Kaitpa sitä ihminen muuttu, jos ei muuta niin vanhenee.
Se tuo mukanaan kaikenlaista toivottua ja ei toivottua.
Onneksi pienen hulluden oon osannut tähän asti säilyttää ja en ihan kyyniköksi ole alkanut, vaikkakin ei ihan nuoruuden vimmalla tyhmyyksiä tulekkaan tehtyä.
Ikävä kyllä se mun muutos taitaa mennä kaksi askelta eteen ja yksi taakse ja taas kaksi eteen.
Joku on kirjoittanut, että psykologia menee siinä pieleen, että ne painottaa sitä mitä ihmiselle on aiemmin tapahtunut vaikuttavan tulevaan elämään.
Oikeasti kuitenkin se miten näkee tulevaisuuden vaikuttaa ihmisen elämiseen ja muutokseen enemmän, paljon enemmän.
Itse uskon vanhuuden olevan hyvää aikaa, kun saa syventyä kirjallisuuteen, rukoukseen ja muuhun kait rakentavaan ja olla muille rakentavana voimana.
Musta tulee samanlainen, kun nykyään seuroissa käyvät vanhukset.
Aihe: Mahdollisuus (Luettu 3895 kertaa)