En ymmärrä suomalaisen ihmisen niin mies-naissukupuolen edustajia,valitettavasti kyllä useimmin miessukupuolen edustajien puoleta.
Kun valittavat ettei kukaan välitä heistä.
Sitten kun joku tarjoaa läheisyyttään, niin sitä ei osata ottaa vastaan tai sitten asia käsitellään epämoraalisella tavalla omissa pienessä kapeessa ajatus maailmassa.
En myöskään kiellä sitä etteikö läheisyyttä olla myös tarjoamassa"väärillä moraalisilla arvoilla".
Kaiken lisäksi varsinkin miehet kyllä hakevat läheisyyttä, rahalla ja valitettavasti siihen taas antaa eräät naissukupuolen edustajat mahdollisuuden.
Lopuksi on todettava vain että Suomi on minusta hyvin kaksinaismoraalinen maa ja kaikella kunnioituksella se tuntuu koskevan meitä kaikkia nykyisin, läheisyydessä.
Minusta nykyisin ihmiset pelkäävät yksinoloa vaikka se olisi usein henkisesti terveellistä. En tarkoita, että pitäisi luostariin mennä enkä myöskään sitä, että monet joutuvat olemaan
aina pakosta yksin (esim. monet vanhukset), mutta yleisesti ottaen ihminen ei osaa enää olla yksin. Tämäkin on varmaan luonnekysymys, mutta en todellakaan valita sitä, ettei kukaan välittäisi minusta. En ajattele ollenkaan sellaisia asioita. En minäkään välitä useimmista ihmisistä.
Tuo miesten seuranhaku on minusta vähän toinen juttu, koska siinä haetaan pelkästään seksuaalista tyydytystä - ei välttämättä läheisyyttä, mutta jotkut varmaan sitäkin. Maailman vanhimman ammatin harjoittajia on aina ollut ja tulee olemaan. Itse en voisi kuvitellakaan maksettua rakkautta kohdalleni - ällöttää koko ajatus.
Aihe: Läheisyys. (Luettu 3951 kertaa)