Kävin keskustassa asioilla, ja päätin poiketa myös syömässä ravintolassa, josta tiedän löytyvän suht. edullisen annoksen lampaanlihapullia, sekä kelpo olutvalikoiman. Ennen kuin tilasin, päätin että en ota annosta maalaisranskalaisilla, ei ole niin nälkä. No kuitenkin pöytääni sitten tuotiin annos juurikin niitä maalaisranskalaisia, mutta ei lihapullia salaatteineen (dippikastike oli oikea). Ällistyin ja sanoin etten minä tätä tilannut, tarjoilija väitti toista, mutta mukisematta vaihtoi annoksen (olisin omasta puolestani voinut maksaa uudenkin).
Siinä syödessäni sitten mietin, olenko kumminkin ehkä minä väärässä. Olenko niin keskittynyt ajatukseeni, että ei niitä ranskalaisia tänään, että juuri se sana on kriittisellä hetkellä lipsahtanut suustani.
Nuorena ollessani tuli telkkarista kaksi meriseikkailuohjelmaa, Merten salaisuuden ja Merten miehiä, ja veljeni kanssa tuli kinaa, minkälaiset tunnusmusiikit niissä oli. Seuraavien jaksojen aikana saatoimme todeta, että olin ollut väärässä. Edelleen muistan ne toisin päin kuin olivat.
Ja tiedän, että äitini suvussa rupeaa vanhemmiten tulemaan aivoverenkiertohäiriöitä, joihin liittyy muistin heikkenemistä ja osin siihen liittyen epäluuloisuutta aina vainoharhoihin asti, ja koetan itseäni jo nyt totuttaa ajatukseen, että niin voi käydä minullekin.
Ei minusta olisi vannomaan minkään kautta, että asiat ovat juuri siten kuin ne muistan tai sanon tai ymmärrän. Muttei ehkä tarvitse olla ihan varma.