Mikä teki tänään onnelliseksi XXI

[vn]

Mä sain otettua päikkärit...tuntui tosi hyvältä ja voimaannuttavalta

[1944]

Taivaan Isän siunausta sinulle 1944.

Kiitos, samoin sinnepäin.

[malla]

Kiitos. 

[öppiäinen]

Hesarin artikkelia asunnottomia kuvanneesta harrastajavalokuvaaja Johanna Karista (lihavointi minun):

Harrastajavalokuvaaja puhuu kohtaamastaan – liiallisestakin – nöyryydestä. Jos asunnottomalta kysyy, haluaako hän kahvin ja sämpylän, Karen mukaan hän vastaa: ”Ei, kyllä pelkkä kahvi riittää.”

Jos tarjoutuu ostamaan kokonaisen askin savukkeita, asunnoton haluaa vain pari tupakkaa.

”He ovat niin vaatimattomia, että itkettää. Jos he löytävät jonkun rapun, missä yöpyä, he sanovat, että heillä on asunto. Heille tulee pienimmistäkin jutuista kiitollisuus, jota meille (parempiosaisille) ei tule.”

Joo, en ole kovin kiitollinen  ...

[Riitta-mummi]

Tuo on nöyryyttä, vähään tyytymistä, vaatimattomuutta. Kaikkea mikä on ahneuden vastakohtaa.
En tarkoita että öppis tai minä oltaisiin ahneita, persoja jollekin, ehkä.   
Näillä ihmisillä ei ole varaa olla edes tupakalle persoja. Ottavat vain yhden päivän annoksen kerrallaan. Se on raamatullista.

Minua aina itkettää kun kohtaan tällaista. Se peilaa omaa hyväosaisuuttani. Emme ole rikkaita, mutta olemme hyvin tulleet toimeen omalla työllämme ja säästäväisyydellä.

Elämäni vaikeudet ovat olleet monet, olen kiitollinen niistä.  Talous on kuitenkin ollut suht-koht tasapainossa.

[vn]

Vajaan tunnin päikkärit ja 200 metrin köpöttely.

[1944]

Noista asunnottomista: se on häpeätahra, toistan häpeätahra esivallan toimissa. Täällä forumilla joku kirjoitti, että maahanmuutajille hommataan samana päivänä lämmin kämppä maahan tulosta, mutta omat kansalaiset eivät saa samaa kohtelua, jos nyt oikein muistan. EI meistä siihen kukaan reagoimut.

[Pena]

Eipä tuo pidä kaikkien muukalaistenkaan kohdalla paikkaansa. Romanikerjäläiset lienevät vähintään yhtä kaltoin kohdeltuja kuin omat asunnottomamme. Siitä olen toki samaa mieltä, ettei niin saisi olla.

[Leena]

Eipä tuo pidä kaikkien muukalaistenkaan kohdalla paikkaansa. Romanikerjäläiset lienevät vähintään yhtä kaltoin kohdeltuja kuin omat asunnottomamme. Siitä olen toki samaa mieltä, ettei niin saisi olla.

Tämäkään nyt ei saisi jne. Osa asunnottomista kuitenkin, niin suuresti kuin jouduin  sitä hämmästymään, tahtoi elää noin.  Kyseessä oli tavallisesti kroonikkoskitsofreenikko jolle jonkin verran maistui kuppi. Minähän niitä koetin vimmalla ja innolla kuntouttaa " edes jonkinmoiseen elämään" mutta he karkasivat koska sinnepäin normaali elämä kuten asunto.  se ei sopinut heidän pirtaansa.

Muistan yhden esimiehen joka kertoi tällaisesta henkilöstä, tahtoi talvella kulkea paljasjaloin. Oli järjestänyt kenkää ja sukkaa mutta tämä ne saman tien riistui. Ainut tapa jolla koki olevansa olemassa, tämä sanoi lopulta oppineensa.

Tiedän myös ihan ok terveitä joilla kaikki meni viime lamakauden konkurssissa. He asuivat miesten asuntoloissa kun luottotiedot paloi, ri siitä päästy vvo: n kaupungin tai muunkasn asuntoon. . Ankea mesta.

Elämä on mutkallista.

[1944]

Ei minun tekstejäni tarvitsisi klikata.

[vn]

Tämä päivä, kiitollinen mieli.

[Leena]

Tänään en ollut onnellinen mistään, ja välillä eletään vaikeaa aikaa. Illalla  suunniteltiin juhannuksen viettoa ja kun tuo Herra Hugo ei pyhiinvaella, ja omakin budjetti maksaa sitä seuraavan vuoden sitä tonnosta niin jospa pidennettäisiin yhteistä aikaa perusviettopaikassa, kun sitä enää niin vähän on?

Hän kiskoi minua iloisemmaksi ja minä sain kiskottua häntä alakulosta näin toivon. On ollut vaikeita kohtaamisia mutta huomenna on uus päivä parempi. Olen terveempi ja apteekki saa tukusta lääkkeen jolla saadaan veri päässäni kiertelemään, siis lääke on, se on saatavilla, antibioottikuuri löytyi kotoa kun kerran päätin sittekki odottaa.

Voihan näistä kiittää. Kuinka saisi saman hyvän muualle?

[Leena]

  Päivyt paistavi hellien. Takatalvi kuuluu elämään, jos aina paistaisi ei sitä huomaisi mutta voi hurja kuinka huomaa nyt! Apteekki sai lääkkeeni luulen jo ja jaksan sen noutaa. Mustarastas aterioi ruokintapaikassani. Se tottuu näillemain ja laulaa kevään koittaessa meille.

Herra Hugo on liikuttava, on se! Myöhästyin laulusessiosta puoli tuntia ja se oli piikit pystyssä kun syöksyin selittämään että leenatässä leenatässä voimurusiiiliä. Se vikisi minulle ja oli sylissä ilman muuta hyvin onnellinen, se sai kuoreen lohtupalaksi ja kiirehti olkapäälle. Lystikkäintä on kun se ihmettelee silmälaseja jotka välillä on ja välillä ei ja välillä otetaan pois, mikä on pelottava toimitus.

[Saukkis]

Tätä pohdimme tänään töissä porukalla, ja yritimme löytää jo heti aamusta pieniä ilonaiheita. Jollakulla puoliso oli eilen siivonnut valmiiksi asunnon myyntivalokuvausta varten ja toisen lapsi oli nukkunut koko yön ja kolmas iloitsi, että eiliset sohjot oli aurattu pyöräteiltä ja joku oli onnellinen uusista nastakengistään liukkaalla, jäisellä työmatkalla.

[vn]

Ilonaiheet on kai pääasiassa pieniä, haluaisin vaan oppia paremmin ne näkemään.