Voisi olla ihan fiksu idea tietynlainen uskonpuhdistus, että mikä on luterilaisen opin mukaista. Ei ainakaan tuollaiset helvetti-tuomiot. Karismaattisuuteen sinänsä en sano mitään, koska ne ovat henk.koht. asioita. Emme me voi ruveta määrittelemään, mitä joku saa tuntea ja mitä ei. Kuitenkin olisi ihan hyvä määritellä, mitä saa opettaa ev.lut kirkon tiloissa, ei ainakaan kaunaa toisia luterilaisia kohtaan. Sinänsä en näe ekumeniaa pahana, kunhan vain muistetaan sanoa, että nyt on kyseessä ei-luterilainen henkilö. Saarnatuoliin ei pitäisi laskea. Esim. helluntaiseurakunnan kuoro on esiintynyt omassakin kotikirkossani muutamia kertoja ja sitä on toivottu kovasti lisää, itsekin toivon. Täälläpäin ei helluntailaisten ja luterilaisten välillä ole niin kovaa vastakkainasettelua kuin ehkä joissakin seurakunnissa tuntuu olevan. Viime lauantaina esimerkiksi olin itse kotiseurakunnan "perhemessuilla", jonka järjestivät ev.lut. ja helluntaiseurakunta yhdessä. Muistaakseni oli n. 1200 kävijää. Toivottavasti muistan luvun oikein. Se ei ollut julistamista, vaan ihan messut, jossa eri yritykset esittelivät perhetoimintaansa. Eri seurakuntien yhteistyö oli voimavarana, kun etsittiin asiat, joista ollaan samaa mieltä ja jätetään erimielisyyksistä julistaminen pois. Nyt jotkut ajattelevat, että sehän on oiva keino eri lahkoille hiipiä valtakirkon siipien alle, mutta toisaalta toivoihan Jeesuskin, että "he olisivat yhtä". On kuitenkin tärkeää, että periaatteista pidetään kiinni sikäli, että esim. luterilainen kirkko ei salli toisten tuomitsemista yms. mutta lahkojen tuomat hyvät asiat eivät ole pahaksi. Yhteistyö voi nimittäin olla voimavara. Onhan herännäisyyskin tavallaan eräänlainen lahko, vaikka onkin tiiviisti kirkon opissa. Kuitenkin se on tuonut kirkkoon paljon positiivisia asioita. Sama on mahdollista muidenkin kohdalla.