Kirjoittaja Aihe: 1957  (Luettu 11607 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2575
1957
« : 04.12.07 - klo:20:01 »
Luin äskettäin kirjaksi sidottua Hengellisen Kuukauslehden vuosikertoja vuodelta 1957.

       Kirjan ( Kuukauslehtien ) sivuilta oli luettavissa painavia otteita useilta seuraliikkeemme tuolloisilta armoitetuilta julistajilta ja sielunhoitajilta.

       Aku Räty täytti tuolloin 60 vuotta, ja Rädystä ja hänen syntymäpäiväjuhlistaan oli monta kiintoisaa huomiota. Martta Jauhiainen muisteli myös kymmenen vuotta aiemmin - 1947 - olleita Aku Rädyn 50-vuotisjuhlia. Ennen noiden aiempien juhlamenojen alkua Aku Räty oli kuiskannut yhdelle seuraliikkeemme keskuudessa vaikuttaneelle piispalle:

       - Näissä seuroissa ei saa puhua muusta kuin Kristuksesta.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
1957
« Vastaus #1 : 14.12.07 - klo:19:23 »
Aku Räty oli hyvä mies, mutta vain ihminen.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2575
1957
« Vastaus #2 : 20.12.07 - klo:18:03 »
Niinpä, ihminen, lähinnä ihminen hänen täytyi olla kun hän täällä kulki. Matkapuhuja Rädystä vievät mietteet niille vuosikymmenille, jolloin herännäisyydessä sanat satuttivat ja hyviä puheita kuultiin paljon. Paljas totuus tuli armon kera usein upeasti läpi.

      Toki herättäjäjuhlilla on yhä hyvää energiaa - toki juhlilla havaitaan ja sanotaan. Mutta, entä muutoin, muulloin? Vuosi on pitkä aika. Milloin kuulitte viimeksi vaikkapa seuroissa oikein hyvän puheen? Milloin oikein toden teolla tunsitte saavanne virkistystä jostain körttikokoontumisesta? Jos näin on ollut, niin hyvä, mutta kertokaa! Kertokaa sattuvatko vielä sanat? Vieläkö herännäisyydessä oleva yty tulee konkreettisesti luoksenne?

Lars Mikael

  • Vieras
1957
« Vastaus #3 : 21.12.07 - klo:13:29 »
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Milloin kuulitte viimeksi vaikkapa seuroissa oikein hyvän puheen? Milloin oikein toden teolla tunsitte saavanne virkistystä jostain körttikokoontumisesta? Jos näin on ollut, niin hyvä, mutta kertokaa! Kertokaa sattuvatko vielä sanat? Vieläkö herännäisyydessä oleva yty tulee konkreettisesti luoksenne?

Olin itsenäisyyspäivän aikaan puhujamatkalla Pohjanmaan herännäisalueella. Yllätyksekseni ja murheekseni sain kuulla vanhemman polven heränneiltä mielipiteitä tämän päivän heränäisyydestä, jotka jäivät askarruttamaan mieltäni. He esittivät mm. seuraavanlaisia mielipiteitä:
- tämän päivän seurapuheet ovat matkakertomuksia, sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa - körttihumanismia, josta ei löydy Kristusta. Aku Rädyn kaltaista julistajaa kaivataan vielä tänä päivänä.
- herännäisyyttä on vielä jäljellä, mutta ei heränneitä juuri nimeksikään.
- papitkaan eivät uskalla enää puhua uskostaan ja korottaa Kristusta leimatuksi tulemisen pelosta.
- maallikot vaiennetaan, jos he erehtyvät liikaa korostamaan herännäisyyden perinteisiä arvoja.
- onneksi on jäljellä Siionin Virret, joissa on vielä entinen lohduttava ja sydämiä lämmittävä sanoma. Niiden vuoksi tulee vielä käytyä seuroissa.

Eräs heränneiden saarnamies kirjoittaa: "Niin järkyttävää kuin se onkin, sanatiivista vanhurskauttamisoppia saarnataan yleisesti Suomen luterilaisessa kirkossa myös tänä aikana...Tästä opista juontuu itse asiassa herännäisteologien puhe ikävöivästä ja odottavasta uskosta. He ovat tässä asiassa, kun yksittäiset poikkeukset suljetaan pois, katollisen kirkon opetuslapsia. Syy ei ole esimerkiksi Paavo Ruotsalaisen. Ei hänellä ollut vanhurskauttamisesta näin surkeaa oppia. Tätä oppia edusti selkeimmin ehkä maallikkojohtaja Wilhelm Niskanen. Liekö hän löytänyt sen joistakin käyttämistään katollisen kirkon hartauskirjoista? Niskasen harhan Paavo Ruotsalainen tuomitsi selkein sanoin... Jäykkä "niskaslainen" oppi jäi joka tapauksessa vanhurskauttamisen osalta herännäisteologien opiksi. Useimmat körttiteologit opettavat toivon vanhurskautta edelleenkin. Tämä on järkyttävää."

