Jos on liikaa eri mieltä, sitten puutumme siihen...
Lause herätti minussa sekä positiivisen että negatiivisen ajatuksen.
Positiivista on että järjestys ja kunnioitus foorumilla pitää olla. Näin ovat kaikki jäsenet tasavertaisia foorumilla ja yhteen hiileen puhaltamisessa ei ole vaikeuksia.
Mutta... se negatiivinen puoli herätti minussa tosenlaisen pohdinnan.
Onko foorumi sisällöltään ja ulkoisesti katsottuna ylläpidon mukainen?
Vai onko se sisällöltään ja ulkoisesti jäsenten näköinen?
Näyttää että keskustelualuueella vaikuttaa vain hyvin pieni aktiivinen jäsenistö, mikä on ilmeisesti tullut hyvinkin läheiseksi toisilleen...ilmeisesti jo vuosien aikana.
Tämä taas minusta voi tuoda ongelman saada hiljaisten jäsenten osallistumaan foorumill. sillä tämä pieni aktiivinen jäsenistö ei ehkä hyväksykkään eriäviä mielipiteitä, puhumattakaan ylläpidosta. Joka minusta välillä viestittää hieman ylimielisesti niitä harvoja rohkeita jäseniä jotka eivät ole niin mieliksi mielipiteiltään ja toiseksi. Ilmeisesti foorumin ylläpito on sama kuin nimimerkki seppos.
Se hieman hämmentää minua , sillä ei ole helppoa olla körttifoorumin ylläpitäjä ja samalla rivi jäsen keskustelualueela.
Minulta se ei onnistuisi.
Tämän kuvan minä olen saanut kun olen lukennut foorumia.
ps. toivon että kukaan ei loukaannu viestistä vaan se mielummin herättäisi pohdintaa miten saisimme foorumin hiljaiset jäsenet mukaan puhaltamaan yhteiseen hiileen.
Lopuksi lainaan osaa tekstiä puheesta jonka Piispa Wille Riekkinen, Kuopiosta piti Kiuruveden herättäjäjuhlilla 2010.
"Jumalan kaipuu ja perimmäisten kysymysten selvittelyn halu ovat ihmisyyden tuntomerkkejä. Niin kauan kuin meillä on tuo ikävöinti voimissaan edes huokausten tai kyynelten tasolla, niin onneksi olkoon. Sielunvihollinen kuitenkin haluaisi tuon yhteyden katkaista ja eristää meidät irralleen Jumalasta, elämän lähteestä. Silloin käperrymme itseemme, varjomaailmaan, jolloin myös yhteys lähimmäisiin joutuu kärsimään. Ainakin yhteistyö, yhteen hiileen puhaltamishalu ja keskinäinen kunnioitus häviävät silloin. Ei siis ihme, että kreikan kielessä sielunvihollista tarkoittava nimitys on diabolos. Sana merkitsee hajalle heittäjää, eripuran aiheuttajaa, hajottajaa. Sen vastakohta on symbolos eli yhteen tuoja, yhteinen nimittäjä, yhteen heittäjä. Jo varhaiskristillisessä maailmassa tällä jälkimmäisellä ymmärrettiin uskontunnustusta, eli yhteiseen nimittäjään tukeutumista. Tuo yhteinen nimittäjä on usko Jumalaan, joka on valo ja valo valosta. Hän yksin voi meidät varjomaailmasta siirtää jo nyt sen kirkkauden valtakunnan osallisuuteen, joka on varattu Jumalan lapsille".