Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 25.09.17 - klo:18:34
-
Jos joku ei tiedä niin pastori Suvi Korhonen on yhdistyksemme nuorisosihteeri ja puhuu yleensä asiaa.
Lainaus on lainaus Jukka Hautalan lainasta Facebookissa
Jukka Hautala
Koskapa kaikki eivät (enkä minäkään) ollut viime pyhänseutuna Aholansaaressa körttiforumissa, niin nostanpa esiin H-Y:n nuorisosihteeri Suvi Korhosen kiteytyksen ohjeeksi ja ojennukseksi meille kaikille ja kaiken ikäisille:
"Uskon, että uteliaisuus toista ihmistä kohtaan on meissä jokaisessa. Sen ottaminen voimaksi on ehkä liikaa pyydetty ujolta yksittäiseltä ihmiseltä, mutta yhteisölle sen on oltava mahdollista. Siksi ehdotan, että:
1. Kutsumme ihmisiä mukaan seuroihin, myös niitä, joille körttiläisyys on vierasta.
2. Uskallamme kokeilla uutta: Joku on aikanaan keksinyt pitää seurojen yhteydessä arpajaiset. Aika hauska juttu, vaikkei se ole itse Kristuksen idea tai tuskin Paavo Ruotsalaisenkaan. Jossain on vain keksitty piristää kokoontumista ja samalla kerätä rahaa lähetykselle tai muuhun tärkeään kohteeseen. Uskallettu kokeilla.
3. Olemme uteliaita ulkopuolisia kohtaan: Pyrimme tutustumaan häneen, ennen kuin yritämme tutustuttaa häntä siihen, mitä herännäisyys on tai siihen, mitä herännäisyys ei ole
4. Tarkastelemme perinnettämme esteettömyyden näkökulmasta: Kiinnitämme huomiota erityisesti kieleen. Kun seurapuhujaksi uskaltautuminen ei vaadi körttikielen ja körtti-isien osaamista, yhä useampi, myös nuori tai ulkopuolinen seuravieras voi avata suunsa.
5. Puhumme sillä kielellä, joka meille on ominta, ja niillä sanoilla, mitä käytämme arjessamme. Silloin viestimme on aidoin, puhuttelevin ja selkein.
6. Emme aloita puhetta valituksella siitä, ettei meillä ole puhetaitoa tai mitään sanottavaa. Jos olet jo avannut suusi, kuulijoilla on oikeus olettaa, että osaat puhua ja sinulla on jotain sanottavaa. Jos ei ole, niin sitten voi keskittyä kuuntelemiseen. Seurapuheen kääriminen itsen vähättelyyn ei tuo sille lisäarvoa.
7. Ole rohkeasti kristitty. Tämä on körttiläisille vaikeaa, mutta ole silti. Ole juuri sellainen kristitty kuin olet, ei siksi, että olisit jotain vaan siksi, että Kristus on."
Suvi Korhonen, nuorisosihteeri, Herättäjä-Yhdistys
-
:107: Ai Suvi :107:
Pikkasen en tunnista noita Suvin väittämiä, mutta toi kohta pitää arpajaiset kesken seurapuheita kuullostaa hienolta ja aika körttijutulta.
Mistähän Suvi on saanut kuvan, että seuroissa oltaisiin jotenkin kyräilevisiä, öö onko tollasta sanaa, mutta että ekaa kertaa tulevaa kateltaisiin oudosti tai ei juteltaisi hänen kanssaan kuin muiden.
Tietysti on nämä Korkealaiset ja muut papit, kun jostain syystä pitää välimatkaa meihi tavallisiin kuolevaisiin, mutta muutenhan seuraväki on aina mitä ystävällisintä ja hienotunteisia.
Sitten kun on niitä kamarikeskusteluita seurojen jälkeen, niin niissä kyllä huumoria löytyy ja juttu lentää, enkä ole kenenkään huomannut alkaneen tenttaamaan kukas sinä ja miks toi sun uskon määrä tai nyt et puhunut ihan körtisti.
