Oulun viikonlopun jälkeen piti ryhtyä terveyteni itsehoitajaksi. Olin niin vähätöinen, että pyrstöni pahoitti mielensä. Kravatin solmun tekeminen taisi olla ainut homma syömisen lisäksi, ai niin kyllä Nepi-koiraa kävelytin. Toisena vaivanani on jaloissa krampit eli suonella veto.
Zetorin työn jälkeen pihamaa on tasainen ja rustingin ympäri kiertää sama rata. Otin potkurin, että saan liikettä. Suonihan vetää koukkuun, niin potkurilla pitkiä lennokkaita potkuja tehden suoni venyy. Kävi köpelösti, kun yhdestä kohtaa oli lumikerros poissa, niin potkuria tihkaisi, että melkein lensin käsien ponnen yli maahan. Siinä olisi taas ollut kaksi kovaa vastakkain: routiva maa ja otsani. Mutta selvisin, kun ehdin siirtää oikean käteni istumapenkille ja vain nousin jaloistani ilmaan ilman, että olisin kupsahtanut maahan asti.
Taidan sittenkin selvitä pyrstöni vaivasta, että se alkaisi toimia yhteistyöhaluisesti, eikä minun tarvitsisi lähteä Peipporämeelle hommiin näin kovien pakkasaten aikana. Kesällä töitä tehden kaikki on niin helppoa. Säikähdysefektiköhän auttoi?