"Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa, ei autuutta saa suurempaa kuin minkä Jeesus lahjoittaa."
Tuo on kulkenut äidin puolen suvussa ja on aina veisattu kaikissa hautajaisissa ja muissa tilaisuuksissa. Äidin puolelta se on tämä körttiläisyyskin peritty, kun isän puolelta on mummo ortodoksi ja ukki tavallinen riviluterilainen, kuten taisin jossakin aiemmin jo mainitakin. Siksi ei isän puolelta mitään "uskontokasvatusta" sillä lailla olekaan. Mummon kautta toksi ortodoksisuudesta paljon tiedän ja ne veisuut tuttuja ja tavat samoin...tämä nyt menee vähän aiheen ohi, mutta laitanpa kumminkin yhden itselle tärkeän ortodoksiveisuun, koska se löytyy myös luterilaisesta virsikirjasta...eli pääsiäistropari, jota olen itsekin pääsiäisyön monituntisessa jumalanpalveluksessa veisannut...ja yhteensä yhdessä jumalanpalveluksessa varmaan yli 50 kertaa...valehtelematta ja aina 3 kertaa peräjälkeen...eli:
"Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi"
Pitää varmaan taas ensi pääsiäisenä mennä sitä hoilaamaan. Toinen omasta mielestä nätti sieltä puolen on hautajaisveisu:
"Saata oi Kristus sinun palvelijasi sielu lepoon Pyhien joukkoon, missä ei ole murhetta, ei kipua eikä huokauksia vaan on loppumaton elämä."
En muista loppua tarkkaan. Mutta silti nämä Siikkarit vie voiton...niissä on niiiiiin hyviä virsiä, ite tykkään varsinkin niistä vanhimmista...