Suvi ehkä kuuntelee vaan nekatiivista palautetta?
Suvin neuvot oli kyllä hyviä tuossa seppoksen litaniassa jonka laittoi.
-
Seurapuheet kiertelevät toisinaan erilaisten muisteluiden - ja niissä tapahtuvien muisteluiden - kautta ennen kuin päästään itse asiaan. Tämä voi toimia hienosti kuulijan mielenkiintoa virittävänä johdantona, mutta ymmärrän sen usein kääntyvän tarkoitustaan vastaan. Ensimmäisiä kertoja herännäisyyteen tutustuva saa helposti Malmivaaroja, Kareksia ja Rätyjä vilisevästä tarinoinnista mielikuvan körttiläisyydestä suku- ja perinneyhdistyksenä. Pitäisikö käynnistää joku 'kymmenessä sekunnissa itse Kristukseen' -kampanja kiertelyn ja kaartelun rajoittamiseksi?
-
Laitampa lusikkani tähänkin soppaan.
Käsitykseni, joka perustuu lahtelaisiin seuroihin, on että körtit ovat hyvätapaisia, hillitysti käyttäytyviä seuratilanteissa, ehkä kahvikeskustelut poislukien. Niissäkin tosin tutut pitävät porinaa tuttujensa kansa.
Itse aloittelija tyydyin aluksi vain katselemaan ja kuuntelemaan, ilman ennakkoluuloja. Oma asenne oli avoimen utelias.
Ei kauan kulunut kun löysin toisia samanlaisia, ja siitä se tuttavien piiri laajeni.
Pian pyydettiin kahvitus ja myyjäisporukkaan. Voi miten mukavia ' körtti-akkoja', ukkojakin, sieltä löytyikään.
On seuroissa yhä ihmisiä jotka viestittävät ' Älä tule lähelle'. Se on heidän tapansa ja syynsä olla. Ja minusta kaikki saavat ollakin sitä ja siten, mitä ovat.
Oletan uuden tulijan oman persoonallisuuden ratkaisevan kuinka tämän kokee.
Puhujiakin on monenlaisia, persoonasta ja ammattitaustastakin johtuen. Kaikki papit eivät kuitenkaan ole papillisia eivätkä juuri pidä saarnaa.
-
Se tartuntapinta, se tartuntapinta. Rosoiseen kiinnittyy todennäköisemmin kuin sileään ja sujuvaan. Mitä rouheampi sitä enemmän on pintaa eri suuntiin. Sileällä lipsuu, ei saa kiinni.
Entinenkin puhuja kysyi aluksi: "Miksi tämä penkki narisee." Ja vastasi itse: "Se narisee, koska se on vaivan alla."
Näin on yleensä meidän ihmisten laita. Narina herättää reaktion. Sujuva puhe joko menee toisesta korvasta ulos tai parhaassa tapauksessa antaa. En tiedä. Lämpimikseni kirjoitan. Mut hei! Kelatkaa.
-
Osuit ytimeen ! Näinhän se on kun oikein ajattelee.
On nähty tällä poloisella foorumillakin, että kun kirjoittaja tulee vihassa tai provosoiden, rahvas herää ja tekstiä tulee runsaammin.
Silikonilla voideltuun ei voi eikä halua tarttua.
-
Jos joku ei tiedä niin pastori Suvi Korhonen on yhdistyksemme nuorisosihteeri ja puhuu yleensä asiaa.
