Tarvitaan ilmeisesti hyvin radikaalia suunnanmuutosta länsimaiseen elämäntapaan eli ns. elintason laskua ja palkkojen alentamista. Jospa siitä elämisen laatukin paranisi.
Aikoinaan mietin, mikä olisi sopivan yksinkertainen mittari, jolla voisi ilmaista elintason laskun. Tulin siihen tulokseen, että se olisi jokin elinaikaa tai ihmisen fyysistä olemusta kuvaava tilastollinen tunnusluku, esimerkiksi elinajanodote, joka ilmoittaa tiettynä vuonna syntyneiden odotettavissa olevan eliniän. Vaikka se antaa kuulemma liian alhaisia tuloksia, sen avulla voidaan kuitenkin tehdä ikäluokkien välisiä vertailuja.
Kun meikäläisen (1946-50 syntyneet miehet) keskimääräinen elinajanodote oli tuolloin vajaat 59 vuotta, niin vuoden -76 ikäluokan lukema oli 67 vuotta ja 2009 vastaavasti 76 vuotta. Jos elintasoa halutaan laskea esimerkiksi vuoden 19XX tasolle, rehellinen poliitikko toisi esiin myös vastaavan vuoden elinajanodotteen. Muistaakseni paluu 80-luvun tasolle vastaisi jonkin ellinikätunnusluvun alentamista viidellä vuodella.
Jos pyritään radikaalimpaan elintason alentamiseen, sopiva tunnusluku voisi olla keskipituus (asevelvollisten keskipituutta pohdittiin juuri lukemassani Neuvostoliittoa käsittelevässä teoksessa) tai vastasyntyneiden paino, joihon vaikuttaa muun muassa ravinnonsaanti.
Jos nykyinen kehitys jatkuu, ennen pitkää kaupunkiemme toreilla hortoilee isot laumat isokokoisia 110-vuotiaita, joko dementoituneita tai pitkään elämäänsä pitkästyneitä.
Edellä oleva ei sisällä talous- tai väestöpoliittistä tavoitteenasetantaa vaan ainoastaan politiikan viestintää koskevaa pohdintaa...
Mt