eikös sen herännäissyyden pitäisi kertoa valveituneisuudesta ihmisyyden tiellä? Pysähtyä pohtimaan välillä maailman menoa.
Taidan olla ollut joskus tässä hommassa sisällä.
Ainahan se on helppo arvostella muita. Entä sukeltaa mielikuvissa toisen elämään ja kuvitella pystyisikö sitä hänen kengissään elämään paremmin?
Mitä voidaan antaa ihmiselle anteeksi?
Mikä on riittävä peruste, johon voidaan/pystytään samastua?
Minne suuntaan ollaan menossa? Uskovaisia usein tosin syytetään muiden tuomitsemisesta, tekopyhyydestä, kaksinaismoralismista, vanhoista sukupuolirooli-malleista, vanhanaikaisuudesta, aivopesusta..