Lainaus on lainaus Jukka Hautalan lainasta Facebookissa
Jukka Hautala
Koskapa kaikki eivät (enkä minäkään) ollut viime pyhänseutuna Aholansaaressa körttiforumissa, niin nostanpa esiin H-Y:n nuorisosihteeri Suvi Korhosen kiteytyksen ohjeeksi ja ojennukseksi meille kaikille ja kaiken ikäisille:
"Uskon, että uteliaisuus toista ihmistä kohtaan on meissä jokaisessa. Sen ottaminen voimaksi on ehkä liikaa pyydetty ujolta yksittäiseltä ihmiseltä, mutta yhteisölle sen on oltava mahdollista. Siksi ehdotan, että:
1. Kutsumme ihmisiä mukaan seuroihin, myös niitä, joille körttiläisyys on vierasta.
2. Uskallamme kokeilla uutta: Joku on aikanaan keksinyt pitää seurojen yhteydessä arpajaiset. Aika hauska juttu, vaikkei se ole itse Kristuksen idea tai tuskin Paavo Ruotsalaisenkaan. Jossain on vain keksitty piristää kokoontumista ja samalla kerätä rahaa lähetykselle tai muuhun tärkeään kohteeseen. Uskallettu kokeilla.
3. Olemme uteliaita ulkopuolisia kohtaan: Pyrimme tutustumaan häneen, ennen kuin yritämme tutustuttaa häntä siihen, mitä herännäisyys on tai siihen, mitä herännäisyys ei ole
4. Tarkastelemme perinnettämme esteettömyyden näkökulmasta: Kiinnitämme huomiota erityisesti kieleen. Kun seurapuhujaksi uskaltautuminen ei vaadi körttikielen ja körtti-isien osaamista, yhä useampi, myös nuori tai ulkopuolinen seuravieras voi avata suunsa.
5. Puhumme sillä kielellä, joka meille on ominta, ja niillä sanoilla, mitä käytämme arjessamme. Silloin viestimme on aidoin, puhuttelevin ja selkein.
6. Emme aloita puhetta valituksella siitä, ettei meillä ole puhetaitoa tai mitään sanottavaa. Jos olet jo avannut suusi, kuulijoilla on oikeus olettaa, että osaat puhua ja sinulla on jotain sanottavaa. Jos ei ole, niin sitten voi keskittyä kuuntelemiseen. Seurapuheen kääriminen itsen vähättelyyn ei tuo sille lisäarvoa.
7. Ole rohkeasti kristitty. Tämä on körttiläisille vaikeaa, mutta ole silti. Ole juuri sellainen kristitty kuin olet, ei siksi, että olisit jotain vaan siksi, että Kristus on."
Suvi Korhonen, nuorisosihteeri, Herättäjä-Yhdistys
Kaikki kohdat ovat hyviä... minäkin olen joskus järjestänyt arpajaisia.
-
Se tartuntapinta, se tartuntapinta. Rosoiseen kiinnittyy todennäköisemmin kuin sileään ja sujuvaan. Mitä rouheampi sitä enemmän on pintaa eri suuntiin. Sileällä lipsuu, ei saa kiinni.
Entinenkin puhuja kysyi aluksi: "Miksi tämä penkki narisee." Ja vastasi itse: "Se narisee, koska se on vaivan alla."
Näin on yleensä meidän ihmisten laita. Narina herättää reaktion. Sujuva puhe joko menee toisesta korvasta ulos tai parhaassa tapauksessa antaa. En tiedä. Lämpimikseni kirjoitan. Mut hei! Kelatkaa.
Särkynyt sydän. Rosoisuus tässä yhteydessä on apua tarvitseva, apua kaipaava, vastaanottavainen, avoin mieli, tyhjä astia, anova.
Sileys, liike, vauhti, ei odota, toimiva, päämäärätietoinen, vapautunut, terveeksi itsensä tunteva, terve, tasapainoinen, sovussa itsensä ja elämän kanssa ei ole vastaanottavainen, vaan antaa niin kuin rikas pöydältään putoavan murun.
Tietoisesti vapaaehtoinen on pohjimmiltaan apua anova: katsokaa, kuinka hyvä olen, olkaa tekin hyviä minulle. Kun palvelen, ansaitsen option.
