Juttelin muutama päivä sitten arvostetun körttiteologin kanssa, joka on tutkinut (pro gradu -tutkielma) lestadiolaisuutta sekä herännäisyyden ja lestadiolaisuuden välisiä eroja. Hän sanoo lestadiolaisuuden muuttuneen Lars Levi Laestadiuksen jälkeen, kun herätysliikettä johti Laestadiuksen jälkeen maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa (Johan). Laestadius valitsi Raattamaan katekeetakseen v 1930. Laestadiuksella oli korvenraivaajan osa, kun sen sijaan Raattamaa oli enemmän evankelista, opettaja ja sielunhoitaja. Hän rakensi nimenomaan Laestadiuksen raivaamalle maaperälle. Oppi kuitenkin muuttui körttiteologin mukaan Raattamaan muokkaamana, niin ettei sitä enää kaikilta osin tuntenut samaksi, kuin miksi Laestadius oli sen määritellyt.
Kysyessäni, mitä herännäisyys on hänen - vanhan körttiteologin mielestä, veisasi hän minulle heikolla mutta sointuvalla äänellä Siionin virren 175 (vanh.painos);
Jeesuksen silmäin eteen
Mä käyn näin vaivaisna kuin lien.
Mun velkan´, köyhyyteni vien
Jeesuksen silmäin eteen.
Jeesuksen silmäin eteen
Mä synnin painamana jään.
Hätäisnä katson yhtenään
Jeesuksen silmiin helliin.
Jeesuksen silmäin eessä
Mä rikoin käskyt Jumalan.
Nyt tuomiotan odotan
Jeesuksen simäin eessä.
Jeesuksen silmiin helliin
Mä katson, jos hän hylkää, niin
Viel´ katson vaipuissanikin
Jeesuksen silmiin helliin.
"Siinä se on": sanoi hän veisuunsa lopetettuaan.
Lars Mikael