Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)

[hm]

Hyvä ja koskettava seurapuhe!

SV 1

[Lars Mikael]

en muista, oliko Taavetti vai Juhana) paapan muistoseuroissa Rieskaniemen pihalla loppukesän poutapäivänä arveli: "Vaikka Heino ei kuullut, hän kuitenkin kuuli Vapahtajan äänen!"
Mauno

Kylymän Taavetti - olin läsnä.

[PekkaV]

Hei!

Kun jutellaan vammaisista, niin minun velvollisuus on siihen sanoa ajatukseni, sillä vammaisneuvostossa olen saanut asiaan perehtyä muutaman vuoden ajan, enkä terve ole enään itsekään.

Se on hyvä, että vammautuneita ihmisiä kuntoutetaan. Siihen pitää satsata ja panostaa.

Mutta kaikkien kohdalla ei kuntoutuksesta ole parannuskeinoksi, vamma ja sen tuomat vaivat ja esteet jäävät ihmiselle koko loppuiäksi.

Onkin siis kuntouksen lisäksi löydettävä muitakin keinoja. Yksi keino on se, että ei yritetä sopeuttaa vammamisia tähän yhteiskuntaan, esim. kiipeämään jalattomana hissittömässä kerrostalossa. Sensijaan käytetään keinona sitä, että yhteiskunta sopeutuu vammaisiin: tehdään kaikkiin kerrostaloihin hissit, poluille luiskat jne. Epätasaiset kulkuväylät siloitetaan ja silloitetaan. Ja muiden vammojen kanssa samalla tavalla, esim. ostosparatiisien lasiovet merkitään isoilla tarroilla, jotta sen näkövamaminenkin näkee.

Eli tehdään yhtesikunnasta sellainen, että kaikenalaiset vammaiset pystyisivät elämään täällä kaikella lailla estettömässä maailmassa. Se ei ole yhdeltäkään terveeltä pois eikä heikennä tavisten palveluja.

Se vammaispolitiikasta! Mutta tällä palstalla ja foorumissa taidetaan jutella muutakin kuin näitä ajallisia, ohimeneviä ja kuolemattoman sielun pelastumisen kannalta toissijaisia asioita. Voisiko olla niin, että kun joku on vammainen, homo, juoppo, huora, tekopyhä tms. niin muutettais maailman hengellisyys ja kirkko sellaiseksi, että ei yritettäisi ulkopuolisina sopeuttaa heitä tosiuskovaisten muottiin, vaan muutettaisisin tämä kirkko, uskonnollisuus ja hengellisyys sellaiseksi, että heilläkin olisi mahdollisuus pelastua? Ei tukittaisi Vapahtajan heille avaamaa avointa, kaikille ahdistetuílle tehtyä tietä taivaaseen.

Makasin kesän alussa PHKS:ssa alun toista viikkoa, osa sisuskaluista otettiin pois ja syötettiin kissoille tai mihin ne sen vei? Siellä luin Könkkölän Kallesta tehtyä kirjaa. Kirjassa Könkkölä arveli, että vammaiseillakin on mahdollisuus pelastua taivaaseen ja ehkä se Jumalakin on jossakin määrin vammainen.

Oma paappani isän puolelta oli umpikuuro. Olen aikaisemminkin palstalla muistellut, kuinka sieviläinen maallikkoppuhuja (en muista, oliko Taavetti vai Juhana) paapan muistoseuroissa Rieskaniemen pihalla loppukesän poutapäivänä arveli: "Vaikka Heino ei kuullut, hän kuitenkin kuuli Vapahtajan äänen!"

pohdiskelee omina ajatuksinaan

Mauno

Kiitos koskettavasta saarnasta!

[Lars Mikael]

No höpönlöpön.

   
Lisääkö höpönlöpöjä?
         
Useiden opillisten käsitysten mukaan pelastumiseen liittyy aina ehto, opetus antaa ehdon pelastumiselle. Erilaisia ehtoja on tuotu esiin tälläkin foorumilla. Raamatun mukaan pelastus tulee kuitenkin yksin uskosta Kristukseen.
Oman käsitykseni mukaan uskoon voidaan tulla myös henkisen- ja hengellisen kehityksen myötä "elämän arvoituksia " pohtien.
Uskoon tulemiseen vaaditaan usein kelvolliseksi tulemista - tunnusmerkkejä ja kokemuksia - joista uskovan tunnistaa.
Minulle henkilökohtaisesti kokemukset ovat jääneet merkityksettömiksi. Kun Jeesus on tehnyt minut Raamatun ja uskoni mukaan kelvolliseksi, eivät merkit ole enää tärkeitä, ne ovat menettäneet merkityksensä. Opastin on "oikealle tielle". Merkin laadulla ei ole enää väliä, kun "informaatio - ristin hullutus" on mennyt tajuntaan.
Olen ymmärtänyt Jeesuksen sanat sellaiseksi, että "Jeesus käskee meidän tunnustamaan Hänet ihmisten edessä, niin Hänkin tunnustaa meidät Isänä edessä, joka on taivaassa" - näin ulkomuistista. Tätä olen pyrkinyt - joskin huonosti - noudattamaan.

