Saunaporukassa nuori mies haastoi meidät äijät pohtimaan, miten käy, kun automaatio pyyhkäisee suuren osan perinteisistä työtehtävistä tarpeettomiksi.
Eikös tämä ollut jo luddiittien aikaan pohdinnan alaisena? Pitkäänpä kestää vastauksen löytyminen!
ELIZA oli varhainen teköälysovellus, joka imitoi perinteistä psykoterapeuttia. Joskus olen tuota kokeillutkin. Kuulemma jotkut käyttäjät tosiaan tunsivat siitä saavansa apua. Tässäkin automaatio tehnyt yhtä ammattia tarpeettomaksi.
Mutta joo. Työnantajapuolihan haluaisi alentaa ns. matalan tuottavuuden ammattien palkkoja. Jossain Jenkkilässä on marketeissa kuulemma kaupan kassahihnalla työntekijä, joka pakkaa ostokset kassiin (tietenkin kaupan kassiin eikä asiakkaan omaan). Kannattaa, kun ko. duunarin palkka on ihan mitätön, ja tällä menettelyllä hihna ei ruuhkaudu ja asiakas kokee saavansa palvelua. Toisaalla taas suunnitellaan automaattikassoja, joilla asiakas itse vetäisisi viivakoodit lukulaitteeseen. Ja kirjastoihin on tullut lainaus- ja palautusautomaatit. Olen miettinyt, että jos palkkataso on kovin matala, ei ole mitään intressiä kehittää saati ottaa käyttöön kaikenmoista automaatiota. Erinäiset tovit kirjaston silloista lainauskameraa itsekin polkeneena olen kyllä edelleen automaation kannalla, muistakin syistä kuin siksi että se tuo leivän (paraikaa nestemäisen) minulle.
Siis automaatiohan on pyyhkinyt ammatteja tarpeettomaksi jo hyvän tovin. Onko sitten käynyt jotenkin? 1980-luvulla oli työvoimapulaa, ja silloin oli jo pitkään eletty automaation aikaa. Meilläkin oli tomistossa laskukoneet, jotka laskivat summan nauhalle. Näin se automaatio oli tehnyt perinteisen paperilla laskemisen tarpeettomaksi. Ja tiedot siirtyivät laskentakeskukseen puhelinlinjaa pitkin, ilman että tarvitsi palkata kuski ne viemään. Ja silti oli olevinaan tekijöistä jokin pula. Ei työ tekemällä lopu; kysymys on vain siitä, miten tuotto jaetaan.
