Vasta silloin, kun läpi Raamatun tekstin alkaa silmiimme välähdellä Hyvän Paimenemme piirteet, olemme me, jotka kaukana olimme, päässeet lähelle, tai ainakin sopivalle etäisyydelle, sille, jossa pyhä ihmettely ja sydämen rakkaus ovat sopusoinnussa keskenään. Apostoli kirjoittaa: "Sillä Jumala, joka sanoi: Loistakoon valkeus pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa". Kristuksen kasvojen kirkkaus tekee Raamatun Raamatuksi, elämän kirjaksi.
Jaakko Haavio, Ilon polkuja
Uudempi käännös: "Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan."