Minusta tuo piispoista irtisanoutuminen on jonkinlainen mahdoton yritys yhtäaikaa erota kirkosta ja pysyä siinä.
Taitaa se yritys ainakin toistaiseksi onnistua, joten onko se nyt sitten niin mahdotonta kuitenkaan.
Kirkossahan melkein kaikki on nykyään mahdollista.
Jos kyseessäolisi yritysmaailma irtisanoutuminen esimiehestä ( piispa ), tavalla millä tahansa, katsotaan irtisanoutumiseksi työpaikasta.
Sepon kommenttia aasinsiltana käyttäen heitän ilmaan kysymyksen, että
onko kirkko pikkuhiljaa muuttumassa enemmän ja enemmän liikeyrityksen kaltaiseksi?
Jos kirkko olisi puhdas liikeyritys, niin noinhan se on, kuten SeppoS sanoo.
Kyselisin SeppoSilta, Penalta ja muilta, kuinka pitää suhtautua kirkon pappeihin, jotka julkisesti tunnustavat, että eivät usko ainakaan kaikelta osin edes kirkon pääopinkohtiin?
Oli hassua kuunnella erään luterilaisen papin radiosta tulleita pohdintoja perisynnistä: hän tunuti olevan sitä mieltä, että koko asiasta ei pitäisi edes puhua.
Ilmeisesti on niin, että jos poikkeaa kirkon perinteisestä opista omaksuen epäilevän suhtautumisen siihen, saa pitää virkansa, mutta jos haluaa pysyä vanhassa uskontulkinnassa, saa paheksuntaa osakseen.
Tilanne on joka tapauksessa sellainen, että noiden kahden linkin takana olevat tahot molemmat ovat mielestään oikeassa ja toimivat näinollen omantuntonsa mukaan.
Kummankin osapuolen syyttely olisi mielestäni näinollen sairaan irvokasta.
Asioita pitäisi lähestyä sivistyneesti keskustellen, ymmärtäen sen, että kukaan ei ole tahallaan ja pelkästään kiusallaan toisuskoinen,
vaan kukin on toisuskoinen siksi, koska uskoo niin, kuin uskoo.
Keskustelun jälkeen sitten jatketaan yhdessä, mikäli se koetaan mahdolliseksi, jos ei koeta, sitten erotaan.
