Eteläisessä Suomessa sijaitsee kansanopisto, jonka perustaja oli Suuri Persoona. Han hette Max. Max ei voint luopua elämäntehtävästään - salamyhkäiset kielet kertoilivat siihen vaihtelevia syitä. Vietin siellä välivuotta ja menin hiihtolomalla käymään enkä viitsinyt lähteä illalla kotiin.
Olin yksin koko rakennuksessa. Nukahdin sujuvasti sillä olin tosiväsynyt, siksi en viitsinytkään lähteä reissaamaan himaan, oli miellyttävän viileää ja hiljaista. Hieman puolenyön jälkeen heräsin, katsoin kelloa - juu, se oli 24 ja jotain. Käytävällä oveni takana kuuluivat raskaat miehen askeleet. Ne lähestyivät...olivat kohdalla...loittonivat. Sitten oli hiljaista. Tämä on aivan varmasti totta.
On olemassa häviävän pieni, mutta huomioonotettava mahdollisuus, että askeleet kuuluivat teoriaopettajallemme, jolla oli jotakin meneillään erään opiskelijansa kanssa - ylimääräinen solfatunti siis, tai jotain - ja hän siis poistui ja käytävä vähän kaikui...mutta oliko kyseinen opiskelija siis sittenkin talossa? Miksi en ollut nähnyt, kun asui saman käytävän varrella? Laitoin sentään iltapalaakin siellä päässä käytävää, keittiön tapaisessa?
Tämä oli iltatosi tänään.
Hyvää yötä muruset.
Nähkää ihania unia.
Te olette mukavia murusia.
