Muistan kun isä tuli kerran koulusta ja sanoi että olisi kai viimminen hetki lähteä hiihtämään ja minä tietty syöksähdin kesken läksyjen. Yleensä hiihdimme viikonloppuna siitä kun sain sukset ikää 2 v.
Se onkin ensimmäinen selvä muistoni.
No tuo myöhempi meni niin että kun palattiin Myllyrannasta sukset olalla linja-autoaseman läpi niin siinä liikehti väki kevätvermeissä kaikin tavoin. Hyvä ettei ollut tytöillä polvisukkia. Syömässä minä itkin. Isä järkyttyi vuorostaan ja ehdotti muuttoa johonkin jossa on lunta kauemmin, äitee sanoi että te olette täysin hulluja nyt, älkää olko!