Lars Mikael

[Riitta-mummi]

Hyvä veljeni Lars-Mikael, ja muukin ystäväjoukko !

Näin eritavoin meitä kuljetetaan .Jos sinä Lasse näet, että pitää tulla kelpaavaksi, että pelastusvarmuus annetaan,minä olin tullu aivan kelvottomaksi,pelokkaaksi ja suuren suureksi synnintekijäksi.

Jos on kasvanut uskovassa kodissa , asiat Jeesuksesta ja pelastumisesta
alkavat jo äidin sylissä.
Jos taasen on elänyt 40 vuotta tukka hulmuten elämää joka on kuin painajaisunesta,ja sitten avunhuutoon vastaa ystävä,joka lähettää avun jossa veriruskeat synnit upotetaan armonmereen josta minut tempaistiin
pelastusveneeseen jossa oli Jeesus Vapahtaja.
Toki hänestä todistamiseen vaikuttivat paljon ne ihmiset jotka sattuivat
ensiaikoina ympärilleni.Se ikäänkuin vaadittiin.Nyt en enää menisi niin
uskonasioistani puhumaan.Se kuului silloisiin ympyröihini ja sitä kesti
kauan.
Sitten alkoivat tietyt asiat arveluttaa,ja sitäkin kyselevää ja etsivää aikaa
kesti melko kauan. n.5 vuotta.
Paljon on muuttunut, mutta keskeisin on yhä tallessa,ristin sovitustyö
Jeesuksessa.Vain siihen turvaten toivon pelastuksen tulevan osakseni.


                   Riitta-mummi

[Lars Mikael]

Oma paappani isän puolelta oli umpikuuro. Olen aikaisemminkin palstalla muistellut, kuinka sieviläinen maallikkoppuhuja (en muista, oliko Taavetti vai Juhana) paapan muistoseuroissa Rieskaniemen pihalla loppukesän poutapäivänä arveli: "Vaikka Heino ei kuullut, hän kuitenkin kuuli Vapahtajan äänen!"

pohdiskelee omina ajatuksinaan

Mauno

Sallittanee vielä tällainen rivaatti muistelu Rieskaniemen pihalta, kun se liittyy körttiläisyyteen.
Seisoin kerran toukokuun iltana savusaunasta tulleena Rieskaniemen pihalla. Minua ei tavan mukaan päästetty sisälle taloon ja jäin kovasti ihmettelemään sitä. Myöhemmin sain kuulla, että isoisäni Heikki eli tuvassaan "viimeisiä kiusauksia" Ukko-Paavon tapaan. Seuraavan kerran näin hänet arkussa kuusien ympäröimänä. Kiusaukset olivat päättyneet ja rauha oli saatu jo ennen viimeistä henkäystä. Kosketin hänen kylmää poskeaan ja säikähdin. Tämä muisto ei ole jäänyt unhon mutkaan.

Lars Mikael

[Mauno]

Minäkin vielä pikkuisen muistelen sitä pihaa. En kuitenkaan muista sitä, oliko paapan arkku pihassa kuusten ympäröimänä hänen hautajaispäivänä.

Mutta mumman hautajaiset muistan! Mumma köllötteli avoimessa arkussaan pihamaalla. Siinä koko suku ja kyläläiset häntä katsoivat ja otettiin myös valokuva. Muistelin mumman hautajaisia tarinan muodossa joskus radion aamuhartaudessa.

[Salis]

Paavali sanoo siitä 1Kor 2:4-7 seuraavasti: "ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,".

Näin taas sanotaan Jaakobin kirjeessä neuvona Sinulle tienes-2, joka olet varmaankin sukua Viisveisaajalle:

Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa.

Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.

Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja.

[Salis]

Tässä Jumalansa hyljänneessä maailmassa voi olla mahdollista, että joku on homo syntymästään saakka, mutta Jumalasta se ei ole.  Mutta Jumala ei tuomitse ketään antamatta ensi mahdollisuutta valita. Ja jos homotaipumus on parannettavissa, mitä on monesti tapahtunut, niin sehän juuri osoittaa, että se ei ole Jumalan tarkoittama olotila.

