No itse olen kristitty, koska minut on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja olen kasteessa pukenut ylleni Kristuksen sekä uskon ja tunnustan Hänet Vapahtajakseni ja Pelastajakseni. Siksi olen osa Kristuksen ristintyön tähden syntinsä anteeksisaanutta Jumalan omaisuuskansaa, jota on pilkattu meille kunnianimeksi tulleella sanalla kristitty.
"Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty."
(Ap.t.11:26)
Luterilaisella on luterilainen oppi asiasta.
Olen monesta asiasta tuuminut, saisipa koolle nuo ja nuo.... Sitten vielä ne ja nämä ja sitten keskustelu käyntiin. Mihinkähän ne päätyis. Pääsisköhän ne johonkin ratkaisuun, päätyiskö ne olemaan lopulta samaa mieltä?
Tästä toivoisin jälleen, olis aika herkku päästä seuraamaan keskustelua. Kun tässä pitkin elämän matkaa on kohdattu varmoja ihmisiä, ja osaan heistä on sen verran yhteyttä, että tiedän heidän pysyneen varmassa kannassaan, ottaisin sen ja sen ja sen....
Seuraavaksi he olisi keskustelleet sielumme pelastuksesta, vaikka se olisi käynyt helposti luulen: Meidän kirkkomme opettaa, että...
Olin jo tänne tarjoamassa keskustelijoita jotka kerrassaan täyttäisivät unelmani, mutta tuli vähän sellainen fiilis, että miksi. Pyyhin nimet pois kun ajattelin, onko tuo nyt ainakaan erityisen kristillistä lähteä nimeämään sakkia, joiden kesken olisi odotettavissa mehevä rehevä hiuksia nostattava....takuulla lystikäs ja taas saisi tältä tosikkokansalta vähintään aikaan vuosisadan kirkostaeroamispiikin... Ei Räsänen mitään....
Jos pitäisin ihan omana syntinäni ja tyytyisi ajattelemaan lähimmäisistäni kaikenkirjavaa täällä vaan, minun tuli mieleeni että jätän sentään väliin semmoiset että sanon lähimmäisistäni täällä, että se ja se olisi niin toista mielipuolta että kyllä olis kamppailu varma ja vihainen. Mitä se minuun kuuluu, selvittäkööt Jumalansa edessä jyrkkyytensä ja jyrkkyytensä ja suljetut korvansa, minä en niitä kuitenkaan saa avattua.
Minulla riittää selvitettävää jo mässäilyssäni tuolla ajatuksella. Ne toiset teemat olivat perusteltuja.
Ja kun ajattelin tässä, että en saa sitä ajatusta siitä, että Kristus kutsui seuraamaan itseään.
Tosin yleensä kun tuumin että yrittäisinkö seurata Kristusta, kaikki on romahtanut. Välittömästi. On tapahtunut jotain jonka soisin tapahtumattomaksi. Olkoon etten aloittanut, että yritin lopettaa, että olin sillä välillä epätoivoinen.