Edellä mainitut mielipiteet ovat ihmisten. Jokainen itse arvioikoon onko niissä minkä verran totuuden siementä. Lainauksessa Kalistaja ehkä tarkoitti jotain samankaltaista. Sen vuoksi kirjoitin nämä kuulemani mielipiteet. Jumala - Juhanin Jumppu - tietää totuuden. Jumalan kädessä on herätysliikkeemme tulevaisuus ja sen jäsenten huolenpito. Saamme olla varmoja siitä, että Hänellä on hyvät ajatukset niin herätysliikettämme, kuin meitä sen jokaista jäsentä kohtaan

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
1957
« Vastaus #4 : 21.12.07 - klo:17:02 »
Hiukan hämmentää mieltä tuollainen valitus heppoisista seurapuheista. Miksi eivät kristuskeskeistä julistusta kaipaavat pohjalaiset kakaise kurkkuaan selväksi ja puhu itse? Siihen heillä on toki oikeus.
Koulussa annettiin pohjalaisuudesta toisenlainen kuva. Missä ovat seurapenkkien Jaakko Ilkat? Ei julistusta maassa saa ken itse sit ei hanki.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
1957
« Vastaus #5 : 22.12.07 - klo:00:08 »
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Eräs heränneiden saarnamies kirjoittaa: "Niin järkyttävää kuin se onkin, sanatiivista vanhurskauttamisoppia saarnataan yleisesti Suomen luterilaisessa kirkossa myös tänä aikana...Tästä opista juontuu itse asiassa herännäisteologien puhe ikävöivästä ja odottavasta uskosta. He ovat tässä asiassa, kun yksittäiset poikkeukset suljetaan pois, katollisen kirkon opetuslapsia. Syy ei ole esimerkiksi Paavo Ruotsalaisen. Ei hänellä ollut vanhurskauttamisesta näin surkeaa oppia. Tätä oppia edusti selkeimmin ehkä maallikkojohtaja Wilhelm Niskanen. Liekö hän löytänyt sen joistakin käyttämistään katollisen kirkon hartauskirjoista? Niskasen harhan Paavo Ruotsalainen tuomitsi selkein sanoin... Jäykkä "niskaslainen" oppi jäi joka tapauksessa vanhurskauttamisen osalta herännäisteologien opiksi. Useimmat körttiteologit opettavat toivon vanhurskautta edelleenkin. Tämä on järkyttävää."

Olisiko mahdollista saada tietää, mikäli yllä oleva on katkelma julkaisusta tekstistä, kuka on sen kirjoittanut ja missä se on julkaistu? Toivoisin myös, että joku selittäisi tätä kannanottoa hieman. Nyt se meni pikkuisen yli meikäläisen maallikon hilseen, eikä kirjastostakaan ole apua, kun en tiedä, mistä kirjasta apu löytyisi.

Mt

hm

  • Vieras
1957
« Vastaus #6 : 22.12.07 - klo:07:13 »
Anteeksi kauheasti, mutta en millään malta pidätellä sormiani pois näppäimistöltä.

Kustaa Vaasa takavarikoi kirkon kuparikatot valtiolle, koska ei voinut sietää katollista kirkkoa. :wink:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
1957
« Vastaus #7 : 22.12.07 - klo:07:16 »
Sanatiivinen tuntuu olevan kovin outo termi. Se näyttää parantamista tarkoittavan latinan verbin johdannaiselta. Minun kielikorvallani se kääntyisi tarkoittamaan jotain parannusta tarvitsevaa. Entäs sitten?

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
1957
« Vastaus #8 : 22.12.07 - klo:16:09 »
Mitenkä tämä herännäisyyden yty, jota Sinä Lars Mikael kuulutat nykyisyydelle. Mitä se on? Onko se vuosina 1880-1970 jäänyttä pietismiä? Pietismiä, jota inhoan. Niskaslaisena pidän Paavoa, NGMa ja Niskasta terävinä ajatuksiltaan. Ekskurssina voisin todeta, että meidän kristittyjen historiassa mm. 1500:n vuoden on ollut katolinen kirkko meidän esi-isillä. 500:n ajan meillä ollut luterilainen kirkko. 200n vuoden aikana on ollut körttiläisyys. :wink: Niskanen kirjoitti Lutherin Ausburgin tunnustuksen puolustuksen maajussina. Miksi papisto oli hiljaa lueskelemassa Beckiä, eikä Lutheria? Miksi?
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
1957
« Vastaus #9 : 22.12.07 - klo:16:28 »
Lainaus käyttäjältä: "hm"
Anteeksi kauheasti, mutta en millään malta pidätellä sormiani pois näppäimistöltä.

