Jos ajattlen omaa kristillisyyttäni, niin ei mussa ole muuta kristillistä, kuin että uskon Jeesukseen ja siihen rakkauskertomukseen, että Jumala rakasri niin paljon meitä, että antoi poikansa tulla maanpäälle ja kärtsiä suurimmat kärsimykset, että me saisimme anteeksi.
Eli kun joku on kärsinyt ja voittanut jonkun sairauden, ei vaan synnnin, niin hänen verestä saa insuliinin, kun voittaa sairauden Äh seerumi oli oikea sna jag tenk?
No men, de var at Jeesus kärsi kauhean kuoleman alasti ristillä pahoinpideltynä aj häväistynä ihan tosin , siis ihan hakattuna romuksi.
No Jeesus jotenkin meidän puolesta kärsi kauhean kuoleman.
Jos tota rakkauskertomusta ei olisi, niin voisin olla budhalainen, muslimi ja anarkisti, ainakin oikean asian puolesta terroristi, mutta Rakkauskerotmus tai ei kertomus, mutta tapahtunut tosiasia, jota ei voi kieltää tapaphtuneeksi, on tehnyt mut kristityksi, vaikka mun kohdalla kristillisyys, miten sen näen on ainoastaan körteillä tai joillain katolilaisuuden ritarikunnilla.
Niin niinku Ukko Paavo jos eläisi saisi nyt sielua hoitoo.
Luin jostain lähdeteoksista, siis ei kirkonkirjoista, että Paavo ukko savon takamailta oli sielunhoidollaan parantanut moniakin mielisairasta?
Unohtui taas mikä oli aihe, mutta toteaisin näin loppuun, hyvä voittaa aina pahan.