

Wikipedian mukaan Euroopassa lienee kolmisen miljoonaa palokärkeä, joista 10 000 - 15 000 Suomessa.

[1944]

Geeniperimälle riittävä kanta, ehkä lintu oleilee ihmisten "sivuilla ja takana". En ole nähnyt palokärjen pesää.