Kustaa Vaasa takavarikoi kirkon kuparikatot valtiolle, koska ei voinut sietää katollista kirkkoa. :wink:


Tai ehkä Kustaa Vaasa ei voinut sietää sitä, että maassa oli muitakin mahteja ja heillä katot arvometalli kuparista. Kuparikatto oli rikkautta, joka luontevasti kuului kunkulle. Samanlaisia puhdistajia on edelleen niin maallisessa kuin hengellisessä elämässä. Vaikka Kustaa härskisti käytti Lutherusta keppihevosenaan niin Luther oli siihen syytön ja hengellisesti oikeassa. Nyt tämä sama katolisuus nostaa taas päätään kirkossamme korkeakirkollisuuden ja teologian korostamisen muodossa. Vain yksi on tarpeen.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Lars Mikael

  • Vieras
1957
« Vastaus #10 : 22.12.07 - klo:19:28 »
Lainaus käyttäjältä: "mt"
Olisiko mahdollista saada tietää, mikäli yllä oleva on katkelma julkaisusta tekstistä, kuka on sen kirjoittanut ja missä se on julkaistu?

Kirjoittamani katkelmat ovat Veli Tuomen kirjasta "Kaksi perintöä" (Juurikasvu-kustannus / www.juurikasvu.net / juurikasvu@kolumbus.fi).

Penalle: Sanatiivinen sanalle minulla ei ole vastausta. Sitä pitää varmasti kysyä kirjan kirjoittajalta.

Juhanille: Voisitko lukea tarkemmin tekstini. En ole puhunut "ydystä" mitään, enkä mielestäni esittänyt myöskään omaa kantaani. Jos kuitenkin loukkasin Sinua, pahoittelen tapahtunutta. Se ei ollut tarkoitukseni.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
1957
« Vastaus #11 : 22.12.07 - klo:19:51 »
Hyvää Joulua Lars Mikaelille ja teille muille....
 :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
1957
« Vastaus #12 : 22.12.07 - klo:22:34 »
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"

Penalle: Sanatiivinen sanalle minulla ei ole vastausta. Sitä pitää varmasti kysyä kirjan kirjoittajalta.

Sana on ilmeisen harvinainen, mutta ei sentään täysin tuntematon. Sen merkityksen pohdinnassa tarjoan avuksi pastori Steffen Merlen kalvopaketista napattua otetta, jonka avulla foorumin saksan- ja latinantaitoiset teologit varmaan opastavat meidät oikeille jäljille. Lähteen osoite on
http://www.steffen-merle.de/Dokumente/Rechtfertigung%20-%20Arbeitstransparente.pdf

Otsikko: DIE CAUSAE DER RECHTFERTIGUNG
Taulukko, jossa kaksi saraketta:
Sar. 1: Coram deo - Iustificatio - Imputativ (Affekt Gottes) - Person - fides absoluta - monergistische Soteriologie -
Sar. 2: Coram mundo - Sanctificatio - sanativ (Effekt im Menschen) - Werk - fides incarnata - Cooperatio Dei

Vanhurskauttamisopista on siis kysymys, ja sanatiivisuus viitannee tekojen vanhurskauden suuntaan.

Lars Mikaelin lainaamassa katkelmassa annetaan ymmärtää, että Suomen kirkossa opetetaan epäluterilaisesti ja että herännäisteoligit ovat joukossa mukana eli opettavat katolista oppia. Miten lie maallikkopuhujien laita?

Näin systemaattisen teologian syövereissä kannattaa muistaa myös se, että Urpo Karjalainen väittää P. Ruotsalaisen olleen vanhurskauttamisopissa katolisen kirkon Trenton kirkolliskokouksen linjoilla. Syyksi hän epäilee Wegeliuksen postillaa. Tämä lyhyt tiivistys antaa väärän kuvan Urpon kiinnostavasta ja perusteellisesta kirjoituksesta. Suosittelen siihen tutustumista. Se opettaa konkreettisesti sen, miten hienosyisistä, monimutkaisista ja monitulkintaisista asioista on kysymys.
(Karjalainen, Urpo: Hedbergin ja Paavon paikallistuminen kirkon traditioon. Teoksessa "Mitä meiltä puuttuu. Paavo Ruotsalaisen paradoksi". Herättäjä-Yhdistys 2002.)

Mt

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
1957
« Vastaus #13 : 23.12.07 - klo:19:36 »
Lääketieteen sanakirjasta huomasin olleeni hakoteillä. Siellä selitettiin sanatiivisen olevan 'parantava'. Synonyyminä mainittiin kuratiivinen, joka onkin vähän tutumpi sana. Eipä tuokaan kovin pahalta kuulostanut.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
1957
« Vastaus #14 : 03.01.08 - klo:07:41 »
Tutkin taas tarkemmin näitä latinalaisia termejä. Ei nähdäkseni ole kysymys toisensa poissulkevista vastakohdista vaan eri näkökulmista. Jumalan edessä uskomme hänen täydellisellä pelastustyöllään meille suomaan vanhurskauttamiseen. Maailman edessä uskomme tulisi näkyä parannuksena ja Jumalan tahdon mukaisena toimintana.

Molempia näkökulmia tarvitaan varmaan seurapuheissakin. Matkamme käy kohti taivasta, mutta vielä olemme työn touhussa täällä maan kamaralla.