Hädässä olevan auttaminen on pyyteetöntä, vaistomaista - jos se toteutuu. Usein se jää valokuvauksen tasolle. Näkijä ei koe, ei samaistu hädässä olevan tilanteeseen, jolloin apua tarvitseva ei saa kaipaamaansa. Auttaminen toteutuu silloin, kun ihminen on avoin.
Miksi ei aina näin ole? Viidakon laki? Katastrofissa monet pyrkivät selviytymään itse hengissä, toimivat kuolemanpelon ajamina lähimmäisistä piittaamatta, jopa joskus heidän kustannuksellaan. Sijaa inhimillisyydelle on ja ei. Sanalla on kaksinainen sisältö: On inhimillistä... ja ihmisrakkaus.
Antaa kaikkensa sanonnalla myös: kaikki ja kaikki, mihin pystyy.
Entäs sitten se En kehtoo? En viitsi, ei kiinnosta. Tällaiset ilmaisut sisältyvät myös inhimillisyyteen. Kun kaikki eivät ole pohjalaisia: Hyvään pyritään, priimaa tuloo.
Ihmisten kohtalonyhteys pakottaa toimimaan epäitsekkäästi, sillä se on samalla itsekästä. Ihminen ei ole mitään yksin. Ihminen on sosiaalinen eläin, apina sieluineen päivineen. Siksi tietoinen ja teoreettinen motiivi toiminnalle on yhteishyvä.
-
Särkynyt sydän. Rosoisuus tässä yhteydessä on apua tarvitseva, apua kaipaava, vastaanottavainen, avoin mieli, tyhjä astia, anova.
Sileys, liike, vauhti, ei odota, toimiva, päämäärätietoinen, vapautunut, terveeksi itsensä tunteva, terve, tasapainoinen, sovussa itsensä ja elämän kanssa ei ole vastaanottavainen, vaan antaa niin kuin rikas pöydältään putoavan murun.
Tietoisesti vapaaehtoinen on pohjimmiltaan apua anova: katsokaa, kuinka hyvä olen, olkaa tekin hyviä minulle. Kun palvelen, ansaitsen option.
Hädässä olevan auttaminen on pyyteetöntä, vaistomaista - jos se toteutuu. Usein se jää valokuvauksen tasolle. Näkijä ei koe, ei samaistu hädässä olevan tilanteeseen, jolloin apua tarvitseva ei saa kaipaamaansa. Auttaminen toteutuu silloin, kun ihminen on avoin.
Miksi ei aina näin ole? Viidakon laki? Katastrofissa monet pyrkivät selviytymään itse hengissä, toimivat kuolemanpelon ajamina lähimmäisistä piittaamatta, jopa joskus heidän kustannuksellaan. Sijaa inhimillisyydelle on ja ei. Sanalla on kaksinainen sisältö: On inhimillistä... ja ihmisrakkaus.
Antaa kaikkensa sanonnalla myös: kaikki ja kaikki, mihin pystyy.
Entäs sitten se En kehtoo? En viitsi, ei kiinnosta. Tällaiset ilmaisut sisältyvät myös inhimillisyyteen. Kun kaikki eivät ole pohjalaisia: Hyvään pyritään, priimaa tuloo.
Ihmisten kohtalonyhteys pakottaa toimimaan epäitsekkäästi, sillä se on samalla itsekästä. Ihminen ei ole mitään yksin. Ihminen on sosiaalinen eläin, apina sieluineen päivineen. Siksi tietoinen ja teoreettinen motiivi toiminnalle on yhteishyvä.
Pekka v kirjoitti hienosti.
Minusta tuo Helin viimeinen kohta, että jos nyt uskoltaa avata suunsa, niin ei saisi sanoa, että ei minulla nyt ole oikein sanottavaa ja olen huono, niin olisi ihan ookoo sanoa minusta ja itse kyllä sanoisin noin.