Vai on homous taipumus? Olen pahoillani, että nauran, mutta väitteesi ovat yhtä hauskuttavat kuin amerikkalaisissa kouluissa, joissa ei hyväksytä evoluutiota vaan se on korvattu käsityksillä, jonka mukaan kaikki elolliset olennot syntyivät samaan aikaan. Muutama vaan on päässyt matkan varrella kuolemaan sukupuuttoon.

Jos tutkimus on tuonut esiin, esim. homoudesta jotakin uutta ja ennen tietämätöntä, niin kuka on kykenevä päättämään mikä on faktaa ja mikä ei.

Mitäs uutta ja ennen tietämätöntä tutkimus on tuonut esille. Tieteessä tosiasiat kyllä selvitetään. Aiemmat teoria hylätään, uudet tuodaan esille.
Mutta tälläkö nyt sitten perustelut, että homoista voi tulla hokkuspokkus heteroita?

Esimerkkinä siitä miten tieteellinen tutkimus voi muuttaa hölynpölyn faktaksi on evoluutiousko, joka on saanut kautta maailman yleisen hyväksynnän, vaikka siitä ei ole olemassa empiirisiä todisteita.

Missä tynnyrissä olet elänyt, kun et ole löytänyt empiiriä todisteita esimerkiksi ihmisen kehittymisestä?

En pidä homoja syntisempinä kuin meitä muitakaan, enkä ole alun alkaenkaan heitä tuominnut, mutta yhtä lailla he tarvitsevat Jumalaa kuin mekin. Jokainen ihminen, jota Jeesus ei ole viimeisenä päivänä puolustamassa Isän edessä, on kadotettu ihminen, oli hän homo tai ei. .

Kiva.

[Lars Mikael]

Minäkin vielä pikkuisen muistelen sitä pihaa. En kuitenkaan muista sitä, oliko paapan arkku pihassa kuusten ympäröimänä hänen hautajaispäivänä.

Mutta mumman hautajaiset muistan! Mumma köllötteli avoimessa arkussaan pihamaalla. Siinä koko suku ja kyläläiset häntä katsoivat ja otettiin myös valokuva. Muistelin mumman hautajaisia tarinan muodossa joskus radion aamuhartaudessa.

Mauno, kirjoitin omasta Heikki-papastani, sinun isäsi papasta. Sinä olet syntynyt 15-vuotta pappani kuoleman jälkeen. Sorry! Tulee tässä nyt sukulaissuhteemmekin  päivitettyä kaikkien tietoon, mutta haitanneeko tuo mittään?

[Mauno]

Lars Mikael!

Kirkkasti minä ymmärsin, kenestä kirjoitit, Heino-paappani isästä!

Nyt tosiaan taisi tulla kaikkien palstan lukijoiden tietoon meidän sukulaisuussuhteemme, mutta se ei minua nolostuta ollenkaan! Minun vuoksi on monet ystävät ja tutut joutuneet häpeilemään - koita kuitenkin kestää!

[Riitta-mummi]

Oletpa sentään naapuri !


   Ei ole ainoatakaan sukulaista körteissä. eikä montaa muissakaan uskovissa.
   Vieraana ja muukalaisena olen ollut, mutta silti tunnen kuuluvani Jumalan perheväkeen.

[Lars Mikael]

Lars Mikael!

Kirkkasti minä ymmärsin, kenestä kirjoitit, Heino-paappani isästä!

Nyt tosiaan taisi tulla kaikkien palstan lukijoiden tietoon meidän sukulaisuussuhteemme, mutta se ei minua nolostuta ollenkaan! Minun vuoksi on monet ystävät ja tutut joutuneet häpeilemään - koita kuitenkin kestää!

Laske taas erehdykseni huruuteni tiliin. Hävetään toinen toistamme, mutta ei haastella siitä enään julukisesti?

[Mauno]

Joo - pietään meijjän välisenä asiana - ei puhuta  muille!

[Riitta-mummi]

Lasse ja Mauno !


      Ettehän vaan ottaneet ja loukkaantuneet? Ei ollu tuo vastaukseni
      ollenkaan sellaiseksi tarkoitettu. Pelkkää kaihoilua vain teidän
      pohojalaisiin sakkeihinne.Meitä etelä-Karjalaisia ei liene täällä monta.
      On minullakin sentään yksi täty naitu Kortesjärvelle !

     Luumukiisselin ja setsuurintuoksuisin terveisin.
                                                                       
                                                                       Riitta