Voihan se olla, että puhujalla ei nyt varsinaisesti mitään teologisesti fiksua tai muutakaan sanottavaa ole, mutta sydämellä kuitenkin jotain ja haluaa sen jopa huonona tuoda.
Olikoha Kyösti Kallio tai joku presidenteistä tokas, että parempi on kuulla miehen sanat hiljaisuudessa, kuin kova huuto kokouksessa.
-
Jos nyt. Siis ihan nyt.
Tarvitsisi pitää seurapuhe, joka on kuulemma jostain kuin, palion vaikeampaa kuin saarna, nii jutskaisin, siis ihan viereltä, ystävänä hyvänä tuttuna.
Mä oon ihan pätkässä herännäisyyteen, vaikkakaan en kaikkiin körtteihin ja tiedän, että 90 % körteistä kun lukee mun juttuja vihaa mua.
No se toi puhe.
Tälleen änkytellen whiskybasso äänijaoissa.
Te kaks mummoa ja hieman vanhemmat arat takapenkillä ja muutama vanhempi herrasmies ja sitten nää papit ja muut tärkeiliät, kun on aina seuroissa pomoina, et ei kukaan ylimääräinen jutskais mitään sopimatonta.--
Oon aika iloinen meistä kun joskus vaan avataan suu sopimattomalla hetkellä ja tokastaa, et mä nyt oon vaan tälläinen,
mutta minusta kukaan ei ole sanonut Jeesus nimeä ääneen täällä nyt.
Kaikenlaista ollaan kuultu, mutta eikö me körtit kuitenkin olla Jeesuksen alatien seuraajia ja rakasteta lähimmäsiämme,
koska se on Pyhän hengen kautta tullut syrämmiimme?
No en tiedä mitä puhuisin, mutta toivosin joskus, että ei olisi vain PUHUJAT aina äänessä.
Kuitenin mitä tunnen körttejä, kuten seppos, ja riitta ja muut ei se ole ihan niinkuin käytännössä tämä körttien liikkeen liikehdintä.
Ihme kun mun businekset menestyy, vaikka yhtä sekovasti skrivaan mun isoillekkin liiketutuille.
-
Jos nyt. Siis ihan nyt.
Tarvitsisi pitää seurapuhe, joka on kuulemma jostain kuin, palion vaikeampaa kuin saarna, nii jutskaisin, siis ihan viereltä, ystävänä hyvänä tuttuna.
Mä oon ihan pätkässä herännäisyyteen, vaikkakaan en kaikkiin körtteihin ja tiedän, että 90 % körteistä kun lukee mun juttuja vihaa mua.
No se toi puhe.
Tälleen änkytellen whiskybasso äänijaoissa.
Te kaks mummoa ja hieman vanhemmat arat takapenkillä ja muutama vanhempi herrasmies ja sitten nää papit ja muut tärkeiliät, kun on aina seuroissa pomoina, et ei kukaan ylimääräinen jutskais mitään sopimatonta.--
Oon aika iloinen meistä kun joskus vaan avataan suu sopimattomalla hetkellä ja tokastaa, et mä nyt oon vaan tälläinen,
mutta minusta kukaan ei ole sanonut Jeesus nimeä ääneen täällä nyt.
Kaikenlaista ollaan kuultu, mutta eikö me körtit kuitenkin olla Jeesuksen alatien seuraajia ja rakasteta lähimmäsiämme,
koska se on Pyhän hengen kautta tullut syrämmiimme?
No en tiedä mitä puhuisin, mutta toivosin joskus, että ei olisi vain PUHUJAT aina äänessä.
Kuitenin mitä tunnen körttejä, kuten seppos, ja riitta ja muut ei se ole ihan niinkuin käytännössä tämä körttien liikkeen liikehdintä.
Ihme kun mun businekset menestyy, vaikka yhtä sekovasti skrivaan mun isoillekkin liiketutuille.
Puhe
https://www.youtube.com/watch?v=JNS_SUmCJm4